Keskustelut Metsänhoito Mihin suuntaan metsäpolitiikkaamme pitäisi viedä?

Tämä aihe sisältää 135 vastausta, 30 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Perassic Park 2 minuuttia sitten.

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 135)
  • Mihin suuntaan metsäpolitiikkaamme pitäisi viedä?

    Merkitty: 

    Suomen pitäisi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Näin linjataan uudessa hallitusohjelmassa. Hiilineutraalius edellyttää, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähennetään ja toisaalta hiilinieluja kasvatetaan. Parhaillaan Suomessa on kuitenkin vireillä useampikin sellutehdashanke, jotka toteutuessaan tarvitsevat kosolti puuta. Miten metsien taloudellinen hyötykäyttö sopii yhteen hiilinielujen kasvattamistavoitteen kanssa? Mihin suuntaan tällä hetkellä suomalaista metsäpolitiikkaa pitäisi viedä?

    Live-lähetyksessä toimittaja Sari Valton kanssa keskustelemassa MetsäGroupin emoyhtiön Metsäliitto Osuuskunnan liiketoimintajohtaja Juha Mäntylä, metsänomistaja ja MTK:n metsävaltuuskunnan pj Mikko Tiirola sekä Suomen ympäristökeskuksen professori Jyri Seppälä.

    Yle Ykkösellä tiistaina 3.9.2019 kello 10. Ohjelma on kuunneltavissa Areenassa lähetyksen jälkeen 3.9.2019 klo 11.30.

  • Scientist Scientist

    ”Koska metaani hajoaa ilmakehässä huomattavasti nopeammin kuin hiilidioksidi, luonnontilaisten soiden pitkäaikainen kokonaisvaikutus ilmastoon on viilentävä.”

    Metaanin hajoamisnopeus ilmakehässä (10-20 vuotta) ei välttämättä ole ratkaiseva asia, jos metaania tulee suosta jatkuvasti lisää.  Metaanin vaikutus on suuri, jos sitä tulee jatkuvalla syötöllä lisää. Tietääkö kukaan paljonko Suomen suot tuottavat metaania ? Varmaan metsäntutkijat tietävät tämän.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kuukkelista voi kaivaa raportin vuodelta 2007:

    ”Turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa.”

    Tuosta voisi selvitä metaanin määrä. Kysymys on kuitenkin ennen kaikkea siitä, mitä muutetuille turvemaille kannattaa tehdä: ennallistaa, jättää sikseen, kasvattaa metsää, tehdä kosteikoksi? Luonnontilaiset suot eivät kuulu raportoinnin piiriin eikä niiden päästöistä meitä hyvitetä eikä rankaista.

    Reima Ranta

    Kiitos mielenkiinnostasi korkokeskustelujen seuraamisessa pihkatappi. Sinun pitää nyt vähän laajentaa näkökulmaa osuuspääoman korosta. Monilla on esim. lainaa, jonka korkoon hakkuupäätöstä peilataan. Nollakorkoisilla tileilläkin on huomattavia varoja. Lisäksi on huomioitava, että metsän kasvu on reaalikasvua jne. Tärkeintä on, että on ymmärrys koron merkityksestä.

    Metsänomistajat joutuvat ottamaan ilmastomuutosasian sellaisena kun se eteen tulee. Sen vaikutusten kiistäminen on pään laittamista pensaaseen aivan riippumatta siitä kuinka oikeita siitä tehdyt ennusteet ovat. Valitettavasti päätösvalta ei ole metsänomistajien käsissä.

    pihkatappi pihkatappi

    No on niitä muitakin vaihtoehtoisia parempi tuottoisia sijoituksia. Valtiokin ostelee osakkeita Solidiumin kautta, jonne Metsähallituksen metsätalouden tuottoja pitäisi verrata. Vai onko nyt niin että valtio myy yli 5% tuottavia sijoituksia samalla kun valtion metsän kasvu tuottaa hätäisesti 3%. Valtion velan korkoon on turha verrata, ei niitä velkoja mikään maa pois maksa.

    Jos ilmastoasioita metsätalouden keinoilla halutaan hoitaa, kannattavinta on lisätä kasvavaa metsämaata siellä missä kasvun edellytykset ovat hyvät. Alueilta missä metsiä ei uudisteta hakkuiden jälkeen, ei pitäisi valistuneen ihmisen ostaa mitään. On täysin kestämätöntä että Suomen metsätaloutta yritetään hankaloittaa, kun täällä metsätalous on kestävää.

    Reima Ranta

    Olen pahoillani pihkatappi, mutta en oikein pysy mukana, mitä yrität sanoa. Yritätkö sanoa, että korkoja ei pitäisi ollenkaan huomioida vai mitä? Jos sinulla pihkatappi on huipputuottoinen varma kohde, niin lainaa pankista prosentin parin korolla niin paljon kuin suinkin (kaikki kaniin vakuudeksi) ja sijoittamaan tähän tuottoisaan kohteeseen. Tulee helppoa rahaa!?

    Periaatteessahan tuottoprosentteja voi suoraan verrata vain kohteissa, joissa riskikin on sama. (Tuotto ja riski ovat sidoksissa toisiinsa)

    Uusi metsälaki antaa mahdollisuuden mihin korkoon vertaamiseen tahansa, joka on erinomainen asia, kun olosuhteet ja metsänomistajien tilanteetkin ovat kovin erilaisia.

    Mitä taas tulee Metsähallituksen päätehakkuisiin ja siihen mihin metsän tuottoa tulisi verrata, niin neljän prosentin reaalikasvuisen metsän hakkaaminen on mieletöntä, katsoi sitä miltä näkökannalta tahansa.

