Hakkuutähteet laskettu linkin mukaan: ”https://bg.copernicus.org/articles/16/3703/2019/#&gid=1&pid=1”

On the other hand, decomposition of logging residues increased emissions from the site; the emissions from the residues were estimated to be 49 % of the total ecosystem respiration in the first summer after clear-cutting. In the second summer, ground vegetation and its primary production recovered noticeably. On the other hand, the emissions from the logging residues decreased, as part of the residues had decomposed during the previous summer. In total, these changes reduced the net  emissions of the site by 41 % compared to the first summer.

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0168192323000552

Jatkoa tuolle Korkiakoski 2019 tutkimukselle.

Täältä löytyy puustotiedot ennen hakkuita.

AJ, kirjoitit ”Kun huomioidaan että jk:ssa puiden kasvun hiilipumppu eli se mekanismi, joka imee hiiltä ilmasta systeemiin, on vaikka puolet tehottomampi.”

Mihin tämä oletus perustuu, olin elänyt uskossa, että

Avohakkuu = suuri hiilipoistuma + maaperän hiilen hajoamisen kiihtyminen

Jatkuva kasvatus = pienempi hiilipoistuma + tasaisempi hiilivirta maahan

Hiilipumppu ei jk:ssa kai puolitu, vaan se pienenee jonkin verran, mutta maaperän hiilen hajoaminen pienenee usein enemmän.

Oletuksesi on osittain looginen mutta ei täysin oikea. Maaperän hiilivarasto ei määräydy lineaarisesti puuston kasvun tai puuston kuutiomäärän mukaan, eikä 40/60‑suhde päde yleisenä sääntönä. Jatkuvan kasvatuksen (JK) metsissä maaperän hiili voi olla sama, pienempi tai suurempi kuin jaksollisessa kasvatuksessa riippuen juuribiomassasta, karikkeen laadusta, hakkuutavasta ja maaperän häiriöistä – ei pelkästään puuston kokonaistilavuudesta.

Kasvu ≠ maaperän hiili

Maaperän hiilivarasto ei riipu suoraan puuston vuotuisesta kasvusta, tärkeämpiä tekijöitä ovat:

• juuribiomassan määrä ja jatkuvuus
• juurieritteet,  jotka ovat erittäin hiilirikkaita
• karikkeen laatu (neulaset, oksat, juuret)
• maaperän häiriöt (ojitus, maanmuokkaus, avohakkuun aiheuttama lämpeneminen)
• sienijuuret (mykorritsat) ja niiden hiilivirrat

JK-metsässä juuristo on jatkuvasti aktiivinen, mikä voi stabiloida hiiltä maaperään, vaikka kokonaistilavuus olisi pienempi.

Tämä on myös Helsingin yliopiston ja Luken tutkimusten keskeinen löydös:
JK-metsissä juuriperäinen hiili voi olla merkittävämpi kuin jaksollisessa kasvatuksessa, koska juuristo ei koskaan kuole kokonaan pois avohakkuun seurauksena.

Onko 40/60‑suhde (maaperä/puusto) yleispätevä?

Ei ole. Se on karkea keskiarvo, joka pätee vain:

• tietyissä kasvupaikoissa
• tietyissä ikärakenteissa
• tietyissä metsänhoitohistoriassa

Suhde ei ole vakio, eikä sitä voi käyttää ennustamaan maaperän hiiltä pelkän puuston kasvun perusteella.

“Jos JK-metsän kasvu on vain puolet jaksollisesta, maaperän hiili ei voi olla suurempi.”

Tämä väite ei pidä paikkaansa, koska:

Juuribiomassa on JK-metsässä jatkuvasti läsnä

Avohakkuussa juuristo kuolee → suuri osa juurihiilestä mineralisoituu → maaperä menettää hiiltä. JK-metsässä tätä juuriston totaalikuolemaa ei tapahdu.

Juurieritteet ovat maaperän hiilen tärkein lähde

Tutkimusten mukaan jopa 50–60 % maaperän pysyvästä hiilestä voi olla peräisin juurieritteistä, ei karikkeesta.

JK-metsässä juurieritteitä tulee tasaisesti, jaksollisessa sykleittäin.

Häiriöiden määrä ratkaisee

Avohakkuu + maanmuokkaus → maaperä lämpenee → hajotus kiihtyy → hiili vähenee.

JK-metsässä häiriö on pienempi → hiilen hajoaminen on hitaampaa.

Kasvu ei ole sama asia kuin hiilen stabiloituminen

Maaperään päätyvä hiili riippuu:

• karikkeen laadusta
• juuriston turnoverista
• mikrobien toiminnasta
• maaperän fysikaalisesta suojauksesta

Ei pelkästään puuston kasvusta.

Mikä tutkimuksessa oikeasti tapahtui?

Kuten itse huomasit:

• koealoilla ei ollut oikeita JK-metsiä
• jaksolliseen metsään tehtiin poimintahakkuun kaltainen harvennus
• mallinnus jatkoi siitä eteenpäin ikään kuin metsä olisi JK-mets

Tämä on tärkeä rajoite, malli ei kuvaa todellista JK-metsän pitkän aikavälin dynamiikkaa, vaan jaksollisen metsän muuntamista JK:ksi.

Kurki, oletuksesi, että maaperän hiili määräytyy puuston kasvun mukaan ja että JK-metsä ei voi sisältää enempää hiiltä kuin jaksollinen, ei pidä paikkaansa.

JK-metsän puuston kasvu voi olla pienempi, mutta maaperän hiili voi silti olla sama tai suurempi, koska juuristo ja maaperän häiriöttömyys ovat tärkeimpiä tekijöitä.

Joo, avohakkuumetsätalouden aikana on uudistettu paljon vajaatuottoisia metsiä ja metsät ovat tihentyneet. Eli talousmetsissä on hiilen määrä kasvanut.

Entä tänä päivänä, kun käsitellään periaatteessa täystiheitä metsiä? Sehän se ratkaisee, mikä on kokonaistase kasvun ja hajotuksen välillä jaksollisessa vs. jatkuvassa. Korvaako pienempi hajotus ja muu maanalainen aktiviteetti hieman tehottomamman puiden kasvun, ja jos korvaa niin milloin? Varovaisissa jk-hakkuissa a la Jovain?

Hiiltä kertyy talousmetsään nopeasti, mutta sitä poistuu systeemistä paljon. Olennaista olisi kai huolehtia puustojen elinvoimaisuudesta ja kasvusta, koettaa ehkäistä metsätuhoja ja minimoida maaperän hiilen hajoamista.

Karikesyötteen muutokset ovat ainakin itselleni vielä melko hämärät. Eräässä YLE:n artikkelissa mainittiin, että uudet biomassamallit lisäävät puiden biomassoja turvemailla, mutta samassa jutussa toisaalla kerrottiin että puiden latvukset ovat pienentyneet. Että mikähän näiden kokonaisvaikutus mahtaa olla?