Keskustelut Metsänhoito Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 10 vastausta, 2,361 - 2,370 (kaikkiaan 2,377)
  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

  • Gla Gla

    ”Ihan vain yhtenä yksityiskohtana kuivahkojen kankaiden uhanalaisuuden perusteeksi on todettu yli 40 cm puiden vähyys. Kysyä voi, että kuinka paljon ylipäätään hoitamattomaan (harventamattomaan) kuivahkon kankaan metsään ja kuinka monen sadan vuoden kuluessa voi kasvaa 40cm puita. ”

    Lähtökohta täytyy muistaa. Hoitamaton metsä voi olla entinen talousmetsä, jossa runkoluku on helposti suuri eli metsä riukuuntuu. Toisaalta sielläkin yleensä on joukko etukasvuisia, jotka ei niin paljon tiheydestä kärsi kuin muut yksilöt.

    Toinen lähtökohta on luontainen metsä, jossa runkoluku ei ole suuri ja jossa puilla on tilaa kasvaa suuriksi.

    Oli lähtökohta mikä tahansa, hoitamattomana järeiden puiden määrä kasvaa suureksi, koska täydellinen tuhoutuminen (hyönteistuho, metsäpalo, myrsky) ei usein toistu

    isaskar keturi

    Jos kuivahkon kankaan metsä syntyy luontaisesti (metsäpalon tai myrskyn seurauksena), siellä on kyllä runkoluku lähtöjään suuri. Eli Gla kuvailee juuri tavan, miten kuvaus on syntynyt. Tehdään mielikuvitusleikki, joka vastaa kuvauksen tekijän näkemystä luonnontilaisesta metsästä – valitaan niin sanotusti rusinat pullasta: hoidetun metsän, harsintametsän ja luonnontilaisen metsän parhaat puolet monimuotoisuuden kannalta. Sitten aletaan ihmettelemään kuin tällaista sekasikiötä ei tahdo löytyä.

    Hjalmar

    Patvinsuon kansallispuiston kuivahkot kankaat on hyvä esimerkki. Sotakorvauksiin hakattiin isoja aukkoja. Luontainen uudistaminen toi mäntyä suuret määrät. Kansallispuisto perustettiin -80 luvun alussa ja siitä lähtien on saanut kasvaa ylitiheänä lähes 100% mäntyä. Eipä ole riukuuntuneet järeytynyt. Viime aikoina on monimuotoisuutta pyritty lisäämään kulotuksella ja pienaukoilla. Aika heikosti on pystyneet muut puulajit alueelle taimettumaan. Tilanne tietenkin muuttuu seuraavien satojen vuosien aikana johonkin suuntaan, ei pidä olla huolissaan. Kohdehan on muutenkin pääasiassa soidensuojelualue.

    Tomperi

    Gla, Puuntilavuuskasvu nopeus on varsin vakaa vuosien saatossa, sädekasvu vaihtelee paljon voimakkaammin, vvoi käydä sädekasvu kovinkin himmeeksi mutta kuutioita kertyy.  Opetetaankohan kouluissa vielä geometriaa ja tilavuuslaskua esim siten että ihmiset sen ymmärtäisi?

    hemputtaja

    Tuon fiktioromaanin ”Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja.” punainen moka on tosiaan tuon tyyppinen eli haikaillaan 40 cm:n puita.

    Suurimpia härskiyksiä ja tavallaan karmea perusvirhe on käsiteltyjen alueiden tiputus arviointien ulkopuolelle. Esim. ojitetut suot. Olen nähnyt monipuolista luontoa ojitetuilla soilla. Nekin ovat osa Suomen luontoa.

    Ottaa luonnolle tuollaiset typeryydet.

    Gla Gla

    ”Jos kuivahkon kankaan metsä syntyy luontaisesti (metsäpalon tai myrskyn seurauksena), siellä on kyllä runkoluku lähtöjään suuri.”

    Luontaisen metsän piirteisiin kuuluu myös erirakenteisuus. Kun aluetta ei muokata, eikä siemenpuustoa erityisesti ole kuten talousmetsissä, taimettuminen tapahtuu vähitellen. Tällöin etenkin männikössä susipuut pääsee muilta karkuun ja niistä kasvaa järeitä yksilöitä. Patvinsuon historiaa en tunne, mutta yksikin taimikonhoitokerta tasoittaa puustoa melkoisesti.

    Timppa

    Ei ainakaan männikössä aina metsäpalon jälkeen käy noin.  Saattaa syntyä tiuha taimikko, josta latvuskerros on tasainen, koska kaikki pyrkivät aurinkoon.   Heikoimmat yksilöt kuolevat aikanaan.  Metsä harvenee, mutta säilyy tasapituisena.  Puiden paksuudet vaihtelevat.  Sekaan sattuneet hieskoivut kuolevat ja lopputulos on tasakorkea samanikäinen  männikkö tyyliä Pyhähäkki.

    Puuki

    40 cm rk paksuus kuivahkolla kankaalla vaatii Keskisessä Suomessa männyillä n. 140-150 v:n kasvun ja harvennusten tekemisen muutama kerran ennen sitä.    Siihenhän usein pyritäänkin suojelumetissä ; vanhaan metsään joka olisi olevinaan kirveenkoskematonta luonnonmetsää.  Jos metsä on kasvanut omia aikojaan, niin > 40cm paksuja puita tulee tod, näk. sinnekin mutta  vähemmän ja vähän myöhemmin.

    Timppa

    Kuivahkon kankaan luonnonmetsään ei tuossa ajassa synny 40 cm mäntyä.  Lähetin Lukijain kuvaan 110 vuotta sitten olleen metsäpalon jälkeen syntyneestä männiköstä, jossa puut ovat selvästi pienempiä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Mikko Kurttila kirjoitti Aamulehdessä, että tiukan suojelun tavoite olisi jo lähes maalissa, paitsi Etelä-Suomen osalta vanhojen metsien suojeluverkostoa olisi täydennettävä. Lisäksi hän ehdottaa harkittavaksi tiukan suojelun alueiden lisäksi luonnonarvo- tai luonnontuottometsien perustamista. Nämä eivät olisi ihan tavallisia talousmetsiä mutta eivät myöskään suojelualueita. Hallinnollisesti ne voisivat olla esimerkiksi yhteismetsä tai metsärahasto.

    Miksei tällaistakin voisi kokeilla. Selkeintä kuitenkin olisi pyrkiä toteuttamaan biodiversiteettistrategia, eli tarpeellinen määrä tiukan suojelun ja osittaisen suojelun alueita. Puolisuojeltuja ei tarvitse merkitä maastoon eikä kartoille, vaan niiden alueellinen jakauma voisi vaihdella ajan myötä. Esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen alueita olisi siellä missä siihen on edellytykset kunakin ajankohtana. Tärkeät elinympäristöt, säästöpuuryhmät ja vesistöjen suojakaistat sen sijaan olisivat pysyviä.

    https://www.aamulehti.fi/lukijalta/art-2000008534856.html

Esillä 10 vastausta, 2,361 - 2,370 (kaikkiaan 2,377)