”Seurasin LULUCF-prosessia ja Luke osallistui siihen tuottamalla tietoa. Tärkein havainto oli se, miten ehdotettu regulaatio kohtelisi eri valtioita eriarvoisesti. Minulle oli järkytys, kun kuuntelin parlamentin LULUCF- asetusta koskevaa lähetekeskustelua, minkälaisilla argumenteilla siellä pelattiin. Sillä ei tuntunut olevan mitään tekemistä itse asian kanssa, Asikainen kertoo. Keskustelussa väitettiin, että Suomi ja Ruotsi tuhoavat metsäpolitiikallaan omat metsänsä ja romuttavat EU:n ilmastopolitiikan.”

”Asikainen toteaa, että metsien kestävyyttä voidaan tarkastella ekologisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden kautta.

Kun näiden lisäksi otetaan vielä ilmastokestävyys omanaan, me pystymme aika kauan jatkamaan nykyisen kaltaista metsien hoitoa ja käyttöä näillä kasvun ja hakkuun suhteilla. Tulkitsen luonnonsuojelujärjestöjen, metsäteollisuuden ja metsänomistajien kantoja siten, että painopisteitä hakkuukeskusteluista tulisi siirtää monimuotoisuuden turvaamiseen, kestävän kasvun lisäämiseen sekä metsän terveyden varmistamiseen.”

Ilmastokeskustelussa on onnistuttu tekemään suuri silmänkääntötemppu kiinnittämällä huomio kaikkein pienimpiin ilmastosyyllisiin ja niihin, jotka ainoana ihmisryhmänä ilmakehää ylläpitävät, eli metsänomistajiin ja maanviljelijöihin.

Jos Suomessa oikeasti haluttaisiin tehdä ilmaston hyväksi todellisia tekoja, pitäisi puuttua ihmisten elämään kaupungeissa ja heidän vapaa-ajan viettoonsa. Tähän ei juuri mikään poliittinen ryhmä halua kajota, koska se koskisi suoraan myös itseä ja äänestäjiä.

Hiilijalanjälki pitäisi rehellisyyden nimissä laskea myös etä-metsänomistuksesta ja verrata sitä lähi-metsänomistukseen. Siihenkään ei taida olla poliitikoilla halua, sillä aiheesta saattaa syntyä mellakka jo täällä Metsälehden palstalla! Lähiruoka luetaan nykyisin myönteiseksi asiaksi, mutta metsäpuolella asetelmat ovat toiset.

Kommenteissa toivon henkilökohtaisuuksien sijasta keskittyvän itse asiaan.

Ei kysymys ole minun herkkähipiäisyydestäni, nahkan paksuus riittää hyvin, vaan siitä, että keskustelu pysyisi itse asiassa. Pari kommentoijaa kun ei ole vielä onnistunut näiden vuosien aikana pääsemään asiatasolle.

Linkistä poimittua.    https://www.verkkouutiset.fi/tutkimusylijohtaja-metsan-kayton-muutoksille-ei-ole-perusteita/

Vuonna 2017 toteutunut hakkuumäärä runkopuuna oli 72,5 miljoonaa kuutiota ja Asikaisen arvion mukaan se menee yli 75 miljoonan kuution vuonna 2018 ja sitten mahdollisesti tasoittuu suhdannekysynnän hiipuessa.

Mitä tuo hakkuumäärä sisältää? Sisältääkö polttopuunkin n. 10 milj.m3.

Linkistä.   https://www.luke.fi/uutiset/kotimaisen-raakapuun-kaytto-uuteen-ennatykseen-2018

Metsäteollisuus käytti raakapuuta vuonna 2018 kaikkiaan 74 miljoonaa kuutiometriä, mikä oli lähes neljä miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin vuotta aiemmin ja neljänneksi eniten kautta aikojen.

Kotimaista raakapuuta metsäteollisuus jalosti 64 miljoonaa kuutiometriä. Määrä oli neljä prosenttia suurempi kuin vuonna 2017 ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Tähän Suomen 64 milj.m3 hakkuisiin lisättynä tuontipuu 9 milj.m3 eli yhtensä n. 73 milj.m3 oli teollisuuden käyttö.

Neljä edellistä vuotta peräkkäin supistunut tuontiraakapuun käyttö kääntyi nyt nousuun. Tuontipuun kulutus kasvoi edellisvuodesta viidenneksellä yhdeksään miljoonaan kuutiometriin.

Tulkitsen nuo linkit niin jättämällä tuontipuun pois ja huomioimalla pitempiaikaisen puutavaran  hiilivarsto-osuuden n. 10 milj.tn/v, niin 2018 Suomen metsien hakkuusäästöksi tulisi 110-74+10 (kotimaiset hakkuut+polttopuu ja puutavara) =46 milj.m3, joka sitoo hiilidioksidia  1,35*46= 62 milj.tonnia.

Laskelmasta puuttuu hakkuiden juuristo pitempiaikaisena hiilivarastona.

Tässä tilastokeskuksen linkki, jossa kaikki Suomen kasvihuonepäästöt on arvioitu 56 milj.tonnia/vuosi.      https://tilastokeskus.fi/til/khki/2017/khki_2017_2018-05-24_kat_001_fi.html

Suomi ei siis lämmitä ilmastoa päästöillään.

Päätöt 56 milj.tn/v

Metsien hiilinielu 60..70 milj.tn/v.

A-Studiossa eilen metsäpaloasiaa Brasiliasta (Haavisto ja Kröger) sekä puuvarojen riittävyydestä (nauhalla Hämälä ja Nivala), studiossa Kniivilä, Soimakallio ja MTK:n edustaja Pohjois-Suomesta.

Maltillinen ja hyvä keskustelu. Tulevien tehtaiden määrään vaikuttaa moni asia, mutta ainakin pitkäkuituisen sellun kysyntää pidettiin melko varmana. Lisää hakkuumahdollisuuksia siinä vain muutamassa maassa ml Suomi.