Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
En ole etsinyt alkuperäistä tutkimusta joten en tiedä miten se on tehty. Kuvan mukaan mukana on yleisiä lajeja joista voi löytyä pitkiäkin havaintoaikasarjoja. Visakallolle että ei varmaan täysin vertailukelpoisia mutta pystytään varmaan arvioimaan mitä lajeja tietyn tyyppisessä vesistössä kuuluu olla. Tutkimukseen sisältyy aina näitä epävarmuuksia, jotka johtuvat havaintoaineiston heikkouksista.
Viimeisten havaintojen mukaan maatalouden alasajo on parasta vesiensuojelua. Maajussi kaivaa 500 metriä puroa auki, kun sama puro saa metsässä suojakaistat ja puut ympärilleen. 500 metriä puron auki kaivamista on kunnostusojitusta, josta ei tarvitse tehdä ilmoitusta. Ja vaikka pellolle ei jää suojakaistoja, tämä ei ole viranomaisen mielestä ongelma. Kuraa kyllä liikkuu, mutta kyllä se siitä vuosien aikana rauhottuu. Tämä on ihan omin silmin todettu.
Annelin selitys vaikuttaisi loogiselta(jos oikein ymmärsin).Eli tutkimuksessa verrataan (ohjelmaan syötetään alkutilanteeksi) luonnontilainen vesistö jossa ihmisen vaikutusta ei näy eikä esim 70-luvun tilannetta huomioida lainkaan.Tällöin tulokseksi saadaan että lajien tilanne vain jatkaa huononemistaan vaikka todellisuudessa tilanne on voinut vaikka 80-luvulta lähtien parantua.Tämä on ns.luonnonsuojelubiologiaa…
Vesistöt on alkaneet silminnähden selvästi tummua vasta 2000 luvun puolella. Viime vuosina eniten. Ravinteet kumuloituu vesiin ja vaikka kuormitus loppuisi kokonaan niin vesistö voi rehevöityä vielä pitkään.
Tuossa naapurissa Isosuolla kuokitaan parhaillaan talkoilla yli sata vuotta vanhaa ojitusta tukkoon. Eivät arvanneet tuoda kaivinkonetta aivan tuonne ranta-asemakaava-alueelle. Keskemmällä suota homma sentään hoidettiin perinteisesti kaivurilla.
Metsäuutisissa on juttua pienvesien käsittelyn päätöksenteosta. Tuossa kohtaa voisi tekoäly auttaa; se näkisi esimerkiksi valuma-alueen koon ja alueen aiemman käsittelyhistorian. Näistä sitten paikkatieto metsaan.fi-järjestelmään, niin käytännön operaatioissa ei tarvitsisi pähkäillä aina uudestaan miten toimia.
Lainaus:”Suojavyöhykkeiden tarkoitus on vähentää metsätalouden kuormitusta vesistöissä. Samalla ne muodostavat sekä metsä- että vesilajeille tärkeitä ekologisia käytäviä.”
Kun katsoo kuvituskuvia, niin herää kysymys, mitä kuormitusta metsäinen suojavyöhyke vähentää. No ei ainakaan vesien varsinaista ongelmaa ruskeaa väriä ja tavoitetta saada vedet kirkkaimmiksi. Tässäkin noron tai puron rannalla näkyy olevan lehtipuiden lehtia suorastaan mattona, josta se ruskea väri pienvesiin noroon ja puroon varsinaisesti syntyy.
Paremminkin vesien alkulähteiden norojen ja purojen suojakaistojen pitäisi olla puuttomia, että vedet jo näin kirkkaamppina laskisivat sitten suurempiin vesiin.
Nuokin lisäravinnekuormat fosfori ja typpi talousmetsistä luonnontilaisiin nähden ovat niin mitättömiä, ettei niitä kannata ottaa edes esille. Suojakaistako niille tarvittaisiin estämään pääsy pintavesiin?
Fosforinkin lisäkuorma on 90%:lle koko Suomen pinta-alaa (20 g/ha) eli noin 5 ..10 sokeripalan painoista nokaretta fosforia hehtaarilta.
Voi käydä katsomassa MetsäVesi-loppuraportin 2020 kuvaa 28 sivulla 66.
Sinilevistä. Tässä korostetaan ymmärtääkseni suolapulsseja ja sisäistä kuormitusta ulkoisen sijaan. Ulkoisellakin on varmaan edelleen merkitystä. Olisi ravinnetaloudenkin kannalta parempi, jos ravinteet pysyisivät pelloilla ja metsissä eivätkä valuisi vesistöihin.
K. Matti Lappalainen: Itämeren rehevöitymisen uudistettu diagnoosi ja paradigma.
Itämeren paradigma on, että luontojärjetöt luulivat 1970-luvulla reunavaltiuoden ravinnepäästöjen laukaisevan Itämeren sinileväkukinnan tasaisin väliajoin. Mutta nyt kun päästäjä on alennettu 80%, sinileväkukinnat eivät ole vähentyneet ollenkaan.
Uusi Itämeren diagnoosi taas on, että alunperinkään reunavaltioiden kurmitus ei ollut syy Itämeren sinilevän kukintaan, sillä päästöt olivat jo silloin pienet Itameren valtavaan vesimassaan nähden eli olivat ilmiöön nähden merkityksettömät ja nyt kun päästöt ovat vähentyneet, ovat vieläkin merkityksettömämmät.
Mutta luontojärjestöt eivät vieläkään anna periksi tästä paradigmasta.
Simpeleenjärvi jätettiin luonnon armoille ja järvi sairastui.
Järveä on kunnostettu kalastamalla.
Järven pohjassa viihtyvät särkikalat myös möyhivät pohjaa etsiessään ravintoa. Se vapauttaa pohjasta ravinteita ja aiheuttaa sameutta. – Särkikalat syövät ravinnokseen eläinplanktonia. Silloin eläinplanktonia jää niin vähän, ettei sitä riitä enää syömään kasviplanktonia, johon esimerkiksi sinilevä kuuluu, Wilhelms selittää.
Haisevasta vedestä kirkasta.
Wilhelmsin mukaan Simpelejärven vedenlaadun parantumisesta ja veden kirkastumisesta on tullut runsaasti kansalaispalautetta. Hän kertoo viettäneensä itse vuosikausia Simpelejärveen kuuluvan Kukkarolahden rannalla Parikkalassa. Juuri siellä on tehty hankkeen aikana runsaasti hoitokalastusta.</p> Hankkeen loppuraportin mukaan esimerkiksi hoitokalastusta ja niittoja olisi tarpeen jatkaa, jotta esimerkiksi järven kalasto ei palautuisi entiseen särkikalavaltaiseen tilanteeseen.
Eikä yhtään ojaa tarvinnut tukkia ja vedestä tuli kirkasta.
Tämän täytyy olla jotain pilaa, kun on ihan muuta kuin vallitsevan paradigman (vedet pilaa suo-ojitukset) mukaista.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään