Muistan hyvin ajan jolloin Keski-Suomen maaseudulla ei ollut ollenkaan sinitiaisia. Läskipalalla oli tali-, hömö- ja töyhtötiaisi, aivan pihapiirissäkin. Nyt on suunnilleen yhtä paljon sini- ja talitiaisia, hömöt ja töyhtikset aivan satunnaisia vierailijoita. Samoin ovat varpuset vaihtuneet pikkuvarpusiin ja närhet naakkoihin. Ainoa metsälaji joka on pitänyt pintansa on käpytikka. Niitä riittää vielä vanhaan malliin jokaiseen hirvipassiin nakuttelemaan.

Metsäpeuralle ystävällinen metsien käsittely – mitä se on? WWF toteuttaa osana Metsäpeura LIFE -hanketta metsä­peura­ystävällisen metsän­ käytön oppaan.

Metsäpeura ruokailee kesäisin mielellään soilla ja talvella puolestaan jäkälää ja luppoa kasvavilla kankailla.

Talvehtimisalueilla tulee suosia jäkäläpeitettä säästäviä metsänhoitotoimenpiteitä. Uudistushakkuissa valitaan säästöpuiksi naavaisia ja luppoisia kuusi­ryhmiä. Päätoimenpiteinä pidetään siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen [ts. avohakkuita ja maanmuokkausta vähennetään], jäkäläpeitteen sekä runsasnaavaisten ja -luppoisten metsiköiden säästämistä.

Kesälaitumilla eli soilla vältetään kunnostus- ja uudisojituksia. Metsäpeura voidaan ottaa huomioon siten, että kohdennetaan soiden ennallistamista alueille, jotka ovat niille tärkeitä ja otollisia elinympäristöjä.

Lisäksi hyödyksi on vanhojen metsien suojelu esimerkiksi liittämällä niitä Metso-ohjelmaan.

Lähde: s. 27 julkaisussa ”Metsäpeurakannan hoitosuunnitelma” (Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2023:21).

(Prkle mitä kapulakieltä. Esimerkiksi ennallistamistoimenpide > ennallistaminen.)

Kävin heittämässä Hesariin yhteenvedon.

”Metsäpeurasta kiinnostuneiden kannattaa tutustua dokumenttiin ”Metsäpeurakannan hoitosuunnitelma” (Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2023:21). Siellä on kerrottu mitä metsäpeurasta nyt tiedetään ja on muun muassa määritelty mitä on metsäpeuramyönteinen metsänhoito. WWF laatii Metsäpeura Life -hankkeessa oppaan tähän.

Elinympäristöjen parantamisen lisäksi metsäpeura-alueilla saattaisi olla hyödyksi petokantojen säätely. Toni vertasi suden ja metsäpeuran uhanalaisluokituksia maassamme, mutta globaalisti metsäpeuraa on vain meillä ja Venäjällä, joten se on selkeästi uhanalaisempi laji. Alle 2000 eläimen kantaa voitanee pitää kohtalaisen suuressa häviämisriskissä. Esimerkiksi jokin tautiepidemia saattaisi koitua kohtalokkaaksi sille.

Jos susia, ahmoja ja karhuja on paljon metsäpeuran ydinalueilla, petojen saaliiksi joutuu paitsi heikkoja yksilöitä hyvin paljon myös vasoja, jolloin kannan kasvu ei onnistu. Maamme kahta eristynyttä osakantaa ei saada yhdistymään. Asuinaluetta rajaa myös se että peura ei saa levitä poronhoitoalueelle. En siis myöntäisi kaatolupia metsäpeuralle, mutta sen sijaan suurpedoille metsäpeura-aluella kyllä myöntäisin.”

Kuuntelin äsken Yle Helsinkiä.  Siellä Saara Hirvonen haastatteli Luonnontieteellisen keskusmuseon Artturi Lehikoista lintujen elinympäristöistä.

Saara puhui sekapuustoisista jatkuvan kasvatuksen metsistä.  Lehikoinen ei tietenkään oikaissut, ettei sellaisia ole.  Että näin kansaa valistetaan.

Vielä yksi lukuvinkki. Vanhemmista vuosikerroista voi löytyä lisää mielenkiintoista…

Hannes Pasanen. (2024). Talousmetsien luonnonhoidon kritiikki. Metsätieteen aikakauskirja artikkeli 24004.

Mielenkiintoista, että närhet ovat taas löytäneet aivan omakotiasutusalueen ytimeen talviruokailemaan. Meillä kyllä säännölleen myös sini- ja talitiaisen lisäksi fasaani, harakka, varis, naakka, närhi, pulut, punatulkku, mustarastas, pikkuvarpunen ja sitten käypäläisinä pyrstötiaisia. Hömötiainen tosi harvoin. Nyt alkaa olla jo muuttolintuja kuten peippo ja järripeippo.