Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Ilmeisesti tuossa linkissä on kysymys TOC päästöistä eli humuksesta ja kiintoainepäästöistä. En pääse sitä lukemaan, kun en ole tilaaja.
Noista ravinne päästöistä typpi ja fosfori, että ojitusalueet puhdistavat typpilskeumaa ja fosforipäästöt ovat mitättömät. Niistä kannata kirjoitella, mutta tyhmään kansaanhan nämäkin Hesarin kauhupäästöt uppoaa.
Humuspäästöja (TOC) tulee kaikilta maapinnoilta, jossa on kasvillisuutta, ei vain turvemailta, sillä humusta syntyy kaikkien kasvien kuolleista jätteistä. Pellot, joilta ei korjata satoa, syntyy humusta valtavat määrät verrattuna suomaihin, joidenka biomassan muodostus on aika alhainen. Esimekiksi vesistöjen rantaniityt, jotka kaikki Suomessa ennen niitettiin eläinten rehuksi, saavat nyt hajota rantaniityille ja antavat TOC tehorusketusta vesistöille.
Ennallistamisrahaa tulisi käyttää ruoppaamaan näitä Suomen jo luonnostaan matalia umpeenkasvavia järviä syvemmiksi ja samalla poistaa ojitusalueilta tullutta kiintoainekertymää pienten purojen järvisuistoista ja että ojitusalueiden vedet kulkee ojassa mahdollismman pitkän matkan ennen vesitöihin pääsyä.
Linkissä vähän laajempaa selvitystä vesien rukettumisesta. Ettei totuus unohtuisi. Hukkajoenkin vesi on ruskeaa.
Metsätalouden ympäristöohjeet ovat muuttuneet, mutta niiden käytäntöön saattaminen vie aikaa. Metsien uudisojitukset ovat lähes loppuneet ja myös ojien kunnostuksia arvioidaan kriittisesti. Vaihtoehtona on sopivissa kohteissa ainakin väliaikaisesti artikkelissakin mainittu jatkuvapeitteinen metsänkasvatus. Metka-tukiohjelmasta saa tuettua suometsien hoidon suunnittelua. Hoito voi olla esimerkiksi hakkuita, ennallistamista, valumien uudelleen suuntaamista tai vesiensuojelun rakenteiden luomista.
Vesistö- ja ilmapäästöjen ongelmat tiivistyvät paksuturpeisten maiden käyttöön sekä maa- että metsätaloudessa, ei niinkään kivennäismaapeltojen tai metsämaiden käsittelyyn. Ojitetulla turvemaapohjalla hapekas turvekerros hajoaa ja päästelee ilmaan hiilidioksidia ja etenkin vuosittain muokattava pelto myös typpioksiduulia.
Turpeen kautta kulkeviin valumavesiin päätyy humusta ja kiintoaineita, jonkin verran myös fosforia ja typpeä. Metsä pidättää sadeveden mukana metsään tulevaa typpeä kasvuunsa, ts. metsän läpi kulkenut sadevesi voi olla typen osalta puhtaampaa kuin suoraan vesistöön satava vesi. Tämä ja luonnontilaisten turvemaiden taustakuormitus eli luonnonhuuhtoumat tulee huomioida päästötaseissa.
Voimallisesti käsitellystä maaperästä humuksen mukana vesistöihin kulkeutuu yleensä elohopeaa, joka sitten viimeistään järvessä muuttuu metyylielohopeaksi, josta Wikipedia sanoo seuraavaa:
”Metyylielohopea ei liukene veteen, mutta rikastuu ravintoketjussa. Päinvastoin kuin dioksiinit ja PCB-yhdisteet, se ei kerry eliöiden rasvaan, vaan valkuaisaineisiin. Erityisesti petokalat, sekä kaloja syövät eläimet, kuten ihminen, altistuvat suurimmille pitoisuuksille.”
Näin siis ne ’myrkyt’ lähtevät metsänpohjasta järviin kun maaperää käsitellään radikaalisti paremman puuntuoton toivossa.
Lähetin tämän tuohon Hesarin vesien tummuus juttuun. Kokemuksen mukaan, kun tänään ei julkaistu, niin yritetaään huomenna uudelleen. Pari yritystä on tuottanut tuloksen. Ilmeisesti modesta kiinni.
”Kun vihreä biomassa kesän kasvukauden jälkeen muuttuu ruskeaksi ja alkaa hajota se tuottaa humusta (TOC). Humusta muodostuu Suomessa koko maapinta-alalla ei vain ojitetuilla soilla ja pintavalumana tiiviiden maakerrosten päällä ja se kulkeutuu vesistöihin. Hyvä esimerkki humuksesta on pihakaivot keväällä, kun lumien settua pintavesiä pääsee kaivoon ja vesi muuttuu ruskeaksi. Sama ilmiö toistuu joka kevät Suomen vesistöjenkin osalta. Vain harjualueilla ja kivi-, kalliorantaisten järvien vesi voi olla kirkasta.
Ojitettujen soiden humuspäästöt (TOC) eivät eroa luonnon soiden päästöistä.
Sen voi käydä toteamassa tutkimuksista linkistä, joka löytyy netistä haulla:
””””Ojittamattomien ja ojitettujen soiden vesistökuormitus””””.
Aivan turhaa kirjoittelua ojitusalueilta tulevista humus-päästöistä. Samat päästöt niiltä tulisi luonnon soinakin.
Koettakaa nyt korjata käsityksiänne tastäkin asiasta tutkimusten mukaiseksi, ettei tule puhutuksi p…aa.”
Olen kulkenut ojittamattomilla soilla sijaitsevilla lammilla pilkillä ja ongella, samoin olen käynyt lammilla joihin laskee suoraan ojitetulta suolta laskunoja. Olen nähnyt jälkimmäisten lampien viimeisillä kevätjäillä laskuojan suulla dyyneinä mustaa mönjää, selvästi humusta. Ojittamattomien soiden lampien jäällä en ole kyseistä turvekerrosta nähnyt. Mistähän Kurki-Eero tämä johtuu?
En tiedä. Musta mönjä viittaa kiintoaineisiin. Niitähän tulee. Tuohon lähijärven lahteen laskee pieni puro tai yli hypättävä oja ja se on tuonut kiintoainetta. Kassa kyllä näkyy kesällä ja talvella. Ojaan tulee noin 1000 ha ojitusalueen vedet ja eikä tuo kiintoainekasa kovin suuri ole eikä mikään ongelma ole vaikka poistaa. Järven lahden varsinainen ongelma on vesirutto. Veneen pohjaa viiltää. Juuri tällaisia umpeen kasvavia matalia järviä pitäisi kunnostaa ruoppaamalla niin syviksi ettei vesirutto niissä menesty. Tarvittaisiin virtausta ja veden syvyyttä lisää.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään