› Keskustelut › Harrastukset › Metsänomistajien vaikutusmahdollisuudet hirvieläinten kannansäätelyssä

Esillä 10 vastausta, 371 - 380 (kaikkiaan 1,096)
1 2 3 … 37 38 39 … 108 109 110

  • Metsänomistajien vaikutusmahdollisuudet hirvieläinten kannansäätelyssä

    Lähetetty: 9.11.2020, 12:11

    Merkitty: 

    Nimimerkki  ”Taviokuurna” nosti vieraslajikeskustelussa esiin aivan avainkysymyksen:

    ”Tällä hyvällä palstalla mouruaminen ei auta meitä, miten saamme asian julkiseksi, keskusteluun ja päätöksiin?”

    Metsänomistajat/ maanomistajat on täydellisesti pelattu ulos pöydistä, joissa tehdään päätökset hirvieläinten kannansäätelystä. Mitä sitten voidaan tehdä asian korjaamiseksi?

    Ensiksi nostaisin uudestaan esiin Tiina Lietzenin kolumnin ”Maanomistajat ovat vellihousuja”. Siinä on asian ydin, kukaan muu ei pidä maanomistajien puolta, kuin maanomistajat itse.

    Metsänomistajiakin on yli puoli miljoonaa, mutta joukko on hajanainen, ettei mitään yhteistä köyttä ole löytynyt vedettäväksi, edes tässä asiassa. Jotkut saattavat luulla, että jokin etujärjestö tai puolue ajaisi maanomistajien puolesta tätä asiaa, mutta näin ei valitettavasti ole. Ei tämä asia olisi näin surkeassa jamassa, jos joku taho olisi oikeasti yrittänyt korjata sitä.

    Tiina kirjoitaa palstalle harvoin, mutta asiaa. Hän herätteli porukkaa, että lausuntokierroksella oli Metsäkeskus alueelliset metsäohjelmat 2021–2025, joihin pyydettiin kommentteja. Toivottavasti mahdollisimman monet metsäomistajat käyttivät tätä tilaisuutta hyväkseen. Kiitos Tiinalle!

    Toisena nimenä nostaisin Annelin. Hän pyrkii vaikuttamaan myös muualla kuin ”muoruamalla” tällä palstalla, omilla kontakteillaan ”metsäpiireissä” ja sosiaalisessa mediassa, oikomaan vääriä käsityksiä ja jakamaan faktaa. Kiitos siitä!

    Kolmantena nostaisin nimimerkki ”Puunhalaajan”. Hän pyrkii myös vääntämään sosiaalisessa mediassa liikkuvia virheellisiä ”tietoja” oikeille jengoille. Lisäksi huomasin, että hän sai jokin aika sitten samanlaisen ahaa-ilmiön kuin itse vuosia sitten, eli mitä hyötyä tällä palstalla ”mouruamisesta” saattaa olla ja ryhtyi sen seurauksena reippaasti konkreettisiin toimenpiteisiin. Kiitos myös ”Puunhalaajalle”.

    Näin vaikutetaan!

    Toivottavasti tämä asiallisesti vaikuttavien lista alkaa kasvaa vauhdilla. Jos metsänomistajista vaikka vain yksi promille saataisiin aktiivisesti ja systemaattisesti ajamaan asiaa, niin se olisi valtava joukko.

    Kainuun ja Karjalan tätä ”vaahtoamista” ihmetteleville tiedoksi, että täällä yhteenlaskettu hirvi+valkohäntäpeura+metsäkauris-tiheys on keskimäärin luokkaa 100 / 1000 ha. Siellä taitaa ola 2-3?

    Tekijä
    Planter Planter
    Teema Harrastukset Harrastukset
  • suorittava porras suorittava porras 2.12.2020, 12:02

    Jos pidetään kiinni siitä yleisohjeesta ,että lehtipuuta ei lasketa missään vaiheessa etukasvuiseksi , ongelmat vähenevät kummasti männyn kohdalla. Tällöin se pystyy tuottamaan maistuvuutta heikentäviä haitta-aineita. Puhtaaksiperattukin on sitä vain pari vuotta. Kantovesoista syntyy uutta kasvua. Se kuitenkin poistetaan sitten taimikon harvennuksen yhteydessä . Näin menetelleen alkaa myös marjojen varvustot elpyä ja vahvistua. Sekä vähempiarvoinen vesakko ,että majojen varvut tarjoavat ravintoa nelijalkaisille ja pääpuulaji on jo ehtinyt kasvaa kriittisen vaiheen ohi.

