”V. 2018 metsien hiilinielu pieneni paljon ”, juu mutta LL:n väitteistäkin unohtui asian ydin. Eli sen jälkeen metsien hiilinielun kertyminen palasi entiselle keskimääräiselle paljon isommalle tasolle hakkuiden vähentyessä.

Soiden ennallistamisesta (=luontojärjestön bisnes) esitetään paikkansa pitämättömiä tietoja kasvihuonekaasu päästöjen taseesta (metaanin osalta) .  Varat firman hommaan kerätään kansalaisilta ja muilta firmoilta.

Puolitotuuksia osaa kertoa näemmä muutkin kuin ne joita siitä tällä kertaa syytetään.

Toisekseen : Kokonaan metsätaloustoimenpiteiltä suojeltu metsä lienee oikeasti vähän eri asia kuin isommilta toimenpiteiltä suojellut tms. osin suojellut alueet.     Kitu-ja joutomaillakaan ei tehdä mitään metsätalouden toimenpiteitä jos ne on täyden suojelun piirissä.  Sille ei voi mitään että ne ei välttämättä aina näytä kovin paljon tavalliselta metsältä.

Metsien suojeluasioissa on eletty totuuden jälkeistä aikaa jo niin kauan, että LL:n ja muiden vastaavien toimijoiden julkaisuista on tullut uusi normaali. Eniten tilanteesta kärsivät aidot, rehellisin perustein toimivat suojeluihmiset. Suomessa on paljon upeita luontokohteita, jotka pitää säilyttää jälkipolville, mutta epärehelliselle, kaiken metsän museoimiseen, metsäteollisuuden alasajoon ja oman edun tavoitteluun tähtäävälle toiminnalle on tehtävä jyrkkä ei. Suomi tarvitsee suojeluasioissa totuuskomission, koska olemme jo liian turtuneita järjestelmälliseen ja laajamittaiseen disinformaatioon.

Kyse on siitä, että luontojärjestöille olisi kauhistus, jos Suomessa hoidettaisiin asiat vastuullisesti. Heidän rooliksi jäisi myötäillä metsäteollisuutta yms. ja sehän tekisi järjestöstä tarpeettoman. Siksi ongelmia pitää löytää sieltäkin, missä niitä ei ole. Esimerkiksi huolestua lajista, jonka kanta on normaalistikin pieni. Mutta kun meritaimen ei missään olosuhteissa voi yleistyä särjen tavoin.

Tilastoja voi tulkita monella tavalla, ja siksi olisi tärkeää että toimittajat ja myös edunvalvojat aina kertoisivat tarkasti käyttämiensä lukujen määritelmät.

***

Luonnon monimuotoisuuden suojeluun tähtäävä kestävän kehityksen YK-huippukokous piti järjestää lokakuussa Kiinassa. Uusi ajankohta on alustavasti ensi vuoden loppukeväällä tai alkukesällä. Kokouksessa valtiojohtajat olisivat lyöneet lukkoon alkaneen vuosikymmenen luonnonsuojelutavoitteet, kunhan ensin olisi tarkasteltu, ovatko vuosien 2011–2020 tavoitteet toteutuneet – ja rehellisimmillään tunnustettu, että enimmäkseen eivät ole.

Yli 190 maata on ottanut sopimuksen osaksi lainsäädäntöään, mutta todellisiin toimiin poliittinen mielenkiinto ei useinkaan ole kantanut tai resurssit venyneet.

Uuden päätöslauselman luonnoksessa ehdotetaan, että niin maa- kuin merialueista suojellaan vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia. Kaikkein haavoittuvin kymmenen prosenttia olisi ”tiukasti suojeltuja” alueita. 30 prosenttia estää lajien joukkosukupuuton ja elämää ylläpitävän järjestelmän romahtamisen. Mutta se ei riitä. Puolet planeetastamme on palautettava luonnontilaan.” (National Geographic Societyn meribiologi Enric Sala päätöslauselmaluonnoksesta.)

Toisin sanoen, kokonaissuojelun tavoiteala olisi 30 prosenttia, josta kolmannes eli 10 prosenttia kokonaisalasta olisi ’tiukasti suojeltua’. Noilla pinta-aloilla kukoistaisi jo metsä- ja suoluonto Etelä-Suomessakin mikäli mukana on riittävästi myös reheviä alueita, jotka on otettu aikoinaan maanviljelyn käyttöön.

Gla, mitä Linkolan oppeja arvostat niin korkealle että ottaisit käyttöön?