› Keskustelut › Metsänomistus › Metsästysseurat ja metsänomistaja – yhteistä ja kummia sääntöjä

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 70)
  • Metsästysseurat ja metsänomistaja – yhteistä ja kummia sääntöjä

    Herätelläänpä vähän keskustelua aiheesta, joka tuntuu herättävän tunteita lähes jokaisessa pitäjässä: metsänomistajien ja paikallisten metsästysseurojen välinen yhteiselo.

    Metsänhoidollisestihan kuvio on selvä: me kasvatamme puuta ja toivomme, että taimikot saisivat kasvaa rauhassa ilman, että hirvipoppoo pitää niitä noutopöytänään. Miten teillä päin yhteistyö seuran kanssa toimii käytännössä? Onko hirvikanta saatu pidettyä sellaisella tasolla, että männyntaimet ja koivikot saavat kasvaa ilman jatkuvaa latvojen napsimista, vai tuntuuko syksyisin siltä, että luvat loppuvat kesken ja sorkkaa riittää silti joka notkoon?

    Erityisesti kiinnostaa tilanne etämetsänomistajan näkökulmasta: kuulutko itse seuraan, vai hoituuko homma vain vuokraamalla maat seuran käyttöön?

    Miten vuokrasopimukset on teillä muotoiltu – onko seuralle luovutettu kaikki metsästysoikeudet, vai rajattu sopimus tiukasti vain sorkkaeläimiin/hirvieläimiin? Moni tuntuu jättävän pienriistan itselleen tai lähipiirilleen, kun taas toisaalla seura vaatii ehdottomasti kaikki lajit samaan pakettiin, jotta maita ylipäänsä otetaan mukaan. Oletteko saaneet maiden vuokraamisesta vastineeksi suoran metsästysoikeuden koko seuran alueille tai esimerkiksi vapautuksen riistanhoitotoimenpiteistä?

    Ja sitten se mehevin puoli: mitkä ovat oudoimmat tai tiukimmat sääntöerikoisuudet, joihin olette seuroissa törmänneet?

    Tuntuu nimittäin siltä, että joissain seuroissa portit pysyvät visusti säpissä. Vaaditaan useamman vuoden koeaika tai talkootyöskentely kieli pitkällä ennen kuin jäsenyydestä edes äänestetään – ellei sitten sukunimi osu oikeaan sukuhaaraan tai maata löydy tiskiin suoraan vähintään sataa hehtaaria. Toisissa seuroissa taas nuorta ja uutta verta toivottaisiin mukaan avosylin, mutta byrokratia tai vanhojen konkareiden linjaukset jarruttavat.

    Minkälaisia kokemuksia teillä on – toimiiko vuoropuhelu ja luistaako jahti hyvässä hengessä, vai pitäisikö seurojen sääntökirjoja vähän tuulettaa tälle vuosituhannelle? Sana on vapaa!

  • Gla Gla

    ”jos halutaan hallitseattomasti kehittyvälle petokannalle riittävästi syötävää.”

    Haluaako joku?

    Luontoväen mielikuvituksella ei ole rajaa. SLL esitti, että kun vhp hävitetään, tilalle pitää saada saksanhirvi auttamalla sen kannan kasvua.

    Hirsivara

    Minulla on kaikki maat vuokralla kaikelle riistalle. Vanhoissa vuosikymmeniä sitten tehdyissä sopimuspohjissa asiat eivät ole yhtä hyvin esitetty kuin nykyään käytettävissä, joten uusin sopimukset muutama vuosi sitten.

    Vastikkeena saan purkitettua riistalihaa ja lisäksi kimpaleen vakumoitua lihaa, jos mailleni kaadetaan hirvi tai peura. Lisäksi kutsutaan syömään riistakeittoa ja muutaman vuoden välein on isommat peijaiset. Tämä on minusta hyvä korvaus. Rahalliset korvaukset, joita olen kuullut maksettavan, ovat aika pieniä. Puhutaan suuruusluokasta muutama euro hehtaarilta, joten em edut ovat minusta parempia.

    Taimikkotuhoista puhuttaessa on hyvä muistaa, että eivät metsästysseurat itse päätä montako hirveä ja peuraa kaatavat vaan viranomaiset. Ainakin ne seurat, joille olen maani vuokrannut, pyrkivät käyttämään kaikki hirvi- ja peuraluvat eivätkä riistaa säästele. Hirvistä ei ole ollut haittaa mutta peurakantaa voisi verottaa enemmän.

    Maanomistajana seuroihin pääsee halutessaan jäseneksi mutta yksi seura vaatii, että pitää asua alueella. Se on minusta erikoinen vaatimus näinä aikoina, kun on yhä enemmän etämetsänomistajia.

