Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Ojissa on se paha ongelma, ettei vesi tahdo niissä oikein mennä ylämäkeen. Ojitukset ovat monestikin olleet yhteishankkeita, ja jotta vedet on saatu johdettua alamäkeen, on saatettu joutua ojittamaan niitä huonompiakin alueita. Kovin moni isäntä ei varmastikaan ole vaatimalla vaatinut ojittamaan karuimpia soitaan, kyllä ne vaatimukset tulivat enemmänkin yhteiskunnan taholta. Jos yhteiskunta nyt katsoo teettäneensä työtä vääriin paikkoihin, niin korjatkoon virheesä, tai olkoon sitten hiljaa.
Sanoppa se miksi tätä valhetta pitää ylläpitää ja toistaa?
Kertooko Ola- mikä ongelma on luonnollisessa veden ruskeassa värissä?
Sitähän syntyy luonnollisesti joka vuosi Suomen vihreästä luonnosta kun se kellastuu ja alkaa syksyllä maassa hajota. Pystyykö tätä estämään?
Voithan sinä tietenkin ruveta poimimaan syksyllä pudonneita koivunlehtiä metsistä. Jos se auttaisi.
Lisäksi ruskea väri on vesiekosysteemin ravintoresurssi. Siinä on elävälle olennolle ravinnon tarkeintä osaa hiiltä (C), jota mikrobit tuottavat liuenneesta TOC-humuksesta.
On meillä aikamoinen erimielisyys kurjen kanssa luetun ymmärtämisessä. Olen samaa mieltä visan kanssa siitä että aikoinaan ojituksiin kannustettiin ja taidettiin jopa tukeakin maksaa. Tietenkin niille ojille ei voi mitään ja silloin arvot olivat toisenlaiset. Noissa kirjoituksissa olen lähinnä tarkoittanut uusien ojien kaivuuta tai kunnostusojituksia.
kun luultiin (kuten Kurki edelleen) että suo kuin suo kasvaa puuta ojitettuna.
Kyllä suurin osa soista saadaan kasvamaan, jos pohjamaa ei ole kovin syvällä eikä ole kivinen. Vedenjakajien karuilla soilla nostetaan pintaan pohjamaata. Savisekainen hiesu on parasta. Rehevillä turvemailla riitää oja.
Kaivuri on välttämätön ja osata tehdä kaivu oikein.
Kaikki ojat mitä Suomeen on kaivettu on tehty väärin rahaa säästämällä.
Kun kaivaa ojaa, ojamaat pitää levittää tasaisesti ojan molemmin. Siloin on kuntta kunttaa vastaan ja ravinteita vapautuu. Ojaväli 50 m on liian leveä. Oikea ojaväli on n. 15 m.
Uusia metsäojituksia tehdään Suomessa enää pari tuhatta hehtaaria vuodessa. Ojien kunnostuksiakin vain 2 000 – 2 500 km. Esim. ennätysvuonna 1969 ojitettiin 294tuhatta hehtaaria.
On meillä aikamoinen erimielisyys kurjen kanssa luetun ymmärtämisessä. Olen samaa mieltä visan kanssa siitä että aikoinaan ojituksiin kannustettiin ja taidettiin jopa tukeakin maksaa.
Minäkin olen Visan kanssa samaa mieltä.
Mera-ohjelmassa jo 1960-luvulla ojituksiin sai metsänomistaja tukea halpakorkoisen ja pitkäaikaisen lainan muodossa.
Minulle 10 vuotta sitten kaivettiin ojia Kemera-tuella yhteisojituksessa, jossa tuki tuli nuoraan metrihintaan. Sen jälkeen en tukia ole saanut, kun olen itse kaivanut.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään