Katselin Tapion taskukirjaa vuodenta 1994.  Siinä on näitä taulukoita.  Esimerkiksi rinnankorkeusläpimitalle 230 mm on tarjolla pituusvaihtoehdot 14 m:stä 24 m:iin.   Siis ainakin silloin on tiedetty, että puun muoto vaihtelee.

Esimerkiksi Muuramen Rannankulässä, jossa kasvoi Suomen suurin kuusikin, puut ovat silmiinpistävän solakoita.  Rinnemaaston puiden muoto on solakampi tasamaahan verrattuna ja tiheässä kasvaneiden harvassa kasvaneisiin verrattuna.

Esimerkki viime kesän harvennuksista.  Kuusitukkirunkojen keskitilavuus olim 324 l ja tukki% 65.  Mäntytukkirunkojen 354 l ja tukki% 68.  Minusta aika hyviä.

” Miten tämä on ymmärrettävä, kun sanotaan että korkoa ei tarvita. Onko kyseessä ns. normaalimetsä jonka kehitysluokkarakenne on optimaalinen arvonlisän kannalta?”

Lehden lukijat ja tänne kirjoittavat eivät ymmärrä koron merkitystä tai sitä ei haluta käyttää päätöksen apuvälineenä, eikä tosiaan hyväksyä.

Jos noin lakkaisi olemasta, mhyyt menisi konkurssiin.

Yli 1500 euron hehtaarikohtaisia metsän uudistamiskustannuksia ei pidettäisi hyväksyttävinä.

Tärkeintä on kuutiot ja niiden tarkastelu koroista viis. Isot metsäyhtiöt laskevat kaiken keskikoroilla ja keski kustannuksilla, varmasti  toimii oikein hyvin isoissa pinta-aloissa,  mutta eivät löydä kehityskohteita miten keskiarvoista korkoa saisi laskettua alemmas.

Toisaalta ymmärryksen lisäämistä haittaa valtion tuki ja se että metsänomistajille neuvvoja antavat metsäasiasiatuntijat eivät saa maksua hyvistä neuvvoista vaan toteutuneista työsuoritteista.  Jotenkin tulee olo että huijjataanko metsänomistajia?

Korkotekijä on ollut käytössä jo  80-luvun alusta alkaen ainakin myös metsätalouden suunnitelmissa. Eri asia onko ko. laskelmat menneet käytäntöön asti.  Ihannekehitysluokkajakauma toimii ns. normaalimetsässä mutta vain harvoin yksittäistapauksissa.