Kurki ja Timppa kirjoittavat Lehikoista koskevasta kritiikistä. Miten tämä osuu:

Helsingin yliopiston uudessa tutkimuksessa tutkijat havaitsivat, että 78% maailman linnuista ei menesty kaikkein voimakkaimmin ihmistoiminnan muokkaamissa ympäristöissä.

Oletan, että kaikkein voimakkain ihmistoiminnan muokkaama ympäristö on kaupunki ja pelto.

Vuonna 2022 YK:n luontokokouksessa Montrealissa sovittiin, että 30% maapallon pinta-alasta tulisi siirtää suojelun piiriin. Tämä uusi tutkimus tunnistaa lajit, jotka ovat erittäin herkkiä ihmistoiminnan vaikutuksille ja tarvitsevat tiukasti suojeltuja alueita pärjätäkseen. 

Tutkimuksemme auttaakin suojelemaan ja ennallistamaan elinympäristöjä herkille lajeille, jotka tarvitsevat sitä eniten. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi kurkirääkkä Afrikassa, karakoruminkiuru Aasiassa sekä heinäkurppa Euroopassa, Suomi mukaan lukien, kertoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta ja Suomen Luontopaneelista.

Aletaankohan nyt hoitaa kaikkein voimakkaimmin ihmistoiminnan muokkaamia ympäristöjä vai jotain muuta.

AJ kommentti HS:

Metsätaloutta moititaan aina metsien pirstoutumisen aiheuttajana, mutta sitä aiheuttaa yhtä lailla muu maankäyttö, esimerkiksi uudet kaivokset, voimalat ja sähkölinjat. Etelä-Suomenkin luonnontilainen metsänpeitto olisi lähes jatkuva ilman taajamia, teitä ja peltoja. Sen katkaisisivat vain järvet ja avosuot.

Olemme aika samoilla linjoilla Metsäpeurakannan hoitosuunnitelman kanssa. Etelä-Suomen metsien rehevät kuusen kasvupaikat sekä muutenkin rikkonainen maankäyttö eivät ole metsäpeuralle yhtä otollisia kuin mäntyvaltainen Suomenselkä jonne sitä siirtoistutettiin.

Ehdotus metsäpeuran elvytyspaketiksi sen nykyisellä elinalueella. Siirretään poronhoitoalueen etelärajaa pohjoisemmaksi. Laajennetaan suojelualueita ja perustetaan uusia. Harjoitetaan ainakin valtion mailla parhailla jäkäläalueilla pääsääntöisesti jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta, eli poimintahakkuuta ilman maanmuokkauksia. Ennallistetaan soita. Hillitään suurpetokantojen kasvua.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010336734.html

PS. Maailmankannan koko on noin 5000 eläintä, josta noin puolet on Suomessa.

Poronhoitoalueen etelärajan eteläpuolelle olisi hyvä tehdä vyöhyke, jossa petoja vähennetään. Tämä helpottaisi eteläpalkisia ja samalla parantaisi metsäpeurakantaa.

Helttasienissä ja tateissa 2 hävinnyttä lajia/Punainen kirja 2019/ sivut 208…232.

Toisen hävitti Suomen luonto ja toisen pieni polaatiokoko, sillä erikoisvaatimuksena on kalkkinen maaperä, joka Suomessa on harvinaisuus.

Jospa joku jatkaisi etsintää Punaisesta kirjasta ja löyttäisi syyksi lajin häviämiseen metsien hakkuut.

Aarnihytyvinokas (RE)/sivu 221/ viimeinen havainto Suomesta 1877, uhanalaisuus perinneympäristöt-umpeenkasvaminen/lajitietokeskus, toinen havainto kartassa on merkitty Ruotsissa olevaksi, mutta Ruotsin lajitietokeskus ei tiedä lajia havaitun koskaan Ruotsissa, havaintoja ei ole muualla maailmassa

Rusohelttavahakas (RE) / helttasienet, sivu 221, viimeinen havainto Suomessa 1889, uhanalaisuus vanhojen metsien puute, mutta kasvupaikan oltava kalkkipitoinen, erittäin harvinainen maailmalla Etelä-Ruotsissa, Oslon vuonossa, Alpeilla, Pohjoi-Amerikan länsirannikolla muutama havainto, ei muualla maailmassa, pienen popun laji

Loisnokijäkälä – Acolium sessile, erilaisen ilmaston laji Etelä-Ruotsissa ja Englannissa enemmän, viimeinen havainto Suomessa 1899

Tammikäärökoisa- Acrobasis sodalella, toisenlaisen ilmaston laji, yksi havainto vuodelta 1986, pieni populaatio ja suuret kannanvaihtelut, voi kadotakin ja myöhemmin löytyä, yhden puun laji, joka ei ole kovin yleinen Suomessa

Ei osaa Jean S:lle vielä tuohon vastata. Uhislista pitäisi perata läpi Kurjen tyyliin ja katsoa kuinka monta lajia on hävinnyt viimeisen noin sadan vuoden aikana eli nykyisen metsien käsittelyn vaikutuksesta. Toinen kiinnostava asia olisi onko metsien käsittely hävittänyt tai kiistatta taannuttanut lajeja joiden kuuluisi olla yleisiä.