Metsien hiilinielu

Ilmastosyklille realismia: Ei ole tiedettä.

Onko tuossa kyse samasta Michael Mannistä kuin tässä?

Jääkiekkomailan isä, professori Michael Mann yritti kaikin keinoin estää häntä pääsemästä käsiksi tutkimusaineistoonsa, mutta lopulta McIntyre onnistui v. 2003 saamaan datan haltuunsa.

Steve McIntyre, muukalainen ilmastotieteen ulkopuolelta, oli onnistunut murskaamaan Mannin lätkämailan, ilmastonmuutosliikkeen ikonin.

Kari Mielikäinen: ”No meillä on todella tämä yli 7 000 vuotta pitkä sarja, ja sieltä ei ole minkäänlaista jääkiekkomailaa löytynyt”.

https://yle.fi/a/20-30478

Mikko Pelttari  moittii  ilmastorealistista päätöksentekoa, mutta hänen oma kirjoituksensa edustaa ilmastoalarmismia, missä maailmanloppu tulee huomenna, jos juuri tänään ei tehdä kaikkein jyrkimpiä ilmastotoimia. Nämä alarmistit eivät kuitenkaan koskaan uskalla nimetä niitä jyrkimpiä ilmastotoimia, koska tietävät ettei niitä ole realistisia toteuttaa, koska se merkitsisi valtaosalla ihmisistä jyrkkää elintason laskua,  totalitaristista yhteiskuntajärjestelmää ja kansan suoranaista kapinaan nousua.

Kuulostaa jotenkin erikoiselta, kun Petkeles ohjeistaa täällä muita kirjoittajia. Eikö ensin pitäisi kuitenkin aloittaa kriittinen tarkastelu omasta käytöksestään muita kirjoittajia kohtaan?

Kyllä minä ainakin pääsen lukemaan koko jutun, vaikka en ole tilaaja. Eikö A.J. pääse?

Peruutus, pääsin sen lukemaan kokonaan  jostain syystä ekalla kerralla, mutta en enää toisella yrittämällä.

KT:

Kyllä tekemistä riittää ja byrokratia-ammatilaiset vääntää sopimusten lisäpöytäkirjoja sekä liitteitä, jolla lipsuttaisiin tavoitteista.

Tilanne on uskomattoman absurdi, kun neuvotteluiden toinen osapuoli on äänetön, ihmiskyvyin korvaamaton, elämää ylläpitävä järjestelmä ja toisella puolella rahan ahneus. Ja niin kauan asiasta jaksetaan olla kiinnostuneita, kun kuvitellaan tästä kriisistä jotain taloudellista lisäarvoa itselle olevan.

Aurinko- ja tuulivoimalla viittasin näihin vähämetsäisimpiin eu-maihin. Suomessa on hyvä, että puuta on MUTTA miten paljon metsien uudistamistoimia voidaan tehdä on kyettävä arvioida luonnon kestävyyden kannalta.

Metsätalous on liian pitkään arvioitu pelkästään puun kasvun suhteen. Se ei ole kestävä kriteeri, kuten nyt ja ennenkin on huomattu. Se että metsien omistajilla on omat taloudelliset tuotto-odotukset metsäomaisuudestaan ei voi nauttia jotain yhteiskunnan erityisoikeutta sen takaamiseksi.

*

Tunnistatteko metsänomistajat tilannekuvan? Itse en oikein tunnista. EU:n metsänieluvaatimuksista, eli siitä että vuotuisesta kasvusta on jätettävä osa myymättä, on sovittu metsänomistajien päiden ylitse. Puumarkkinat määräävät tuotot ja niillä puun hinnat määräytyvät tuotteiden myyntihinnoista maailmanmarkkinoilla.

Metsäsertifioinnissa kestävyyttä arvioidaan monipuolisesti – ei vain puun määrällä. Metsänomistajien tähän saakka tekemiä toimia metsätalouden ympäristövaikutusten pienentämiseksi ja metsänhoidon ohjeiden muuttumista ei keskusteluissa ja artikkeleissa tunnisteta. Ne sivuutetaan systemaattisesti ja puhutaan vain ongelmista.

EU:n hiilineutraaliustavoite on hyvä, mutta sitä tavoitellaan huonoilla keinoilla, joista tulee taloudellisia menetyksiä kaikille suomalaisille. Päästäisiinkö todellisiin ilmastovaikutuksiin – mutta pienemmin taloudellisin kerrannaisvaikutuksin – jos EU:ssa keskityttäisiin ankaran sääntelyn sijaan metsävarojen hyvän hoidon varmistamiseen ja metsäpinta-alan lisäämiseen?

