Tuo lahopuun lisääntyminen näkyy talousmetsissä aivan käytännössäkin. Ennakkoraivausta tehdessä tulee työmaa jaettua pitkällään olevien lahopuiden mukaan, kun ei ole tarkoituksenmukaista sahan kanssa pomppia isojen runkojen yli. Aikaisemmin yksittäisetkin tuulenkaadot tuli kerättyä talteen, mutta nykyisin ne jäävät metsään monimuotoisuutta edistämään. Ongelmana on, etteivät nämä Kotiahot ja kumppanit liiku talousmetsissä, ja sen takia heidän käsityksensä niistä on vanhentunut.

Kuinka hemmetin paljon sitä lahopuuta talousmetsissä pitäisi sitten olla?

Luonnonmetsätutkijat ovat sanoneet, että niissä lahopuuta on jopa kymmenkertaisesti verrattuna talousmetsiin, kymmeniä kuutiometrejä per hehtaari. Ei tietysti ole käytännössä mahdollista, että joka paikassa olisi näin paljon haittaamassa metsänhoitoa, vaan lahopuut kannattaa keskittää niille alueille joissa ei metsänhoitoa harjoiteta kuten suojelualueet, luontokohteet, suojakaistat ja säästöpuuryhmät. Pitäisi lisäksi saada aikaan ns. lahopuujatkumo, eli puita olisi (eri puulajeja) lahoamisen eri vaiheissa, vasta kuolemassa olevista puista hajoamistilassa oleviin saakka.

Uhanalaistilastot kertovat sitten aikanaan kun on tarpeeksi.

Kysymys oli pystyssä olevista lahopuista. Ei niitä pilvin pimein tosiaan ole, mutta toki vähän enemmän kuin se kymmenen. Tuulenkaadoista syntyneitä lahopuita on sen sijaan satoja.

Vanhojen puiden puute ei lopu ainakaan sillä monien viheriäiden suosimalla m-hoitotavan muutoksella jk:n suuntaan.  Siinähän korjataan juuri puut pois suurimmasta päästä,  ja kok. kasvukin on heikompi kuin tasaikäisissä metsissä.   Päätehakkuut lisääntyi entistä nuoremmissa metsissä joillakin toimijoilla , kun metsälaki muuttui.  Oikein wanhojen metsien kasvatus vaatii aikaa ja tuottaa tappiota ellei sitä korvata jotenkin. Miten esim. luonnonsuojelujärjestöt on itse osallistuneet suojelumetsien perustamiseen ?  Monilla niistä on miljardiomaisuudet propagandan tuottamiseen mutta ruohonjuuritason toimintaa vähän.

Punaisen kirjan arvostelu sen erikoisesta tavasta kerätä suuri osa metsätyypeistä uhanalaisiksi  on ihan aiheellista eikä mitään tutkimuksen denialisoimista kuten verden kolumnisti väittää.

Lahopuun lisääminen on koko ajan käynnissä myös talousmetsissä, kun jätetään mm. säästöpuuryhmiä , tehdään eurokantoja ja vesiensuojelukaistoja .     Suojelu-ja retkeilyalueet , Metsokohteet ym.on sitten niitä lahopuun keräämiskeskuksia isommassa mittakaavassa.   Metsokorvaukset ei yleensä kata vanhojen metsien suojelusta tulevia lisäkuluja  joten yksityiset mo:t kustantaa ne pääosin itse. Varsinkin kun esim. 10 v. määräaik. korvaus  näyttää jäävän vain muodolliseksi , koska jatkosopimusta ei tehdä  mutta hakkuuoikeutta ei enää ole (esimerkki on palstakirjoituksesta) .

Laajojen ns. luonnonmetsien vitsauksena on olleet viime vuosina  laajat metsäpalot ja  kuoriaistuhot.   Latvapaloissa ei säästy vanhat puut eikä pieneläimistö ; paljon hiiltynyttä puuta kyllä syntyy mutta melko yksipuolisia ja karuja on ne laajojen paloalueiden metsät .