Metsänomistajien vaikutusmahdollisuudet hirvieläinten kannansäätelyssä

Poliittisen vaikuttamisen käsittely jäi edellä kesken, joten pari sanaa siitä.

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja tein pientä galluppia puolueiden mielipiteistä, onko hirvieläinkanta sopiva vai liian suuri ja mihin suuntaan pitäisi mennä. Demareilta tuli siinä mielessä paras vastaus, että kysymykseen oli perehdytty ja vastaamiseen oli käytetty aikaa, vaikka kompetenssi oli vähän hakusessa ja sitä haettiin riistakeskukselta. Kepulta tuli ylimielinen ja asiaa vähättelevä vastaus, siihen olin pettynyt.

Kun demareista puhutaan pelätään tietysti metsien ”sosialisointia”. Nyt kuitenkin omat koirat purivat. Kepu on sosialisoinut puuntuottajien metsät lihantuotantoon. Riista”talous” ohjaa metsätaloutta. Valtakunnallisen riistaneuvoston laskelman mukaan lihantuotanto oli vain 200 grammaa hehtaarilta vuoden 2016 tiedoilla laskettuna. Uudistamispäätökset tehdään kuitenkin 200 gr-riista”talouden” ehdoilla, ei parasta metsien hoitoa, tuottoa tai monimuotoisuutta tavoitellen.

Vaikka syyttävä sormi osoittaa nykyisen vastuuministerin suuntaan, on kyseessä pitkän ajan kehitys. Ei tahallinen eikä tarkoituksellinen, vaan vahinko. Pahimpia vahinkoja on tainnut tulla Sirkka-Liisa Anttilan ministerikauden aikana. Silloin tehtiin riistapuolen suuria lakiuudistuksia. Riistahallintolakiin naulattiin, että metsänomistajien edustus alueellisissa riistaneuvostoissa on yksi (1) kymmenestä (10) jäsenestä, valtakunnallisessa riistaneuvostossa edustus on yksi (1) kahdestakymmenestäkolmesta (23) jäsenestä.

Jossain vaiheessa metsänomistajilta poistettiin myös oikeus metsästää maillaan hirviä ja valkohäntäpeuroja ja mahdollisuus valita kuka metsästää. Ei voi valita metsästääkö seura, joka intressissä on lisätä hirvieläimiä tai seura, jonka intressissä on vähentää hirvieläimiä.

Tämä asia taitaa olla epäselvä jopa MTK:n johdolle. Suora lainaus MTK:n metsäpäällikön viestistä toisessa ketjussa: ”MTK vetoaa metsästyslakiin, jonka mukaan metsästysoikeudesta päättäminen on aina maanomistajalla – myös hirven metsästyksen osalta.”

Uskon, että maa-ja metsätalousministerillä on ollut EU:hun liittymisen jälkeen kädet täynnä työtä EU-maataloustukiasioiden kanssa ja metsäministerin osuus ainakin riistahallinnon osuudelta on luovutettu riistakeskukselle. Ministerille kuuluva ohjaus ja valvonta on jäänyt tekemättä. On ajateltu, nehän osaavat homman ja itsellä on kiire. Kun riistahallinto on saanut rauhassa itsekseen värkätä lait ja asetukset itselleen mieleisiksi, kenenkään asiaan puuttumatta, niin tulos on tämä.

Nyt ministerille on tehty selväksi tilanne, että ainakin etelän metsien kehitys on menossa aivan väärään suuntaan ja osoitettu syitä siihen ja epäkohtia. Korjauksia pitäisi tehdä puolueessa nopeasti luottamuksen palauttamiseksi.

Ei tämä peli vetele. Julkisuudessa sanotaan,että hirviä ei saa olla yli 3,5 / 1000 ha. Samaan aikaan hänen valvomansa riistakeskus asettaa tavoitteita useisiin hirvitalousalueisiin yli 4/1000 ha. Haisee pahalta, stinks. Puolueen ohjelmassa on, että kantaa säädellään lupia lisäämällä ja vedotaan jatkuvasti metsästäjiin, että kaivaisivat esiin lisää lapualaisia.

Vastuuta tyrkytetään sinne missä sitä lain mukaan ei ole. On alueita, joissa jo puolet metsästäjistä maakaavat kaksimetrisen maakerroksen alla. Eivät he sieltä nouse ylös vaikka miten tyrkyttäisi lapualaisia ja lisälupia, eivät vaikka tarjotaan lisäksi pankkilupia. Eikä se porukka kasva yhtään vaikka muodostetaan yhteislupa-alue.

Jotain suunnitelmallista pitäisi tehdä. Keskustan pelkkä lupapolitiikalla sääteleminen ei onnistu, kuten on uutisista luettu. Lain mukaan kuitenkin vastuu on ministeriöllä siitä, etteivät vahingot muodostu kohtuuttomiksi, eikä sitä vastuuta voi työntää muualle, vastuuttomille.

On tietysti mukavampi pyöriä tutussa ja turvallisessa metsästäjäporukassa ja käydä ”metsästämässä” valkohäntäpeura porkkanakasan päältä, kuin lähteä ihmettelemään tuhotaimikkoa ja haukuttavaksi. Jos tarjolla on vielä saunomista, hyvää ruokaa ja ehkä kyytipojaksi Mannerheim-snapsi.

Ihan inhimillistä, vaikea valinta jokaiselle, olisi itsellekin, jos olisin ministeri. Perässä voisi tulla vielä komea trofee siitä porkkakasan päältä ammutusta valkohäntä-pukista. Sen voisin ripustaa saunakamarin seinälle ja kertoa lapsenlapsille reinot jalassa keinutuolissa keikutellen jännittäviä metsästystarinoita. Minkälainen henkien taistelu oli, kun päiväkausia jäljitin ja jahtasin tuota pukkia ja lopulta räntäsohjossa ryömien, tuulen alapuolelta lähestyen, onnistuin kaatamaan ovelan pukin. Se on sitä oikeaa eettistä metsästystä, jossa annetaan mahdollisuus saalillekin.

Mehän täällä esitimme jo ainakin kahdeksan vuotta sitten, että keinovalon käyttö pitäisi sallia vhp-kyttäysmetsästyksessä. Tilanne ei olisi näin paha, jos se olisi sallittu, kanta olisi pysynyt paremmin kurissa. Ehdotus kuitenkin tyrmättiin epäeettisenä. Ilmeiseti kyttäyspaikan valokytkin olisi pitänyt olla valkohäntien käytettävissä, silloin saaliillakin olisi mahdollisuus ja metsästys eettistä. Valkohäntäpeura voisi sytyttää valon vain silloin, kun haluaa tulla ammutuksi. Päivällä tätä valintaa ei kuitenkaan voi tehdä.

Onko tämä kaupallinen lihantuontanto enää lainkaan metsästystä?