    Hoitamattomuus on kaikkein pahin riskitekijä. Syötävää on runsaasti alusta alkaen, varjossa kasvava mäntykin kelpaa ja lehtipuiden latvusten noustessa hirvien ulottumattomiin jää mänty ainoaksi vaihtoehdoksi ruokalistalla. Männyn tulevaisuutta synkentää vielä etukasvuinen lehtipuusto ,joka piiskaa hirviltä säilyneet latvukset pilalle ja kuivattavat lopulta vahingoittuneet rungot lahoaviksi pökkelöksi. Männiköstä onkin tullut koivikko. Syötävää ei sitten ole lainkaan. Marjatkin loistavat poissaolollaan näissä tapauksissa ja laidunnuspaine siirtyy sinne ,missä on syötävää.

    Gla Gla 2.12.2020, 12:10

    Suorittava: ”Minä en jättäisi istuttamatta mäntyä sen takia ,että maassamme oli 20 vuotta sitten kaksinkertainen hirvimäärä nykyiseen verrattuna vuosikausia  .”

    En minäkään. Teen päätökset tämän päivän tilanteen ja oletettamani tulevien vuosien kehityksen mukaan. Vaikka kaikki todennäköisyys riskien osalta ohjaa valintaa kuuselle, päädyin tämän vuoden istutuksessa koivuun. Se syötiin. Ensi kesä näyttää, elpyykö taimet ja saanko suojattua ne Tricolla, vai pitääkö laittaa omt:lle mäntyä. Kuusta en lahon takia halua laittaa.

    Sinä puhut hirvistä, mutta otsikossa puhutaan hirvieläimistä. Valkohäntäpeurojen määrä oli hirvikannan huipun aikoihin n. 40 000. Nyt se on tilastotiedon mukaan lähes kolminkertainen, käytännössä jyrkän nousun aikana tilastossa on luultavasti aliarviota mukana eli voidaan puhua ainakin kolminkertaisesta kannasta.

    ”Sinäkin aikana puuta on kasvanut kulutusta enemmän.”

    Määrä korvaa laadun? Muistat varmaan kuitu- ja energiapuun hintaeron tukkiin verrattuna. Pitää myös ottaa huomioon hirvieläinten torjuntakulut, esim. vuosien Trico-käsittelykierre. Pöllöä lainatakseni, puuta kasvatetaan nyt kustannuksista välittämättä.

    ”Taimikonhoitokin on saanut uusia tuulia siitä ajasta. Silläkin on merkittävä vaikutus vahinkojen ennaltaehkäisyssä. Jos joku tuntee syyllisyyttä ,kun kirjoitan hoitamattomasta taimikosta ,on maaliin ilmeisesti osuttu.”

    Moneen otteeseen olen esittänyt toiveen, että puhuttaisin metsätalouden harjoittamisesta, eikä rästitaimikoista. Jostain syystä kommenteissasi korostuu rästit, kun hirvituhoriskeistä puhutaan. Minulla esim. ei ole syöty yhtään hoitamatonta taimikkoa. On vain hoidettuja. Toisaalta kiinnostavaa on se, että hoitamattoman palstan hirvituhot johtuivat mielestäsi hoitamattomuudesta muualla kuin ko. kuviolla, joka oli hoidettu. Eikö hirville pitänyt riistapuolen julkaiseman metsänhoito-oppaan mukaan nimenomaan jättää syötävää, jolloin se ohjaa syöntiä muualle kuin taimikoihin? No, pukki on aina ollut huono kaveri antamaan ohjeita kaalin kasvatuksesta.

    Gla Gla 2.12.2020, 12:20

    Suorittava: ”Jos pidetään kiinni siitä yleisohjeesta ,että lehtipuuta ei lasketa missään vaiheessa etukasvuiseksi , ongelmat vähenevät kummasti männyn kohdalla.”