    Meillä valtiontalous on alijäämäinen, eli tulojen ja menojen tasapaino joudutaan kattamaan velalla. Jos metsähallitus  kasvattaa neljän prosentin tuottoista metsää edelleen, se tarkoittaa sitä, että tämä hakkuun tulo joudutaan kattamaan lisävelalla. Valtio saa lainaa reaalikorolla, joka on miinusmerkkinen.

    Jos tämä 4 % tuottava metsä hakataankin vasta kymmenen vuoden kuluttua, niin valtion hakkuusta saama hyöty on n. 50% suurempi. Jos tämä lisävelan tarve olisi sellaista suuruusluokkaa, että sillä olisi käytännön merkitystä lainansaantiin tms., tällainen töpeksiminen olisi jotenkin ymmärrettävissä. Kun lisäksi juuri käydään vääntöä hakkuiden määrästä ilmastomuutoksen näkökulmasta, niin tällainen toiminta tuntuu käsittämättömältä.

    Metsäteollisuus on täysin riippuvainen viennistä, joka tarkoittaa sitä, että ostajien näkökanta on ratkaiseva, eikä se, mitä mieltä me tällä olemme metsätaloudestamme.

    pihkatappi pihkatappi

    Sepä siinä onkin, päättäjät eivätkä kuluttajat vielä ymmärrä miten metsätaloudella ilmastonmuutosta pitäisi torjua. Fsc sertikin suhtautuu välinpitämättömästi puuston mahdollisimman hyvään kasvuun. Ja jos sitten laki velvoittaa vain metsämaan pysymään metsämaana, monimuotoisuuden tai marjanpoiminnan nimissä lahotetaan puita pystyyn ja luullaan vielä että samalla metsä toimii parhaiten kasvavana hiilivarastona. Pitäisikö istuttaa metsiä sinne, mistä ne on tuhottu, monessa paikkaa hiilensidonta kasvaa ihan eritahtiin. Minusta oli erinomaista, kun vihreä ympäristöministeri sanoi Suomessa metsätalouden olevan vastuullista, kun aukot uudistetaan ja metsistä näin huolehditaan, tämä on tärkein asia.

    Reima Ranta

    Isossa kuvassa metsäasiat ovat meillä hyvin, varsinkin maailmanlaajuisesti ajateltuna, siitä ei ole kahta sanaa. Tekemätöntä työtä olisi tietysti vaikka millä mitalla. Minäkin metsänomistajana haluan, että metsäni tuottavat ja kasvavat niihin käyttämilläni panostuksilla mahdollisimman hyvin – se on itsestäänselvyys.  Meidän on kuitenkin edellä mainitsemastani syystä herkällä korvalla seurata aikaamme, koska olemme viimekädessä vientialana muiden näkemysten armoilla.

    En ymmärrä sitä herkkähipiäisyyttä, minkä reaktion vähäinenkin toisinajattelu, vai pitäisikö sanoa ajattelu, saa aikaan metsänhoitopiireissä. Kuten tuossa AJ:n esiintuomassa keskustelussakin. Jos toinen sanoo, että meidän pitää tässä tilanteessa tarkasti pohtia hakkuumääriä, niin toinen näkee sen heti metsän museontina, vaikka siitä millään muotoa ei ole kysymys. Ylilyönneillä tehdään vain vahinkoa.

    Keinotekoinen mahdollisimman puumäärän tavoittelu ei ole riskitön vaihtoehto.

    pihkatappi pihkatappi

    Samaa mieltä, metsätalouden harjoittamisessa kannattaa riskejä minimoida, hyvä tuotto pienellä riskillä ja erityispiirteet huomioiden. Järeiden tukkipuiden korjuu ajoissa on riskien vähentämistä, toisaalta epävarma tai kallis uudistuminen on vaihtoehtona ja tukkeja kasvatetaan sitten mieluusti riskeistä piittaamatta. Yhden puulajin laajat alat altistuvat herkemmin luonnontuhoille. Kauhajoen mäntykankailla tuon näkee parhaillaan ja etelämpänä laaja-alaisissa kuusikoissa. Metsikkökuvioiden välinen vaihteleva puusto on osa riskien hallintaa.

    Kyllä niitä metsiä on kiitettävästi suojeltu yksityismaillakin, tänäänkin oli 50 metrin levyinen kaista luoman kummallakin puolella luonnonsuojelualuetta ja vastaavia aloja tulee vastaan usein. Jos joku haluaa suojella luoman varresta rehevän pohjan istutettua männikköä laajemmalti kuin sertit velvoittaa, niin siihen on mahdollisuus, metsässä ei läheskään aina etukäteen osata ajatella mikä merkitys milläkin asialla on.

    A.Jalkanen A.Jalkanen
    Gla Gla

    Nyt kun Saudien öljytuotanto on polvillaan, on sopiva aika jatkaa keskustelua kotimaisen uusiutuvan raaka-ainetuotannon riskeistä. Veikkaan, että keskustelua ilmastonmuutoksestakin jatketaan vasta, kun öljyn tuotanto on saatu käyntiin. Siihen saakka on kiinnostavampaa olla huolissaan fossiilisen tuontienergian saatavuudesta ja hinnasta.

    Venäjän Ukraina-politiikka jokunen vuosi sitten avasi ne siniset silmät, jotka olivat sammuneet 90-luvun alussa. Ehkä nyt herää loputkin uskomaan, että tietyt perusasiat elämästä ei ole hävinneet mihinkään, eikä historioitsijoista ole tullut tarpeettomia.

     

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 135)