Keskustelut Metsänhoito Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 10 vastausta, 841 - 850 (kaikkiaan 8,216)
  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

  • Jean S

    Tolopaisen vastaus on suunnilleen oikein. Silloin kun Oulun kaupunki perustettiin 1600-luvulla, kaupungille myönnettiin pieni maa-ala Oulujoen suulla saarissa olevine niittyineen sekä lisäksi oma erillinen parinkymmenen kilometrin päässä oleva ”perämettä” eli ulkopalsta porvareitten tarpeisiin.

    Puuki

    Ymp. Keskuksen pari v. sitten julkaiseman punaisen kirja mukaan uhanlaisia metsätyyppejä oli 76 % .  Löysin(epäselvän) nettisivun tuosta asiasta.  Uhanalaisia oli lueteltu olevan ainakin kuivahkot kankaat, kuivat kankaat ja karukkokankaat.  (Paljon muitakin joista ei kaikista saanut pienestä tekstistä selvää.)  Jalopuumetsiköt oli myös mainittu (ne tarvitsee tavallisesti vain kuusten poistamista) .   Ihan niin kuin arvelinkin  aiemmin, että kuivat kasvupaikat on oletettu uhanlaisiksi koska tod. näk. ne muuttuu ajan kanssa itsekseenkin.  Rehevöityvät usein , jos ei tehdä harvennushakkuita.  Ilmaston lämpeneminenkin voi vaikuttaa metsätyyppikasvien lajikoostumukseen ja metsätyypin ilmiasuun.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Metsätyyppien uhanalaisuus on käsitteenä niin hämärä, että en osaa ottaa kantaa. Mikä on se luontotyypin ihannetila jossa se ei ole uhanalainen? Mihin suuntaan sen pitäisi muuttua?

    Gla Gla

    Jalopuumetsiköt kaipaa ihmisen apua ja luontainen kehitys menee väärin?

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Aivan oikein: jalopuumetsät ja lehdot kuusettuvat ja perinnebiotoopit häviävät, kun maatalous ei enää ylläpidä niitä. Sitä en ymmärrä miten normaalit suomalaiset metsänkasvupaikat voivat olla ”uhanalaisia”. Nehän ovat siellä edelleen kuten ovat aina olleet. Mutta niistä puuttuu jotain sellaisia piirteitä, joka ihmisen mielestä siellä kuuluisi olla?

    Anton Chigurh Anton Chigurh

    Niinsanottu poronhoitoalue (36% maamme pinta-alasta, 13 miljoonaa hehtaaria) on kokonaisuudessaan maamme pahin ympäristökatastrofi muun holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen ohella. Höynäytetty enemmistö vaatii, että saamelaisten tulee saada harjoittaa tuota perinne-elinkeinoaan. Aivan sama kuin me savolaiset vaatisimme ja saisimme harjoittaa omaa perinnettämme (kaskenpolttoa) kenen mailla tahansa. Tosin tämä kaskeaminen ei koskisi kuin pientä maa-alaa kerrallaan.

    Google-mapsista voi havainnoida suomen ja venäjän välisen eron. Venäjän puolella ei ole poroja, vaan tunturi- ja metsäpeuroja, joita sudet paimentavat jolloin niiden määrä on ekologisesti kestävällä tasolla: sadasosa suomen porokannasta/pinta-alayksikkö. Venäjällä on heti rajalta lähtien luokkaa 30 cm jäkäläkerros aina siellä missä jäkälä kasvaa, meillä taas maa on mustalla muralla. On tullut tuo ero muutaman kerran tutkimusmatkoilla värriön luonnonpuistoon ja tutkimusasemalle ihan omin silmin nähtyä.

    Saamelaistenkin tulee viimein siirtyä tälle vuosituhannelle. Olemmehan me savolaisetkin sopeutuneet olemaan kaskeamatta. Tosin tämä kaskeaminen toisi mukanaan sankat koivikot ja massiiviset teeriparvet (jos ne koivikot säästyisivät holtittomalta sorkkaeläinlaidunnukselta).

    Tuo poroelinkeino tuottaa 13 miljoonan mustalle muralle myllätyn hehtaarin alalla alle 2 miljoonaa kiloa poronlihaa vuodessa (josta siitäkin suuri osa etelästä rahdatulla tuontirehulla), kun taas savolaiset (ja osin muutkin) tuottavat kahden (2) miljoonan hehtaarin viljelyalalla luokkaa 200 miljoonaa kiloa sianlihaa, 100 miljoonaa kiloa naudanlihaa, minkä lisäksi ison osan leipäviljastakin ja muusta syötäväksi tarkoitetusta.

    Gla Gla

    AJ: ”Aivan oikein: jalopuumetsät ja lehdot kuusettuvat ja perinnebiotoopit häviävät, kun maatalous ei enää ylläpidä niitä.”