    Pitää paikkaansa, mutta meitä ei kiinnosta tuo suhdeluku. Meitä kiinnostaa riskin suuruus hoidetussa taimikossa. Se on osoittautunut liian suureksi. Minulla se maksaa männiköissä pelkästään materiaalikuluina 50 €/ha/vuosi n. 4 metriin saakka. Onneksi ei ole ct-kankaita männyllä.

    ”Hoitamattomuus on kaikkein pahin riskitekijä.”

    En minä liikenteessäkään tyydy siihen, etten aja kännissä, koska 1,5 promillea nostaa riskiäni enemmän kuin mikään muu temppu. Tällöin ratkaisu olla joutumatta kolariin ei ole luopua viinasta, koska silloin tilanne pysyisi ennallaan.

    Ymmärrätkö asiayhteyden taimikonhoitoon? Et puhu siitä, miten riskiä voi alentaa, vaan miten se pidetään ennallaan, eikä aleta kasvattaa riskiä. Näkökulma on aika kaukana siitä, mikä muita keskustelijoita kiinnostaa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 2.12.2020, 12:43

    Tämä keskustelu saattaa nyt Planterin mielestä tuntua menevän vitelikkoon, mutta lähemmin tarkasteltuna ei. Taimikonhoito on eräs harvoista metsänomistajan itsensä hallussa olevista hirvieläintuhojen riskinhallinnan välineistä. Olemme yhtä mieltä siitä, että lehtipuut pitää vähintään pitää alikasvoksena, joidenkin mielestä niitä ei pidä sallia männyntaimikossa lainkaan.

    Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että hirvieläimille tarjolla olevan murkinan ja niiden määrän on oltava oikeassa suhteessa keskenään. Siksi olen yrittänyt saada riistakonsernin arvioimaan eläinkannat suhteessa hirvitalousalueittaiseen metsäpinta-alaan. Vielä jos saataisiin arvioitua suuralueille kasvillisuuden tuottavuus ja kantokyky eri riistaeläinlajien suhteen. Silloin osattaisiin ehkä kertoa, minkä kokoisen yhteenlasketun hirvieläinkannan tietty hirvitalousalue voi ylläpitää – siis ilman talviruokinnan vetoapua. Tämä kanta voitaisiin sitten asettaa tavoitteeksi ja ehkäpä jopa päästä tilanteeseen, jossa metsävahinkoilmoituksia ei juuri lainkaan tule.

    Kalle Kehveli Kalle Kehveli 2.12.2020, 12:55

    Hirvienkin pitää syödä, minun kokemuksen mukaan puhtaat mäntytaimikot hirville kaikista maukkaimpia.

    Gla Gla 2.12.2020, 13:16

    AJ puhuu asiaa. Planterin mainitsemassa sidosryhmäkuulemisessa esitettiinkin tavoitekannaksi hirville 2,5 kpl/1000 ha metsää. Tuolla alueella metsän osuus maapinta-alasta on n. 50%. Se poikkeaa melkoisesti Keski- ja Itä-Suomen tilanteesta.

    Visakallo Visakallo 2.12.2020, 13:39

    Kyllä olennaisin asia on aina hirvien määrä. Jos niitä on liian paljon, ne syövät myös oikeaan aikaan raivatut taimikot. Mikään eläinlaji ei tapa itseään vapaaehtoisesti nälkään.

    Planter Planter 2.12.2020, 13:50

    ”Tämä keskustelu saattaa nyt Planterin mielestä tuntua menevän vitelikkoon, mutta lähemmin tarkasteltuna ei. Taimikonhoito on eräs harvoista metsänomistajan itsensä hallussa olevista hirvieläintuhojen riskinhallinnan välineistä.”

    Kieltämättä vaarallinen veto yrittää tuota, olen yrittänyt pitää keskustelun tiukasti kannansäätelyssä, mutta hyväksyn tämän syrjähypyn aihetta sivuavana 🙂

    On totta, että taimikonhoito on harvoja metsänomistajan itsensä hallussa olevista hirvieläintuhojen riskinhallinnan välineistä….vai onko sittenkään?

