Metsästysseurat ja metsänomistaja – yhteistä ja kummia sääntöjä

Miten te, jotka vuokralla yritätte kannustaa pitämään kantaa alhaalla, olette asian sopimukseen kirjanneet? Tietääkö seura edes, että vuokra on kytketty hirvikannan suuruuteen?

Tässä maassa metsästäjät saavat käyttää vapaasti ja laillisesti toisen omaisuutta omiin tarkoituksiinsa. Metsästäjät päättävät yksin hirvikantojen koon optioiden metsästyksen tulosta. Ja estävät suurpetoja pudottamasta hirvien määrää. Tämä tuo isoa tappiota metsänomistajalle, niin taimikoissa kuin aikanaan menetetyissä kuitu- ja tukkipuissa. Korvaukseksi saattaa metsänomistaja saada lautasellisen hirvikeittoa kerran vuodessa. Jos joku toinen taho käyttäisi samaa valtaa toisen omaisuuteen, niin sosialisointi sana otettaisiin käyttöön ja etujärjestöt lähtisivät barrikadeille puolustamaan jäseniään. Mutta nyt ei kuulu kuin hiljaista vikinää. Täydet pisteet metsästysjärjestöille täydellisestä selkävoitosta. Mutta onko näin kova voitto kenenkään etu?

Lieksassa on vähän hirviä, runsaasti petjoja ja runsassti myös hirvivahinkoja. Hirvi on kuitenkin kannan alhaisuudesta johtuen rauhoitettu juuri Lieksassa. Pedot eivät välttämättä vapauta vahingoista. Hirvikannan on jopa annettava kasvaa, jos halutaan hallitseattomasti kehittyvälle petokannalle riittävästi syötävää. Mitä enemmän petoja, sitä suurempi hirvikanta. Raja tulee vastaan ravinnon saataviuden suhteen vasta 30-40 hirven tiheyksillä/ 1000 ha. Nyt hirviä on keskimäärin 2-4/1000ha.

Luonnonsuojelijalle vielä terveisinä, että juuri metsästäjät pelastivat aikanaan hirven sukupuutolta vaikuttaessaan järjestäytyneinä  salametsästykseen. Kanta hupeni myös 1960 luvulla, jonka seurauksena hirvi rauhoitettiin.

Toiseen suuntaan vaikutettiin vuosituhannen vaihteessa, jolloin kanta puolitettiin kaatamalla jopa 70 000 hirveä vuodessa. Aikamoinen petolauma tarvittaisiin tähän talkooseen. Huomattavasti pienempi petomäärä lopettaa metsästyksen kokonaan ,kun koirien käyttäminen käy mahdottomaksi.

Mitä tulee petojahteihin, ne tehdään karjataloudenharjoittajien toiveesta. Siksi onkin tärkeää, että metsästysvuokrasopimuksissa sallitaan myös petojen metsästäminen.

Yhden n 70 hehtaarin palstan siirsin seuralta toiselle, kun hirvikantaa ei pidetty kurissa, ja majavat teki monin verroin tuhoja. Vastikkeetta kaikki vuokrattu, ei se hirvien vähentäminen ihan ilmaista kuitenkaan seurallekaan ole. Siinä siirretyssä on suullisesti sovittu, että jos eivät hävitä majavia, purkavat itse padot. Kaatopaloja tai peijaiskutsuja en tahtonut, ja sorkkien osalta on toive vaan pitää kantaa kohtuullisena.

Juuri kävin hakemassa kovilla tarjoushinnoillakin yli satasen edestä maanomistajan osuuden kaadetusta hirvestä. Ei ole valittamista. Olen toki itsekin seuran jäsen, mutta etäomistajana en hirvijahdissa käy. Kaiken tuen saavat minulta, ketkä vesisateessa taimikkotuholaisia viitsivät jahdata.

Yhdistystoiminnassa noiden talkoosääntöjen ja muiden virittelijät unohtavat, että vastikkeellisuus aiheuttaa verottajaa kiinnostavan hyödyn. Missä sitten raja menee, milloin ei enää olekaan vapaaehtoista harrastustoimintaa, vaan tekemiselle saa vastiketta, on sitten tapauskohtaista. Tiedän tapauksia, jossa verottaja on puuttunut ”talkoovastikkeisiin”.