     

    Hirsivara

    Nostokoukku

    25.10.2026, 17:59

    Eteläisessä Suomessa metsiä ostetaan kuulemma aika paljon virkistyskäyttöön, ei enää sijoituskohteeksi tai metsätaloukäyttöön. Ja se näkyy metsätilojen korkeina hintoina. Kauppojen pontimena on ollut myös metsästysseuran jäseneksi pääseminen. Toisessa seurassani kävi näin. Kaveri haki jäseneksi, mutta häntä ei ulkopaikkakuntalaisena ja vailla mitään siteitä tänne hyväksytty. Hän osti reilun viidenkymmenen hehtaarin metsätilan, missä oli lisäksi pieni talo. Jäsenyys aukesi tätä kautta. Talon kunnosti metsästysmajaksi, metsissä ei todellakaan ole metsätalous tuotantosuuntana. Ja hyvä valinta jäseneksi hän loppujen lopuksi olikin

    Kyllä se metsästys joillekin maksaa paljon, jos ostaa 50 hehtaarin metsätilan eteläisestä Suomesta ilman metsätaloustavoitteita. Jäsenyyyden hinnaksi on tullut helposti 200-300000 euroa.

     

    Gla Gla

    Isaskar: ”Juuri kävin hakemassa kovilla tarjoushinnoillakin yli satasen edestä maanomistajan osuuden kaadetusta hirvestä. Ei ole valittamista. Olen toki itsekin seuran jäsen, mutta etäomistajana en hirvijahdissa käy.”

    Teillä siis maanomistajalle annetaan mahdollisuus ostaa lihaa, jos hirvi kaatuu omalle maalle?

     

    isaskar keturi

    Ei vaan maanomistajalle, jos ei ole porukassa, annetaan maanomistajan osuus. Tällä kertaa 2 kiloa paistia ja 2,5 kiloa jauhelihaa, sen kuin haki pois vain.

    isaskar keturi

    ”Maanomistajana seuroihin pääsee halutessaan jäseneksi mutta yksi seura vaatii, että pitää asua alueella. ” Kieltämättä erikoinen vaatimus. Itse olen maksanut omat ja pojan metsästysseuramaksu ja harvakseltaan kumpikin käy metsällä. Yksi paikallinen jäsen sanoikin, että ”Sehän on hyvä – maksa sinä niin me metsästetään”

    Gla Gla

    ”Ei vaan maanomistajalle, jos ei ole porukassa, annetaan maanomistajan osuus. Tällä kertaa 2 kiloa paistia ja 2,5 kiloa jauhelihaa, sen kuin haki pois vain.”

    Ok, tuo lienee normaali käytäntö.

    Nostokoukku

    Hirsivara. Eteläisessä Suomessa varmaan maksaakin, mutta sielläkin saa metsää hyvän puuhapalan uuden auton hinnalla. Täällä keskisessä Suomessa ei tuollaiset vanhat rintamamiestilat hirveitä maksa. Niitähän muodostettiin aikoinaan periaatteella 10 hehtaaria kivennäismaata, 60 hehtaaria hyvin karua suota. Metsätalouden harjoittaminen vaikeaa, mutta metsästysmaina aivan hyviä.

    isaskar keturi

    Olipa ”yllättävä” ehdotus riistapuolen ylimmältä edustajalta…Jari Varjo: ”Olisiko järkevää keskittää puuntuotanto ylipäätään sinne, missä se on oikeasti kannattavaa ja tehokasta. Kaikenlaiset reuna-alueet kivikkoineen ja kosteikkoineen voitaisiin jättää metsätalouden ulkopuolelle. Näin riistalle saataisiin hyviä alueita, biodiversiteetti kiittäisi, eivätkä sotilaatkaan varmaan ajatusta vastusta.”

    Alaneva

    Vastikkeetta olen vuokrannut, kun niin pieniä olisi korvaukset, ettei viitsi ottaa vastaan. Kahdessa seurassa olen varannut vuokrasopimuksissa oikeuden käyttää omilla mailla omia vieraita metsästämässä pienriistaa. Neljässä seurassa jäsenenä itsekin ja pariin en ole viitsinyt liittyä, ottaisivat kyllä.
    Yhdessä seurassa on käytäntönä, että jättävät muutamia hirvilupia joulu/tammikuulle jolloin jahdataan hirviä taimikoissa minne ovat laumaantuneet. Se olisi hyvä käytäntö ottaa käyttöön muissakin seuroissa. Ei saisi hirvet niin rauhassa taimikoita popsia ja laumaantua.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 70)