Ville Rannan pilapiirros: Näin hoidettiin ilmastonmuutos ja turvattiin talouskasvu!

http://www.iltalehti.fi/villeranta/a/fdb08f2e-6ea2-4998-955c-d4f2b19b6137

https://yle.fi/uutiset/3-12472042

Liian vähän tiedetään myös siitä, miten muuttuva ilmasto vaikuttaa lajien kykyyn sietää uusia olosuhteita vanhoilla esiintymisalueillaan. Helsingin yliopiston tutkijoiden tutkimus osoittaa, että niilläkin lajeilla, joiden levinneisyysalueet eivät ole muuttuneet, lajien runsauksissa nähdään suurta vaihtelua muuttuvan ilmaston seurauksena.

Siinähän se sanotaan.

Luonto itse on suurin Suomen lajien uhanalaisuuden aiheuttaja.

Metsien suojelulla siihen ei voi vaikuttaa.

Pitkän seurantajakson aikana Suomen ilmasto on lämmennyt kaksi astetta, ja siitä ovat tutkimuksen mukaan hyötyneet eniten hyönteiset. Toisaalta maailmanlaajuisesti on havaittu, että lämpötilan jatkuva nousu ja lumipeitteen väheneminen altistavat myös monien lajien kannat rajulle laskulle.

Tuo 2 asteen nousu tapahtui jo 1930-luvulla ja sen jälkeen on ollut kylmempää aina 2000-luvulle ja nyt on oltu jonkin aikaa yhtä lämpimissä lukemissa kuin 1930-luvulla.

Mutta Suomen tämä vuosi on ollut jälleen 2 astetta kylmenpää kuin viimeisten 14 vuoden keskiarvo eli ollaan taas ikävä kyllä kylmässä kaudessa. Suomen ilmasto oli koko viime syksyn normaalia kylmempää ja talvikin kylmän kauden normaali eli koko vuosi saattaa olla tuon 2 astetta kylmempää, kun puuttuu enää vain 2 kuukautta. Viime yönä oli Etelä-Pohjanmaalla -4,2 pakkasta. Siellä meni tämän vuoden kuusten vuosikasvut.

Onneksi Ilkka Ahmavaara on merkannut lämpötiloja ylös.

https://rantai.fi/author/erakkodlc-fi/

Metsien suojelulla siihen ei voi vaikuttaa.

Miten suojelulla voi auttaa lajin runsastumista, jos se elää kituuttelee elinympäristön äärirajoilla kylmyyden tai muiden syiden vuoksi, jotka Suomessa on epäsuotuisat.

Ja näitä näitä lajeja on paljon eikä esimerkkejä ole vaikeaa löytää.

Lahokaviosammal on Etelä-Ruotsissa ja Oslon vuonossa elinvoimainen eli on eteläinen eri ilmaston laji ja juuri siitä syystä aina vähälukuinen Suomessa. Etelä-Ruotsissa metsien käsittely ja hakkuut ovat Suomen kaltaisia ja silti elinvoimainen.

Suomessa lajin luokitus on pysynyt ennallaan jo 20 vuoden ajan. Parantunut  edellisestä arvioinnista 2010 ER (äärimmäisen uhanalainen) nykyiseen EN (erittäin uhanalainen) .

Laji esiintyy kaikilla lahopuilla ja kannoilla etupäässä lehdoissa ja puronvarsissa, jotka ovat suurimmaksi osaksi hakkuiden ulkopuolella ja on näitä uhanalaisia lajeja, jotka pitäisi ottaa pois uhanalaisluokituksesta siitä syystä.

Tämä on kummallista, Ruotsissa lehtoja on jo luonnostaan enemmän ja että se on yleinen siellä ja metsiä sen vuoksi voi hakata surutta, mutta Suomessa uhanalainen elinympäristönsä äärirajoilla eikä metsiä saisi hakata ollenkaan.

https://laji.fi/taxon/MX.43478/occurrence

Timppa. Erittäin hyvä asia, että kansalaiset ovat myönteisiä metsien suojelulle: se tietää hyvää maksuhalukkuudelle. Keinoja on useita: Metsähallituksen metsien suojelu, Luonnonperintösäätiön yksityisrahoitus, valtion budjettirahoitus suojeluohjelmiin. Kansallispuistoista saadaan alueellisesti kattava perusrakenne tiukasti suojeltuja alueita, jotka vähentävät painetta käyttää talousmetsiä virkistykseen. Parhaassa tapauksessa ne vähentävät talousmetsien käsittelyn arvostelua, kun ihmismassat ohjautuvat rakennetuille reiteille kansallispuistoihin.

Kurjelle. Tuo kirjoittamasi pätee varmaan lahokaviosammaleeseen ja muutamaan muuhun lajiin. Kun tietomme lajeista on kuitenkin vajavaista, olisi varovaisuusperiaatteen mukaista toimia niin että mahdollisimman monelle lajille (mukana ne täysin tai osittain tuntemattomat) tarjotaan mahdollisuus säilyä ja levitä. Käytännössä tämä tarkoittaisi biodiversiteettistrategian toteuttamista ts. suojeluohjelmien toteutus ja jonkin laajuinen ennallistamisohjelma. En itsekään kyllä tekisi niin kuin (oliko Vantaalla) äskettäin kävi että suunniteltu datakeskus tms. jouduttiin siirtämään kyseisen sammaleen ja jonkin toisen lajin takia pois toiseen paikkaan.

Sitä ihmettelen onko muissa EU-maissa käynnissä vastaavaa suojelukeskustelua kuin meillä. Eikö 30 %:n osittainenkin suojelu aiheuta tiuhaan asutussa Keski-Euroopassa paljon pahempia pinta-alan riittävyyden ongelmia?

Useimissa maissa ei ole jokamiehen oikeuksiakaan. Suojelu onnistuu niissä maissa siis yksityisestikin helpommin.   Jokin 30 %,n suojelu pinta-alasta ei voi olla toimiva jos/kun oikeasti toimivat suojelutoimet ja mielipitteet niistä on hakusessa .  Jos luullaan esim. että jk:n julistaminen päämenetelmäksi metsänhoidossa ja min. 3 puulajia/metsäkuvio-pakko  toimisi parhaiten juuri Suomessa,niin  pieleen menee.    Kun nyt pitää suosia sekapuustoisuuden lisäämistä ja estää luonnontuhojen lisääntymistä (mm. metsäpalot, kuoriaistuhot, sienituhot varsinkin kuusikoissa, tuulituhot) niin ei onnistu yksi ja sama (päättäjille lopattu ) tapa joka paikkaan.