    Tunnen tämän mekanismin, mm. Ruissalossa on huoli kuusettumisesta. Kerta toisensa jälkeen jaksankin hämmästellä sitä, että luonnontilainen luonto ei pärjää ilman ihmisen apua eli kehittyy väärin.

    Perinnebiotooppikin on ihmisen keksintö, johon on muodostunut tietynlainen lajisto, jota siellä ei siis luontaisesti olisi. Olen ennenkin kysynyt, että milloin avohakkuu lasketaan perinnebiotoopiksi.

    ”Sitä en ymmärrä miten normaalit suomalaiset metsänkasvupaikat voivat olla ”uhanalaisia”. Nehän ovat siellä edelleen kuten ovat aina olleet. Mutta niistä puuttuu jotain sellaisia piirteitä, joka ihmisen mielestä siellä kuuluisi olla?”

    Nuo karut kasvupaikat on tosiaan kiinnostava asia. Metsätalous niitä tuskin kurittaa, kun hakattavaakaan niissä ei ole. Täytyy kysellä tästäkin, kun sopiva henkilö sattuu vastaan. Ehkä kyse on siitä, että luontaisesti harvinainen = uhanalainen = pakko suojella. Muutenhan omistajalla olisi teoriassa mahdollisuus vaikka rakentaa tuollaisen kohteen poikki metsäautotie. Tai sitten on muuten vain mukavaa, kun saa herättää huolta pitkällä listalla uhanalaisuutta. Sillä saa lisää voimaa omalle agendalleen.

     

    Visakallo Visakallo

    Luonnontilaisuuden nimissä halutaan raivata ja ylläpitää niittyjä ja ketoja, varjella jotain jalopuumetsiköitä, jne. Kaikkihan ne ovat kuitenkin ihmisen toiminnan aikaansaannoksia. Alueet on aikoinaan raivattu pelloiksi viljelyä varten ja tehty karjalle laitumia ja taloille pihapiirejä. Kun niiden käyttö on loppunut, luonto on ottanut ne takaisin itselleen. Kun vaikkapa Balttiassa on nyt metsän keskellä entisiä ohjustukikohtia, jotka on hylätty 30 vuotta sitten ja luonto on ottanut alueet takaisin, pitäisikö nyt puut kaataa ja raivata pois, jotta alueet olisivat taas ”luonnontilaisia”?

    Anton Chigurh Anton Chigurh

    Tällä palstalta löytyy turhan vähän kokonaisvaltaista näkemystä (tosin metsästystalousministeriöstä ja MTK:sta sitä ei löydy lainkaan).

    Seppo vuokko kirjoitti maaseudun tulevaisuudessa (23.09.2014):

    ”…Turun Ruissalo on yksi alueista, joilla pienpetoja on pyydetty tehokkaasti. Siitäkö johtuu, että vesimyyriä on ylenmäärin; kiusallisen runsaita ovat myös kanadanhanhi ja valkoposkihanhi. Kettujahti on saattanut edistää metsäkauriinkin runsastumista. Ruissalon kasvitieteellinen puutarha on kärsinyt myyrien, rusakoiden ja metsäkauriiden runsaudesta: kaikki istutukset täytyy suojata hyvin, mutta silti osa istutuksista tuhoutuu.

    Samalla tavoin pienpetojahti vaikuttaa sisämaassa. Innokas pienpetojenjahtaaja voi hetken miettiä omaakin rooliaan, kun tarkastelee myyrätuhoja taimistossaan!

    Erityisesti kettu ja supikoira, jotka ovat oikeastaan keskisuuria petoja, ovat hyviä myyräntappajia…”

    Suomen luonto (4/2019) tutkijatohtori jani sormunen turun yliopistosta: ”…Yllättävin tulos oli se, että puutiaisten määrät ovat jopa monikymmenkertaistuneet viime vuosikymmenen aikana osalla tutkimusalueistamme. Esimerkiksi Turun Ruissalossa ja Seilin saarella, jossa lähes 20 prosenttia puutiaisen nuoruusvaiheen yksilöistä kantaa borreliabakteeria…  …Toukat elävät lähellä maan pintaa ja hakeutuvat mieluiten pieniin jyrsijöihin…  …Toukat eivät syntyessään kanna taudinaiheuttajia, vaan virukset ja bakteerit ovat peräisin isäntälajeista. Puutiaiset voivat saada borreliabakteerin imiessään ensimmäisen veriateriansa vaikkapa myyrästä, joka on bakteerin reservuaari eli bakteerikantaa säilyttävä eläin…”

    Meneekö vieläkään jakeluun, hyvät herrat ja rouvat? Pitääkö vääntää vieläkin yksinkertaisempi rautalankamalli (älylliset rajoitteet tosin estävät minua laskeutumasta yhtään tätä alemmalle tasolle)?

     

    Petkeles Petkeles

    Teillä menee jo jutut metafysiikan puolelle. Paitsi Sikasen Antilla.

Esillä 10 vastausta, 841 - 850 (kaikkiaan 8,216)