Keskustelut Metsänhoito Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 10 vastausta, 661 - 670 (kaikkiaan 8,216)
  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

  • Visakallo Visakallo

    Perko nauraa jo omille jutuilleen! Jos metsoja ei oikeasti ole ollut 40 vuoteen, niin ei ne jollain hakkuutavalla viidessä vuodessa palaudu! Metsojen esiintymiseen on aivan muita syitä. Nyt näyttää ja kuulostaa, että niiltäkin on mennyt vuodenajat lämmön takia vähän sekaisin. Täälläpäin ei muutaman tuhannen hehtaarin alalla ole jatkuvaa kasvatusta harrastettu, ja metsoja saa lähes päivittäin autolla ajaessa varoa. Pajutkin tekevät kissaksia ja uusia kanttarellejakin nousee.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jk-ketjun lajikatokeskusteluun jatkoa täällä.

    Kyllä ilmastonmuutos ja kemikaalit varmasti vaikuttavat lajistoon ja niiden yksilörunsauteen, mutta meidän on vielä vaikea nähdä tarkalleen miten, kun vaikutuksia on vaikea erottaa muista osioista. Paikkalinnuilla muuttomatkan olot eivät vaikuta. Jonkin verran osviittaa saadaan, kun verrataan suojelualueiden lajistoa talousmetsälajistoon.

    Jos verrataan eri elinympäristötyyppejä, on totta että tuntureilta, paahdeympäristöistä ja perinneympäristöistä löytyy paljon uhanalaisia. Paahde- ja perinneympäristöjen pinta-alat ovat vähentyneet, joten on aika luonnollista että niiden lajisto vähenee. Esimerkiksi Kilpisjärvellä vaikuttanut asemanjohtaja Antero Järvinen ei usko ilmastonmuutoksen aiheuttavan vielä isoja muutoksia. Tuntureilla maallikkotuntuma olisi että poron aiheuttamalla ylilaidunnuksella on iso osuus; esimerkiksi kun porot päästettiin Mallan luonnonpuistoon, aika pitkälti katosivat ruohokasvit.

    Yleinen biologien ja ekologien konsensus vaikuttaisi olevan että jos katsotaan pelkästään metsäelinympäristöjä, jo nyt tehdyt muutokset metsänhoitoon ovat kyllä oikeaan suuntaan vaikuttavia, mutta eivät vielä riitä. Riittävät muutokset pitäisi tehdä vapaaehtoistoimin. Meidän pitäisi ottaa kunniatehtäväksi pysäyttää lajikato metsissä. Muihin ympäristöihin me emme metsänomistajan roolissamme juurikaan voi vaikuttaa. Poikkeuksena paahdelajit, jotka hyötyvät kaikenlaisista maisemaa avaavista hakkuista harjuilla.

     

    Timppa

    Kerropa Anneli mitä lajeja Suomen talousmetsissä on vähemmän kuin esim 30 vuotta sitten ja mitä enemmän.  Kun puhutaan lajikadosta, puhutaan niin abstraktisesta käsitteestä, ettei käytännön hakkuupäätöksiä tekevä ymmärä yhtään mitään, miten se pitäisi ottaa huomioon.

    Omat havainnot kertovat, että pyiden määrä on vähentynyt.  Havainnot kertovat samoin, että sillä entisellä pyyreviirillä metsä on kasvanut entistä suuremmaksi ja silloin pintakasvullisuus on vähentynyt.  Johtuuko pyiden väheneminen siis metsien hakkuusta vai niiden puuttumisesta.  Itse rohkenisin väittää, että runsaammat hakkuut parantaisivat monien eliöiden elinmahdollisuuksia, siis pyy yhtenä esimerkkinä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Timppa, en ole lajiasiantuntija, joten kuuntelen siinä asiassa muita. Käytännön hakkuupäätöksiä tekeville metsänomistajille ja erilaisissa tehtävissä metsätöiden työnjohdossa toimiville riittää, että tietää ohjeet talousmetsien luonnonhoidosta. Tapiolla taitaa olla menossa aiheeseen liittyvä tiedonsiirtohanke. Operaatioita suorittaville annetaan vielä lisäksi tekovaiheessa ohjeet siitä, mitä pitää säästää.

