Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tapion mh-suosituksissa on laaja osio vesiensuojelun rakenteista. Jos ojitetulta suolta vesi ylipäätään laskee johonkin vesistöön, silloin kaivukatkoja ja pv-kenttiä pystynee käyttämään. Lisäksi erilaisia patoja jotka hidastavat veden kulkua.
Pintavalutus on nykyään muotia ojitushankkeilla. Nostokoukun huomio vesien seisottamisesta jopa satoja metrejä kaivetuissa ojissa varsinkin täällä huonokaatoisilla alueilla ei vastaa tarkoitustaan. Pohjapatoja kiveyksillä tai vesivanerirakenteilla sekä kaivukatkoilla on käytetty aina kun mahdollista. Tämä on ohjeistettu kaivajillekin, että jos suunnittelija ei ole jossain kohtaa asiaa hoksannut niin sitten muutetaan suunnitelmaa ja tehdään semmoinen, kaivukatko erityisesti on helppo toteuttaa. Jo 90-luvulla tehtiin ns. ”munuaismallin” altaita jotka huomattavasti tehokkaampia kuin esim. 5×8 levennys ojan kupeessa. Viimeisiä kemera-hankkeita tehdessä elyn tarkastaja vaati hankkeen hyväksymiseksi laskuojaan pintavalutuskenttää. Siitä kohdasta vesi olisi levinnyt 02-03 khl:n hoidettuihin mettiin n. 2-3 ha:n alueelle. Mainittin siitä paremmin koulutetulle ja laitoin vielä kuvan Mk:n sivuilta jossa kerrottiin pintavalutuskentän sopivan ääasiassa avosoille. Hanke tuli hyväksyttynä parin päivän päästä. Ilman pintavalutuskenttää.
Yritän vielä perehtyä suon hiilitaseisiin Risto Päiväsen kirjan ”Suot ja suometsät” avulla.Kirjan ikä noin 20 vuotta näkyy siinä, että muuten perinpohjainen teos ei käsittele vesiensuojelun kysymyksiä juurikaan.
Suo-ojitusten kiihkeimpänä aikana oli käsitys, että ojitusten vanhetessa ravinne- ja humuskuormat asettuvat luonnontilaisten soiden tasolle.
Orgaanisen hiilen pitoisuuksissa ero oli vain 10 %: metsätalousalueilla 22,1 mg/L verrattuna luonnontilaisiin alueisiin (20 mg/L)
Sivulla 66 on esitetty koko Suomen alueelta lisätyppi- ja lisäfosforikuormia metsätaloudesta.
Lisätyppi 90% Suomen pinta-alasta vain 1..3 kg /km2 eli 100..300 g/ha. Mitätön.
Lisäfosfori 10…30 g/ha 60..70% Suomen pinta-alasta mitätön ja punaisimmat kohdat 1000 g/ha Perämeren ja Pohjois-Karjalan valuma-alueilla ja vain tänne voisi niitä puhdistustoimia suosistella.
Nuo ovat aivan mitättömiä lisäpäästöjä, joista ei ole haittaa vesiegosyteemille. Ei ihme miten Panu Halme (https://areena.yle.fi/1-76601113) ohittaa ojitettujen soiden ravinnepäästöistä puhumisen. ” Ei tule niin hirveesti ravinteita”. Sitten kyllä kaikki tuo vuodatus humus(TOC) kuormista kyllä on yössä, kun metsätaloudesta humusta tulee vain 4%. Eli Panu Halme ei tiedosta, että kaikesta vesiin tulevasta humuksesta 96% tulee muualta kuin ojitetuilta soilta.
Sivulla 41 on vertailu lisäravinteista ja lisähumuksesta yksittäisiltä ojitetuilta ja ojittamattomilta soilta.
Kuva a) typen lisäpäästö ojitetuilta soilta. Kun huomioi ojiteluilla soilla kasvavan metsän typen lisäpäästön pois (kangas) ojitetun suon päästöistä, niin typpipäästö on lähes sama molemmilta ojitetuilta ja ojittamattomilta soilta.
Kuva b) fosforin lisäpäästö ojitetuilta soilta. Keskimääräinen lämpösumma 1200 tai suurempi johtaa siihen, että luonnontilaisilta soilta tulee enemmäm fosforikuormaa kuin ojitetuilta soilta.
Kuva c) Humuksen (orgaaninen hiili) lisäpäästö ojitetuilta soilta. Ero häviää kun vähentää ojitetuilla soilla kasvavan metsän (kangas) lisäosuuden.
