Vuosien saatossa olen ampunut noin 50 metsoa. Suurin on ollut 3.65kg suolet ja sisäelimet poistettuna, sisuksien paino on noin puolen kilon luokkaa.

Tuosta keskipainosta varmasti löytyy tutkittuakin tietoa. Onhan noita painoja joskus joissain metsästyaiheisissa lehdissäkin käsitelty.

Toivottavasti kukaan ei ole ampunut tai ammu vanhaa mustaa ukkometsoa!

Metsästäjäliiton ex toiminnanjohtaja Heli Siitari.

”Myös syyssoitimella metsästystä tulisi Siitarin mukaan välttää:

– Soidinpyynti altistaa juuri parhaiten lisääntyvät yksilöt helposti liian voimakkaalle verotukselle, hän toteaa.

Vastoin vanhoja uskomuksia ovat vanhat mustat koiraat erittäin tärkeitä lajin lisääntymiselle. Niillä on suuri merkitys ryhmäsoitimen houkuttelevuudelle.

– Esimerkiksi teeret ovat uskollisia soidinpaikalleen. Vanhat kukot houkuttelevat paikalle naaraita ja pitävät yllä populaation hyvää perinnöllistä laatua. Kaikkein aktiivisimpina soidinvierailijoina nämä vanhat huippukukot joutuvat helposti soidinmetsästyksen saaliiksi, Siitari kuvailee. Jos huippukukot ammutaan, eivät naaraat enää ilmesty soitimelle. Kerran pois ammuttu soidin harvoin enää elpyy.

– Vastuullinen metsästäjä varmistaa alueensa kestävät kannat myös tulevina vuosina ja säästää vanhat kukot ja rauhoittaa alueensa suuret soitimet, Siitari muistuttaa.”

Oman ”tutkimukseni ”mukaan metsäkanalinnut, myös metso ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikaan selvästi. Päätelmä perustuu työn ohessa tehtyihin näköhavantoihin. Välillä meni vuosia, että pesiä ei työmailta löytynyt juuri ollenkaan ja itse lintujakin nähtiin kovin harvoin. Voi sanoa, että noin viiden viimeisen vuoden aikaan olen löytänyt joka vuosi useita teeren- ja metson pesiä ja nähnyt syksykesällä poikueita. Tämä kesä on ollut selvästi paras, johtunee lämpimistä olosuhteista. Uskoisin. että ainakin jonkinverran kantaan on vaikuttanut se, että metsiä ei raivata enää joka paikassa putipuhtaaksi, vaan linnuille jätetään suoja-alueita(riistatiheikköjä). Myös ne suunnattomat määrät hoitamattomia metsiä ovat mahdollistaneet kanalintukannan myöntäisen kehityksen.                 Olin aikoinaan, joskus 1980-luvun loppupuolella eräässä talossa tekemässä tienvarsimittausta. Kahvipöydässä myyjän isä, yli 80-vuotias vanhaisäntä kertoili savottareissuistaan. Oli ollut ennen sotia hevosmiehenä suurilla savotoilla ,viime sodissa Venäjälle jäänellä Suojärven seuduilla. Tarinoi siinä, että” siellä sitä tul etteen kaikenlaista riistoo” .Metsoja ja teeriä kuului olleen pilvin pimein. Juttu kääntyi sitten kotialueisiin ja sanoi, että ”olhan niitä mehtoja kyllä ennen tiällä kotpuolessakkii”. Totesi, että ”aikonnaan minäkkii ammun parraana vuotena melekkeen viiskymmentä musttoo lintua (ukkometsoa). Ihmetteli vielä lopuksi, ”minnekkä liennöövät nykysin hävinneet, kun niitä ei taho nähä ennee oikkeen millonkkaan”. En osannut oikein kommentoida papan ihmettelyyn, mutta mielessäni tuumailin, että ei ole mikään ihme jos linnut ovat kadonneet tuollaisella teurastuksella.

Kannatan. Seitsemän vuoden rauhoitus lopettaisi kiistelyn siitä, vaikuttaako metsästys kantoihin vai ei. Seuranta vuosittain riistakolmioiden kesälaskennan avulla.