    Se on selvä, että hakkuut eivät vaikuta kaikkien lajien oloihin haitallisesti, vaan jotkut hyötyvät. Kokonaiskuva on kuitenkin sellainen, että ekosysteemien toimintavarmuus ja tuhoriskien vastustuskyky todennäköisesti paranevat edelleen jo käytössä olevilla toimilla: talousmetsien luonnonhoito yhdistettynä arvokkaiden elinympäristöjen säästämiseen ja tiukemmin suojeltuihin suojelualueisiin.

    isaskar keturi

    Kyllä uhanalaisuuksien syy taisi taas paljastua, kun yle uutisoi luontokartoittajien havaintoja valtion mailla ”Valtio kaataa vanhoja metsiä, vaikka niistä on löydetty tuhansia uhanalaisia lajeja”

    Eli jos ne uhanalaiset eliöt eivät hyppää silmille, vaan niitä pitää etsiä, niin niiden on oltava uhanalaisia. Näinhän kävi liito-oravalle. Pistettiin äärimmäisen uhanalaiseksi ja alettiin kartoittaa niin jo vot – niitähän on joka paikassa ja melkein yhtä paljon kuin tavallisia oravia! Ne ei vaan olen lintujen ruokintalaudoilla, niin niitä ei näy city-vihreälle.

    Edellä kirjoitettu ei poista sitä tosiasiaa, että mnet lajit todellakin uhanalaistuneet, mutta mitkähän ovat syynä? Nyt loppujen peltoheittojen ja muiden aukeiden alojen metsitys ilmastouhan varjolla vienee Etelä-Suomesta loputkin mahdolliset teeren soitimet?

    Puuki

    Pyyt tarvitsee sekametsiä ja ennen kaikkea lehtipuusekametsiä. Leppä on pyiden ruokailupuu . Niitä saadaan lisää esim. päätehakkuita tekemällä sopivan reheviin kohtiin.  Sulkeutuneet kuusikot ei ole metsäkanalintujen suosiossa muutenkaan.  Harvennushakkuilla saadaan metsiin  valoisuutta ja marjoja ja paremmat olosuhteet metsäkanalinnuillekin.

    Scientist Scientist

    Pyyt todella kaipaavat sekametsiä ja puronnotkoja yms leppineen. Teeret hyötyvät koivikoista jne. Metso on ehkä vaativin, kaipaa isoja hakomismäntyjä talvella ja haavan lehtiä syksyllä.

    Hömö- ja töytötiainen  ovat vähentyneet, mutta eivät kyllä mitään harvinaisuuksia vielä.  Sen  ympäristöä voidaan parentaa esim leppä ja koivupökkelöitä jättämällä. Mutta ilmastonmuutos vaikuttaa myös ja hömötiaisen etelän serkku viitatiainen tullee yleistymään myös Suomessa.

    puunhalaaja

    Hömö- ja töytötiainen  ovat vähentyneet, mutta eivät kyllä mitään harvinaisuuksia vielä.

    Uhanalaisuuskeskustelussa joskus sekaantuu kaksi eri asiaa. Uhanalaisuudella voidaan viitata hyvin pieneen yksilömäärään, tai sitten nopeaan vähenemiskehitykseen. Näiden metsätiaisten kohdalla kyse on jälkimmäisestä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jäin miettimään Glan lausumaa, että luonnonmetsistä ei voi johtaa päätelmiä siitä mikä talousmetsissä olisi sopiva hirvieläinkantojen taso. Olen samaa mieltä siitä, että ei voida johtaa suoraan, mutta luonnonmetsiä ja nykytilannetta vertaamalla voidaan päätellä, miten nykytilanne pohjoisessa havumetsässä mahdollisesti poikkeaa siitä, jossa ihmisen vaikutusta ei vielä ollut. Tilanne, johon ensimmäiset metsästäjä-keräilijät tulivat, ja jota maanviljelys ja muu pysyvä asutus alkoi muokata. Voinemme olettaa, että tilanne poikkesi ainakin kahdessa suhteessa: avoimet alueet olivat soita eikä taimikoita, ja että petoeläimiä oli enemmän kuin nyt, sekä absoluuttisesti eli yksilömääränä että suhteellisesti eli verrattuna niiden saaliseläimiin. Nämä molemmat yhdessä vaikuttivat siihen, että myös kasvinsyöjiä oli vähemmän kuin nyt, koska niitä vähensi sekä ravinnon niukkuus että petojen saalistuspaine.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Liito-orava viihtyy kaupungissa pienilläkin metsälaikuilla, jos laikkujen välillä on mahdollista liikkua.

    http://www.hs.fi/kaupunki/espoo/art-2000007666514.html

Esillä 10 vastausta, 661 - 670 (kaikkiaan 8,216)