Tuosta MetsäVesi Raportista vielä puuttuu kaikkein oleellisin.
Orgaanisen hiilen olemassaolo Suomen joissa ja järvissä muodostaa ekosysteemin, joka on välttämätön resurssi (ravinnon lähde) pieneliöille, joita ilman Suomen vesissä ei uiskentelisi kaloja. Katso sivulta 137, mitä tuo humusekosysteemi vesissä tarkoittaa.
Rikkilaskeuman aikaan monessa pienessä järvessä tämä ekosysteemi oli tuhoutunut. Olivat kyllä kirkkaita mutta kalattomia.
Erikoisasiantuntija Kurki ehkä hiukan oikaisee vesiekosysteemin toiminnassa. Onhan siellä myös planktonia. Monet vähähumuksiset vesistöt ovat hyviä kalavesiä.
Mutta vaikka jotkut epäilevät, palstalta löytyy osaamista moneen asiaan. Tänäänkin mm. mangaaniin ja pintavalutuskenttiin.
Tekoälyn (AI) mukaan humus-hiili on keskeinen resussi (elämän ylläpitäjä) vesien ekosysteemin toiminnassa. Ei siis vesien pilaaja.
– Suomen vesien (järvien ja rannikkovesien) planktonin yhteyttäminen saa pääasiallisen hiilidioksidinsa epäorgaanisesta hiilestä.
-Suomen vesistöihin tulee valuma-alueilta paljon orgaanista ainesta (humusta). Kun mikrobit hajottavat tätä orgaanista ainetta, vapautuu hiilidioksidia (CO2).
– Jotkut planktonlajit (mixotrofiset) voivat hyödyntää orgaanista hiiltä suoraan ravinnokseen tai energiaksi, mutta varsinainen yhteyttäminen perustuu epäorgaaniseen hiileen (CO2 , bikarbonaatti).
-Suomen järvet ovat usein ylikyllästyneitä hiilidioksidilla, joka syntyy orgaanisen aineksen hajotessa, mikä tekee niistä tärkeitä osia hiilikiertoa.
Pitäisköhän teroittaa lapio ja lähteä avaamaan niitä tukittuja ojia?
Mitä tarkoittaa ”ylikyllästyneitä”? Meinaako se että vähempikin riittäisi? Jos humusta tulee koko ajan lisää, ja enemmän kuin luontaisesti tulisi, se muuttaa vesistöjen ekosysteemeitä. Me emme halua emmekä tarvitse vesistöjen lisätummumista. Ne rehevöityvät muutenkin kun ravinteita tulee valumissa ja laskeumassa.
Kun ihmisen toiminta on lisännyt huuhtoutumaa, tottahan vähempikin hiilen määrä vedessä riittäisi. Suurempi ongelma kuin resurssipula on orgaanisen aineen hajoamisen seurauksena aiheutuva happikato.
Pohjoisen pallonpuoliskon vesien tummeneminen selitetään myös Englannissa rikkipäästöjen vähentymisellä luonnolliselle tasolle ja metsien määrän lisääntymisellä, jotka tuottavat TOC-kuormasta 96%. Suomessa ja Ruotsissa 65 vuodessa metsävarat ovat kasvaneet 1,7 kertaiseksi ja sadassa vuodessa 2-kertaistuneeet. Kun TOC-kuorma on lähes sama ojitetuilta kuin ojittamattomilta valuma-alueilta, ero vain 10%, niin TOC- humuskuorman lisäys tulee metsistä ja metsää kasvavilta suo-ojitusalueilta ja niiden maapohjien biomassalta.
Metsätalouden ojitusalueiden pienestä 4% osuudesta ei pysty saamaan koskaan merkittäviä TOC-kuormituksen vähenemisestä vesiin.
Empä olisi uskonut koskaan, että vesien hapen puutteen aiheuttamiin kalakuolemiin ratkaisu olisi, että noro-tasolta lähtien vesien rannat pitäisi puhdistaa ainakin koivuista tai pitää ne avoimina ainakin 50 m leveydeltä (poistaa suojakaistat), jotta saataisiin merkittävä vähennys koko ajan lisääntyviin humuskuormiin, kun metsien kuutiomäärä kasvaa koko ajan.
Mitenkähän tässä käy, kun luontojärjestöissä tätä ei vielä tiedetä tai ei haluta ottaa mihinkään keskusteluun mukaan, mistä Suomessa suurin osa TOC-kurmasta vesiin tulee.
Kunhan tämä tulee yleiseen tietoisuuteen, niin kaikki vesiensuojelukäsitykset menevät uusiksi tähän tyyliin.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään