Niin yhtä yksittäistä tekijää kantojen laskuun ei ole. Mutta on lukematon määrä negatiivisesti vaikuttavia asioita. Tienpäällä liikkuessa näkyy valitettavan usein auton alle jääneitä metsälintuja. Liikenne tappaa valtavan määrän lintuja. Sitten sähkölinjat, ojat poikasille, pedot jne jne. Juuri oli tehty riistakameroilla tutkimus, jossa todettiin että ensimmäisinä sorsien pesillä olivat harakat, närhet ja varikset. Sama pätee uskoakseni myös metsäkanalintujen pesiin.

Teeren osalta meillä päin soidinpaikkojen häviäminen (avosuot, metsäniityt, järvenrantaniityt yms.) on yksi keskeinen syy kantojen pienenemiseen. Nykyinen metsityspalkkio antaa sitten lopullisen kuoliniskun.

Metsolle riittää, kunhan on riittävästi yli 8m metsiä riittävän väljinä ja joitakin suhteellisen muuttumattomina säilyviä alueita (kalliomäet, kitumaan metsät yms.) soidinkeskuksia varten.

Pyy on mielenkiintoinen. Aikanaan runsaan kannan aikoihin pyitä oli paljon vanhoissa männiköissä, joissa oli aliskasvokuusien ryhmiä ja reunamilla leppäpöheiköitä.

Pyyt ja teeret ovat meillä päin selvästi enemmän vähentyneet kuin metsot. Hyvinä vuosina metsoja on aivan viime aikoina ollut ihan yhtä runsaasti kuin 70-80 luvun vaihteessa. Tosin ei niitä koskaan aivan päntiönään ole ollut.

Niin yhtä yksittäistä tekijää kantojen laskuun ei ole. Mutta on lukematon määrä negatiivisesti vaikuttavia asioita.

Olen tämän jo sanonut monet kerrat täällä.

Se mitä olen näitä kanalintujen pesiä elämäni aikana päässyt seuraamaan, niistä 2/3 tuhotaan jonkin luonnon eläimen toimesta. Kun tästä vetää jottopäätökset, niin on vain ja ainoastaan yksi suuri syy olemassa.

Muille negatiivisille vaikutuksille jää vain minimaalinen osa.

Laaja METLAn (nykyinen luke) vuosina 2002-2006 toteutettu tutkimus: ”…Tekopesäkokeiden mukaan maassa pesivien lintujen pesiin kohdistuva predaatiopaine vaihtelee vuosittain. Vaihtoehtoissaalishypoteesin mukaan metsien yleispedot siirtyisivät hyödyntämään linnunpesiä myyräkantojen romahtaessa. Saamamme tulokset eivät kuitenkaan tue tätä olettamusta, pesätuhot ovat olleet suurimmillaan hyvinä myyrävuosina…”

Metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmassa lukee muunmuassa: ”…Pienpetojen pyynti on tehostunut viime vuosikymmeninä. RKTL:n saalistilastojen mukaan Suomessa metsästettiin 1960-luvulla vuosittain keskimäärin 20000 kettua, n. 1000 näätää ja mäyrää, muutamia supikoiria ja pari tuhatta minkkiä. 2000-luvulla saalismäärät ovat olleet suunnilleen 60000 kettua, 15000-20000 näätää, 10000 mäyrää ja 50000-70000 minkkiä. Supikoiran saalismäärä on viime vuosina noussut yli 150000 yksilön…”

Edelleen samasta opuksesta: ”…Myyrät ovat ketun pääravintoa…  …Supikoira on keskikokoisista petonisäkkäistä kaikkiruokaisin, ja sen pääravintoa ovat myyrät…”

Ka miten niin minimaalinen osa. Kun naarasteeri/koppelo jää keväällä auton alle niin siinä menee samalla sen pesintä ja mahdollinen poikue. 

On kyllä varmasti tosi harvinainen tapaus.  Ei ole ainakaan koskaan meikäläisen yli 65 vuotta kestäneen autoilijauran aikaan ollut lähelläkään.
Sen sijaan olen nähnyt, kun kanajhaukka tappoi fasaaniemon.  Epäilemättä samanlaisia onnettomuuksia sattuu myös kanalintuemoille ja sillon käykin juuri niin, että menetetään koko pesue.