Luulenpa, että jääkauden aikaan oli kasvien fotosynteesin (ja ihmiskunnan) uhkana muita, isompia ongelmia kuin hiilidioksidin pitoisuus, lähinnä siis alhainen lämpötila ja kuivuus. Jos muistatte Ice Age -elokuvasta? Vanha kunnon Wikipedia kertoo fotosynteesistä:

Kasvit käyttävät kolmea erityyppistä fotosynteesiä: C3, C4 ja CAM. Yleisin on C3-fotosynteesi, jota käyttää 85% kasveista.

Jos ilman hiilidioksidipitoisuus on pienempi kuin kasvin ns. kompensaatiopiste, yhteyttäminen ei tuota enempää yhteyttämistuotteita kuin minkä samanaikainen hengitys kuluttaa, vaikka valaistus ja lämpötila olisivatkin suotuisat. Tällöin myös kasvu pysähtyy. C3-kasveilla kompensaatiopiste on 50–100 ppm. C4-kasveilla sen sijaan ei käytännössä alarajaa ole.

Nyt Kurki on ottanut hieman uskottavamman lähteen kuin tuo edellinen vaihtoehtomedia oli.

Tarina kivihiili- ja öljykerrostumien synnystä on tuttu: niiden syntyaikana ei ollut vielä kehittynyt orgaanista ainesta lahottavia sieniä ja bakteereja. Uutta ainakin minulle oli se, että hiilidioksidin pitoisuudet ilmakehässä alenivat jyrkästi juuri edellisestä syystä: ilmakehän hiili sitoutuu kerrostumiin eikä ollut enää kasvien käytettävissä. Tämä vaikuttaa uskottavalta. Kirjoittaja ei kuitenkaan kerro lähdettä tutkimukseen, jossa olisi kokeellisesti osoitettu kasvien nääntyminen alle 150 ppm:ssä, mutta ehkä sellainen vielä löytyy?

Annelin linkkaamasta jutusta: ”Hirvikysymys on sekametsien perustamisessa suurin ongelma ja merkittävä syy siihen, miksi meillä on vähän nuoria koivumetsiä ja koivusekapuuta”, Huuskonen toteaa.

Onko jossain päin koivusta pulaa ? Kysyn vain sen takia kun meillä ajetaan koivukuitua polttoon lämpölaitokseen kun muita ottajia ei ole. Kaikista huonoimmin menee kaupaksi koivukuitu.

Koivukuitu keväällä kelpasi ja ostaja ostikin myös tien toiselta puolen hiukan pienikokoistakin vielä lisukkeeksi. Alue Lounais-Suomi.