Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Alueellinen monimuotoisuus on myös sitä, että pidetään kylät elävinä, metsät vihreinä ja huolehditaan ihmisistä oikeudenmukaisesti. Kun metsä tuottaa omistajalleen tasaista tuloa ilman avohakkuita, se pitää koko seudun talouden pystyssä ja suojelee samalla luontoa sekä niitä ihmisille rakkaita kotimaisemia. Tähän yhteisyyteen ei kuulu kvartaali ohjaama teollisuus, missä pientilallinen laitetaan raatamaan ilmaiseksi tamppaamaan ja myymään puunsa pilkkahintaan muiden pussiin. Tällainen reilu ja ihmistä kunnioittava syväjohtaminen varmistaa, että päätöksiä tehdään kyläläisiä kuunnellen ja tulevia sukupolvia ajatellen. Oikea monimuotoisuus syntyykin siitä, kun luonnon rikkaus, asukkaiden inhimillinen hyvinvointi ja paikallinen toimeentulo kulkevat käsi kädessä samassa rintamassa.

Kommentti HS Matti Heikuraisen kommenttiin:

Hyvin muotoiltu suunnittelun haaste. Monimuotoinen metsälajisto tarjoaa itseisarvonsa lisäksi ihmiselle tarpeellisia ekosysteemipalveluita, kuten Halmeen ja Melinin mainitseman ravinteiden kierrätyksen, ja esimerkiksi kuusia tappavien kaarnakuoriaisten torjunnan. Nykyään puhutaan ”vahvan kestävyyden” metsäsuunnittelusta: otetaan huomioon se, että ekologia muodostaa välttämättömän perustan sosiaaliselle ja taloudelliselle kestävyydelle. Tätä kautta saatanee puuntuotannon lisäksi muut metsien hyödyt mukaan suunnitteluun.

”Kestävyyden edellyttämä ekosysteemipalveluiden romahtamattomuus ja ekosysteemin palautumiskyky tietysti saavutetaan lyhyemmilläkin kiertoajoilla.” Tämän riskin arviointi on hankala tehtävä: emme tarkalleen tiedä, kuinka suuri lajiston rikkaus tähän tarvitaan. Ehkä riittää, että metsämaisema muodostaa mosaiikin, jossa on riittävä määrä metsän eliöyhteisön tarvitsemia resursseja. Nykyinen talousmetsämaisema on tässä mielessä vielä liian kliininen, eli poikkeaa liikaa luonnonmetsän maisemasta.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012094278.html

UEF:n tutkimus avohakkuiden luontokatovaikutuksista (oli ehkä jo toisaalla, mutta kuuluu tähänkin ketjuun):

http://www.uef.fi/fi/artikkeli/metsien-avohakkuut-aiheuttavat-vuosikymmenien-mittaisen-lajien-kadon-osa-monimuotoisuudesta-ei-palaa

http://www.hs.fi/tiede/art-2000012108812.html

Kommentoin Hesariin:

Entä mosaiikki, jossa on sekä vanhaa metsää, jatkuvapeitteistä että avohakkuuta – kelpaisiko se? Todennäköisesti lopputulos olisi melko monimuotoinen. Tiedetään että jotkut lajit säilyvät paremmin jatkuvapeitteisesti hoidetuissa kuin avohakatuissa metsissä. Ei kai jokaisella hehtaarilla tarvitse olla elinympäristöä kaikille luontotyypin ja kasvupaikan peruslajeille. Luulisi riittävän, että niitä tarjotaan metsätilan tasolla ja vaateliaimmille maakunnan tasolla. Kiertoaikojen pidentäminen tulisi hyvin kalliiksi ja veisi omistajilta kannusteen panostaa metsänhoitoon. Myös metsien kokonaiskasvu heikkenisi, jos vanhempia metsiä olisi nykyistä enemmän.

Aukko voi olla joskus yhden puun kokoinen, jos puu kuolee vanhuuteen. Esimerkiksi sellaiset lajit kuin liito-orava, kuukkeli (?)  ja näätä tykkäävät kytkeytyneistä peitteisistä metsistä.