Metsästysseurat ja metsänomistaja – yhteistä ja kummia sääntöjä

Minulla on kaikki maat vuokralla kaikelle riistalle. Vanhoissa vuosikymmeniä sitten tehdyissä sopimuspohjissa asiat eivät ole yhtä hyvin esitetty kuin nykyään käytettävissä, joten uusin sopimukset muutama vuosi sitten.

Vastikkeena saan purkitettua riistalihaa ja lisäksi kimpaleen vakumoitua lihaa, jos mailleni kaadetaan hirvi tai peura. Lisäksi kutsutaan syömään riistakeittoa ja muutaman vuoden välein on isommat peijaiset. Tämä on minusta hyvä korvaus. Rahalliset korvaukset, joita olen kuullut maksettavan, ovat aika pieniä. Puhutaan suuruusluokasta muutama euro hehtaarilta, joten em edut ovat minusta parempia.

Taimikkotuhoista puhuttaessa on hyvä muistaa, että eivät metsästysseurat itse päätä montako hirveä ja peuraa kaatavat vaan viranomaiset. Ainakin ne seurat, joille olen maani vuokrannut, pyrkivät käyttämään kaikki hirvi- ja peuraluvat eivätkä riistaa säästele. Hirvistä ei ole ollut haittaa mutta peurakantaa voisi verottaa enemmän.

Maanomistajana seuroihin pääsee halutessaan jäseneksi mutta yksi seura vaatii, että pitää asua alueella. Se on minusta erikoinen vaatimus näinä aikoina, kun on yhä enemmän etämetsänomistajia.

Isaskar: ”Juuri kävin hakemassa kovilla tarjoushinnoillakin yli satasen edestä maanomistajan osuuden kaadetusta hirvestä. Ei ole valittamista. Olen toki itsekin seuran jäsen, mutta etäomistajana en hirvijahdissa käy.”

Teillä siis maanomistajalle annetaan mahdollisuus ostaa lihaa, jos hirvi kaatuu omalle maalle?

”Maanomistajana seuroihin pääsee halutessaan jäseneksi mutta yksi seura vaatii, että pitää asua alueella. ” Kieltämättä erikoinen vaatimus. Itse olen maksanut omat ja pojan metsästysseuramaksu ja harvakseltaan kumpikin käy metsällä. Yksi paikallinen jäsen sanoikin, että ”Sehän on hyvä – maksa sinä niin me metsästetään”

Hirsivara. Eteläisessä Suomessa varmaan maksaakin, mutta sielläkin saa metsää hyvän puuhapalan uuden auton hinnalla. Täällä keskisessä Suomessa ei tuollaiset vanhat rintamamiestilat hirveitä maksa. Niitähän muodostettiin aikoinaan periaatteella 10 hehtaaria kivennäismaata, 60 hehtaaria hyvin karua suota. Metsätalouden harjoittaminen vaikeaa, mutta metsästysmaina aivan hyviä.

Vastikkeetta olen vuokrannut, kun niin pieniä olisi korvaukset, ettei viitsi ottaa vastaan. Kahdessa seurassa olen varannut vuokrasopimuksissa oikeuden käyttää omilla mailla omia vieraita metsästämässä pienriistaa. Neljässä seurassa jäsenenä itsekin ja pariin en ole viitsinyt liittyä, ottaisivat kyllä.
Yhdessä seurassa on käytäntönä, että jättävät muutamia hirvilupia joulu/tammikuulle jolloin jahdataan hirviä taimikoissa minne ovat laumaantuneet. Se olisi hyvä käytäntö ottaa käyttöön muissakin seuroissa. Ei saisi hirvet niin rauhassa taimikoita popsia ja laumaantua.