Metsien hiilinielu

Aivan. Sitä tässä olen jo pitempään arponut, että riittäisikö ravinteita, jos tuhkalannoituttaisin runsaan 10 ha:n,  kuivaa kangasta ravinteisuudeltaan vastaavan paksuturpeisen rämemännikön (onneksi ainoa noin huonolla metsäpohjalla metsistäni), jonka kunnostusojitutin niin, että sain viime tingassa vielä Kemeran. Tuohon ei taida löytyä yksiselitteistä vastausta. Puusto 50-vuotiasta, 160 m3/ha, keskipituus 14 m, keskiläpimitta 15 cm, tukkiprosentti ehkä 4 %. Ehkä pitäisi ottaa varmuuden vuoksi neulasnäyte.

Aihe menisi moneen ketjuun, mutta laitetaan nyt tähän. Luontokartoittaja Tuuli Hakulisen työstä kertovan HS-artikkelin alla velloo lehden normaali metsäkeskustelu vakituisine kommentoijineen. Kliseekokoelmassa mukana mm. höttöpuu, Punainen kirja, kaarnakuoriaiset ja metsävarojen riittävyys.

AJ:

Näkisin että metsävarannon suhteen ei ole suurta huolta, vaan huolta aiheuttaa metsäteollisuuden kilpailukyky. Onko nyt nähtävä romahdus viennissä suhdannevaihtelua vai pysyvä luova tuho? Metsämme kasvavat entiseen malliin, vaikka ovat hiljalleen vanhenemassa ja metsätuhojen riskit ovat kasvussa.

Metsälakia valvotaan viranomaisten toimesta. Metsänkäyttöilmoitus on pakollinen uudistushakkuissa; ne alueet metsissä, joissa pitää uudistamista valvoa, tiedetään kyllä. Satelliittikuvat helpottavat valvontaa.

Sekä metsänhoidosta että monimuotoisuudesta pitää huolehtia hyvin. Monimuotoisuus on metsien terveysvakuutus, joten siinä mielessä jutun luontokartoittaja on oikealla asialla. Hoidon ja hoitamattomuuden oikea suhde voi hämmentää maallikkoa. Metsiä uudistetaan ja harvennetaan, jotta ne kasvavat hyvin ja ovat elinvoimaisia. Monimuotoisuutta varten jätetään osia talousmetsäalueesta hoitamatta tai hoidetaan peitteisinä.

Kuusi on pääpuulajeistamme se jonka kasvatus on riskipitoista muuttuvassa ilmastossa. Sen tuholaisista eniten tappiota aiheuttavat tyvilaho ja kaarnakuoriaiset. Tyvilahosienen leviämistä ehkäistään kasvattamalla tuoreella kankaalla (mustikkatyyppi) koivua kuusen jälkeen ja käsittelemällä kannot havupuiden kesähakkuilla Rotstop-sienivalmisteella. Metsätuholaki velvoittaa viemään keväällä tai kesällä kaadetun tuoreen havupuutavaran pois metsästä, jolloin kuoriaiset eivät ehdi lisääntyä puissa. Epidemian syntyyn tarvitaan suuri kuoriaistiheys, jossa puiden puolustusmekanismit eivät enää riitä.

Kuoriaisriskiä voivat paikoitellen lisätä avohakkuut kuivuvine reuna-alueineen, mutta laajempia pinta-aloja koskee kuusen huoleton kasvatus liian karuilla kasvupaikoilla. Kaksi syytä. Ensimmäinen on kuusen viljely kuivahkolle kankaalle (puolukkatyyppi) hirvituhojen pelossa. Toinen on männikköön tulleen kuusialikasvoksen edelleen kasvattaminen, joka on suosittu tapa siirtyä jatkuvaan kasvatukseen.

https://www.hs.fi/alueet/art-2000011579315.html

Emeritusprofessori Pekka Kauppi on kirjoittanut hyvän kirjan otsikolla 8 tapaa kasvattaa hiilinielua.

Käsittelee laajasti metsiä ja ilmastoa. Ehkä mieleen jäi se että metsiä pitää tarkastella 50 vuoden aikajänteellä ja että etsien määrä on lisääntynyt maailmassa .

Uunituoreessa Metsälehdessä metsäpuolen emeritusproffa ja puuntuottaja Matti Kärkkäinen kumosi taas yhden vihervassariuskovaisturakaisten propagandamyytin, havupuut – eivät lehtipuut, kuten vihervassariuskovaisturakaiset valheellisesti väittävät – sitovat parhaiten hiilidioksidia, joten pyrkimys metsänuudistamisessa sekapuustoisiin metsäkuvioihin voidaan jatkossa unohtaa, ja ilmasto kiittää.👍🏻

Kyllä pieneen sekapuustoisuutern kannattaa pyrkiä. Kestää paremmin tuhoja ja jostain syystä näyttää että koivu ja kuusi menestyvät hyvin yhdessä. Myös monimuotoisuuden kannalta hyvä.