    Kun tulin metsänomistajaksi, tein aluksi kaiken teettämäni hyvän metsäsuunnitelman mukaan. Uskon, että lähes kaikki noviisit, uudet metsänomistajat toimivat näin. Eivät he tule, kuten suorittava porras pelkää, ensimmäiseksi tänne keskustelupalstalle lukemaaan, että Planter pelkää hirviä ja mäntyjä ja sen vuoksi istuttavat kuusta joka koloon.

    Eivät niin tee myöskään kokeneet metsänomistajat, eivät ne jääräpäät taatusti tee uudistamispäätöksiä Planterin kirjoitusten perusteella, älkää unta nähkö.

    Havainnoidaan mitä omissa ja naapurien taimikoissa tapahtuu. Jos on paljon tuoreita syönnöksiä, sorkanjälkiä, makauksia ja paskaa, niin metsäomistajat päättelevät, että sorkkaeläimiä on paljon, arvioivat sen perusteella mitä voi tehdä. Eivät he tee uudistamispäätöstä myöskään sen perusteella, että suorittava porras esittää nollaa hipovan ennusteen, jos kuitenkin jalat lipeävät kun liukastuu hirvenpaskaan.

    Uskon myös, että hirvivahingoista kärsivät yrittävät ensiksi löytää taimikonhoitotapoja joilla pienentää taimikkotuhoja. Jos sellainen olisi löytynyt en kitisisi täällä. Istutin pari tuhatta mäntyä juurikäävän vaivaamalle VT:lle. Ensimmäisenä syksynä 90 prosenttia syötiin. Ei siinä ollut mahdollisuutta raivaussahalla parantaa tilannetta, eikä käyttää kylvöä.

    Vanhemmissa taimikoissa kokeilin kaikki mahdolliset tavat. Kuivahkolla/kuivalla kankaalla kasvatin ylitiheänä luontaisesti syntynyttä mäntytaimikkoa, vähät koivut poistin. Osalla kuviota harvensin matillisesti tiheyttä. Parilla kuivan kankaan kuviolla tein täydellisen aukon, en jättänyt mitään varjostamaan ja kylvin ne käsin. Olen laittanut tännekin kuvia, miten niiden syönti alkoi heti. Pari kuviota jätin jatkuvan kasvatuksen tyyppiseksi, kun ne olivat sellaisia edellisen omistajan jäljiltä, ei tule mitään, uusia taimia ei pääse nousemaan.

    Vinkkejä on haettu kirjallisuudesta , riistakeskukselta, tältä keskustelupalstalta. Kun samaan aikaan huomasin, että hirvikanta oli muka romahtanut, oli tyhjiöitä ja jopa rauhoituksesta puhuttiin, mutta kuitenkin hirviä oli ainakin paikallisesti niin paljon, ettei taimikoiden kanssa pärjännyt. Aloin tutkia, mikä on totuus tässä asiassa.

    Sitten on ne suojaustavat Trico-ruiskutus ja aitaaminen, joilla saa ongelman siirrettyä naapuriin. Jos naapurikin haluaa suojautua ja siirtää taas naapuriin, pitäisi lopulta kaikki taimikot suojata, koska laidunnuspaine suojaamattomia kohteita kohtaan kasvaa. Ei näitä edes riistakeskus mainosta, vaan he kutsuvatkin näitä konfliktinhallinnan välineiksi.

    Planter Planter 2.12.2020, 22:06

    Jos taas kampeaisi keskustelua kannansäätelyn suuntaan.

    Edellinen hirvien ”sukupuuttoaalto” oli 2012. Nyt tarinat alkavat näyttää samalta, havainnot vähenevät ja ovat paikoin nolla ja maalaillaan lupamäärän leikkausta.

    ”Ei pidä järkyttyä , jos ensi syksynä lupia on käytössä kolmasosa nykyistä vähemmän. Kantaa ei enää yleisesti tarvitse leikata.”

    Ensi kevään hirvikanta-arvio perustuu paljolti metsästäjien tekemiin havaintoihin nyt käynnissä olevan jahdin jäävästä kannasta. Tarkempi tieto saadaa joskus kolmen vuoden kuluttua.

