Metsien hiilinielu

Eli rautalangasta:Kauppiset,Perkolaiset,Jovainit yms. sönkkäävät yhden yksittäisen metsäkuvion taseista kun se millä on merkitystä on tilakohtainen ja maakohtainen hiilivarasto ja nielu…

Rautalanka- malli on sönköttäjistä oikeaan osunut. Koko perkolaisen sätkynukketeoriansa tuottamattomasta (käytännössä olemattomasta) tampauksesta perustuu harhoihin. Uudet puuntaimet kaiken muun rojun mukana sitovat yhtä luonnollisesti hiiltä kuin aina ennenkin.

Mh:n Suomussalmen (artikkelit) kulotukset tekevät monet sitojat tyhjiksi!

Valtava hiili- ja pienhiukkaspäästö tuosta aiheutuu. Tuosta metsähallituksen  kulotuksesta.

Mitä olisi tapahtunut, jos Suomi olisi siirtynyt JK:hen aikaisemmin?
– Metsien hiilinielut olisivat kasvaneet tasaisemmin (ei CO₂-päästöjä hakkuista).
– Sahapuun tuotanto olisi vakaampaa, koska puuston ikäjakauma olisi tasapainossa.
– Metsämaisemat ja biodiversiteetti olisivat säilyneet, mikä tukee myös matkailua ja luonnonvaraista hyötykäyttöä.

Pääpointti:
Avohakkuut ovat nopeuttaneet kasvua soilla lyhyellä aikavälillä, ”ryöstön” jälkeen mutta JK olisi voinut tarjota kestävämmän ja taloudellisesti vakaamman reitin metsänomistajalle. Nyt, kun ilmastonmuutos ja teollisuuden muuttuvat tarpeet pakottavat uudistumiseen, JK:n merkitys kasvaa entisestään.

Suomen metsät olisivat nykyään vahvemmassa asemassa, jos kasvun tehostaminen olisi tapahtunut JK:n keinoin – ei aukkojen kautta.  Taantumaa ei  tulisi.

Puuston kasvua ei enää pystytä kustannustehokkaasti kovin paljon kiihdyttämään. Suuri harppaus on tehty viime vuosisadan jälkipuoliskolla eikä sitä enää voida toistaa. Ne toimet mitä hallituksen kasvupaketissa on, saavat pientä kohennusta aikaan, jos toteutuvat laajasti. Ne eivät kuitenkaan tuo suurta muutosta, kun kasvua pienentävät trendit kumoavat ne. Toivottavasti olen väärässä tässä!

Metsätalouden vastaisuus on (ainakin Helsingin Sanomien ja YLE:n keskustelujen pohjalta) suuressa yleisössä niin laajalle levinnyttä että metsätalousmyönteisiä poliittisia päätöksiä voi olla vaikea saada aikaan. Suojelu ja metsien käyttö hiilivarastoina kiinnostaa kansaa enemmän kuin niiden käyttö teollisuudessa. Yleismediat ruokkivat tätä ilmiötä, kun ne sivuuttavat metsien talousmerkityksen.

Puun käyttö polttoaineena on vastatuulessa, ja olisi joidenkin mielestä helpostikin korvattavissa. No pienpuu tietenkin hajoaisi metsissä, ehkä se tulisi joidenkin mielestä jättää hömötiaisille… Teollisuuden jätejakeet ainakin kannattaa polttaa – siinä määrin kuin niitä ei saada sidotuksi tuotteisiin hiilivarastoiksi. Voi siis olla että puun poltto tulee olennaisesti vähenemään, joten energiapuun kasvatukseen ei kannata erityisesti pyrkiä. Rehevimmillä kasvupaikoilla sitä voi tulla pyytämättä ja hirviriskialueilla suunnitellusti.

Jos lisää kasvua saadaan, sillä on jo osoite: sen menee valtion hiilineutraaliuspottiin. Metsäteollisuuden kannattaa panostaa laajentamiseen ulkomailla ja jalostusasteen kasvattamiseen, ei määrän kasvattamiseen. Jatkuvan kasvatuksen rooli tässä kuviossa on pienentää turpeen hajoamista paksuturpeisilla ojitusalueilla.

Virheojitusten määrä riippuu siitä miten se määritellään, onko raja siinä kohtaa että ojitettu alue kasvaa vähintään metsämaan määritelmän mukaiset 1 m3/ha vuodessa vai vaaditaanko enemmän? Ennallistamistyöryhmän raportista varmaan löytyy tarkat luvut. Suuruusluokka voisi olla neljännes eli korkeintaan 1 milj. ha? On sitä pinta-alaa siinäkin ennallistumaan ja ennallistettavaksi. Alueita siirtyy sitten metsämaasta takaisin kosteikkojen luokkaan (khk-päästölaskennassakin).