KT:

-Ilmastonmuutosta ei torjuta ilman taloudellisia menetyksiä. Orpo jo yritti selittää hallituskauden alussa vai oliko vaalilupauksena, että ilmastonmuutoksen torjunta ei laske suomalaisten elintasoa. Ja pöh, se on juuri avainkysymys, että elintaso sietääkin laskua varsinkin kun sitä samalla tasataan.

– Metsävarojen ”hyvä” hoito ei riitä. Kulutusta pitää myös vähentää. Ja se hyvä hoito ei näy ainakaan luonnon monipuolisuutta tukevana, päinvastoin. Ei pelkillä metsävaroilla ilmastoa pelasteta. Tarvitaan myös tuuli- ja aurinkoenergiaa, lentoveroa ja muita haittamaksuja, kuten kivihiilellä on.

– Sääntely vaan on se, mikä yleensä tuottaa tulosta. Toki ne pitää tarkkaan miettiä, että vaikutus ei ole tarkoitettua päinvastainen.

*

KT:

Tähän vielä kommentoisin, että kiitos kaikista oikeasti hyvistä toimista mitä on tehty. Metsäsertifioinnin tuloksia ei ehkä ole mitattu sellaisilla tutkimuksilla, kuin esim. uhanalaisten kartoituksia. Muutokset ei tietenkään hetkessä tapahdu, tosin ennaltamispolton vaikutukset näkyy jo seuraavana vuonna.

Toisaalta jos on vakavia suosituksia hakkuiden vähentämisestä, niin miksi sellaisia ei sitten huomioida esim. metsäsertifioinnissa. Eikä ne suojakaistat mitä olen nähnyt esim. vesistöjen yhteydessä ja muutama lahopökkelö hakkuuaukoilla, niin kovin lohdullisia ole.

Kommenttisi 1. kappaletta en ihan ymmärrä. Ehkä ollaan kommentoitu toistemme ohi. Byrokratialla viittasin lähinnä eu-tasoa, jossa esim. ollaan valmiita joustamaan päästötavoitteista autonvalmistajien vaatimuksesta.

AJ:

Metsäsertifiointia pidetään hyödyllisenä, mm. Luken professori Matti Koivula jossain esitelmässään. Sertifikaatit ovat lisänneet lahopuuta kovaa vauhtia. Vaikka suojakaistat ovat kapeat, niistä kertyy suuret pinta-alat kun vesistöjä on paljon. Maininta hakkuutasoista: runkopuun hakkuu- ja luonnonpoistumat eivät saa alueellisesti ylittää kasvua auditointia edeltävällä 5-vuotisjaksolla. PEFC kriteeri 8.1 Metsien puusto säilytetään hiilinieluna.

Pefc kertoo omilla sivuillaan vuoden 2023 uudistuksesta. Avosoiden reunoille ja vesistöjen varsille jätettävät suojakaistat levenivät ja niillä sallitaan vain poimintahakkuut. Metsäpinta-alasta 3,5 % siirtyy jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn piiriin. Säästöpuiden määrä ja järeys kasvoivat. Puunkorjuussa säästetään kuollutta puustoa, ja sen muodostumista edistetään tekemällä tekopökkelöitä. Tiheikköjä säilytetään ja sekapuustoisuutta lisätään kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa. Pohjavesialueita koskevat metsätaloutta koskevat rajoitukset laajenevat.

Sitran ja Luken raportin ”Katsaus toimiin ja ohjauskeinoihin metsien kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi” taulukossa 2 on melko kattava kooste metsien kestävyyden turvaamisessa tarvittavista toimista. Uutta ovat mm. eri tavoitetasot lahopuun ja vanhojen järeiden puiden määrälle maastossa riippuen siitä, onko kyseessä tavallinen talousmetsä, monikäyttöalue (osittain rajoitettu käyttö) vai tiukka suojelu. Talousvaikutuksia tarkastellaan erillisessä luvussa.

Vakavia vaatimuksia hakkuiden vähentämiseksi on tosiaan esitetty jo pitkään, mutta kuten itsekin sanoit: on mietittävä tarkkaan ettei vaikutus ole päinvastainen kuin mitä halutaan.

Muut kommentit eivät liittyneet metsien hoitoon, ja olen noista suurin piirtein samaa mieltäkin. Piru piilee yksityiskohdissa: miten yhdessä sovitut tavoitteet toteutetaan käytännössä. Miten eri ihmisryhmät yhteiskunnasssa saadaan kohdeltua tasaveroisesti, niin ettei kenenkään kannettavaksi tule liian suurta taakkaa.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011813164.html