    Suorittava porras: ”Mikon alueen jahtipäällikön kanssa ,kehtaako laittaa nollaa jääväksi kannaksi….. Laitettiin kaikesta huolimatta muutama – 1/1000ha.”

    Pystykorvat: ”Yksi hirvi tuhatta hehtaaria kohden ei ole mitään.”

    Yllä tästä ketjusta pari esimerkkiä, miten luotettavasti kantaa ”arvioidaan”. Yksi hirvi tuhannella hehtaarilla ei ole mitään ja heitellään ”arpaa”, montako olisi. Varmaan monissa paikoissa pohditaan olisiko 2,5 vai 3,5.

    Jos metsästäjien virallisilla foorumeilla ilmaistaan epäilys kannan pienemisestä, laitetaan varmuuden vuoksi 2,5.  Varsin inhimillistä metsästäjiltä. Se on kuitenkin prosenteissa paljon ja valtakunnan tasolla luokkaa 25 000 hirveä. Siksi reaaliaikainen arvio on aina aliarvio ja luvat myönnetään aliarvion perusteella, joten kanta ei ole laskenut tavoitetasolle, eikä laske jos ei systeemi muutu.

    Yrittäjäriski nostettiin myöskin esiin. Yrittäjäriskin arviointiin kuuluu toimintaympäristön ennustettavuuden ja vakauden arviointi. Uskaltaako tehdä pitkän tähtäimen investointeja. Itse olen yrittäjätaustainen ja tämän riskin arviointi kuuluu tietysti olennaisena osana myös metsätalouden kannattavuusarvioon.

    Ei kai kukaan ole niin hullu, että jatkaa, jos ei meno muutu. Kyseessä on ylisukupolvinen toiminta. Vakassa on pelkästään kuusentaimia ja pitäisi uudistaa juurikäävän vaivaamaa kuusikkoa. Joku onneton yrittää vielä selittää, että kyllä onnistuu, kun otat sen koivun männyn vierestä pois….mutta kun sitä koivua ei ole, eikä ole ollut.

    Kansantalouden kannalta on erinomainen asia, että metsänomistajat sinnikkästi paikkaavat, uudistavat, syöttävät taimikkojaan hirvieläimille ja tuottavat siten (tappiolla?) halpaa raaka-ainetta selluteollisuudelle. Pöllön lainaajaa lainatakseni: ”puuta kasvatetaan nyt kustannuksista välittämättä”.

    Monet yritykset ovat vetäytyneet Venäjältä juuri yrittäjäriskin takia. Hirvituhojen suhteen ainakin Varsinais-Suomalaisen metsänomistajan yrittäjäriski taitaa olla paljon suurempi kuin Suomalaisten yritysten riski Venäjällä. Historian perusteella ei voi luottaa yhtään mihinkään, hirvikantakäyrä pomppii kuin kenguru. Onko kolmen tai viiden  vuoden kuluttua maassaa hirviä 100 000 tai 150 000 ja valkohäntäpeuroja 100 000 tai 300 000 ei aavistustakaan.

    Lapsenuskoisesti ajattelimme, että hirvikannan hoitosuunnitelma toisi jonkinlaista vakautta ja ennustettavuutta toimintaan, mutta ei tuonut, pahemmaksi meni. Kun se oli ollut voimassa kolme vuotta oli hirvikanta noussut 30%.

    Visakallo Visakallo 3.12.2020, 06:13

    Planter: ”Lapsenuskoisesti ajattelimme, että hirvikannan hoitosuunnitelma toisi jonkinlaista vakautta ja ennustettavuutta toimintaan, mutta ei tuonut, pahemmaksi meni. Kun se oli ollut voimassa kolme vuotta oli hirvikanta noussut 30%.”

    Hirvikannan hoitosuunnitelman nimi olisi kai parempi vaihtaa uudistuvien metsien hoitosuunnitelmaksi. Nythän lähinnä turvataan vain hirvien määrän kestävyys metsien kustannuksella, vaikka kansantaloudellisesti asian pitäisi olla juuri päinvastoin.

Esillä 10 vastausta, 371 - 380 (kaikkiaan 1,096)
1 2 3 … 37 38 39 … 108 109 110