Metsälain uudistamisen ja erityisesti uudistamisläpimitasta luopumisen todellinen syy on valtion lähestyvä suoritustila.
Valtion metsiä hakataan nyt sananmukaisesti kuin viimeistä päivää.

Myös muita mielenkiintoisia ajatuksia on heitetty ilmoille .

lainaus MT :

”Puumarkkinatyöryhmä esittää myös uutta toimintamallia, jossa metsänhoitoyhdistys tai muu vastaava toimija tarjoaa puun ostajalle palveluna korjuuvalmista leimikkoa.
Toimintamallissa palvelun tuottaja valmistelee myyntiin tulevan leimikon siten, että hinnoittelu ja korjuun aloittaminen on mahdollista ilman erillistä ostajan tekemää maastokäyntiä. Tavoitteena on metsäammattilaisten päällekkäisen työn vähentäminen ja se, että leimikot voitaisiin ostaa sähköisen puukauppapaikan välityksellä.”

Itseasiassa leimikkopaketteja on kovasti markkinoitu , mutta tuote on harvoin ollut läheskään valmis . Pahimmassa tapauksessa leimikko on ollut merkitsemätön ja ennakkoraivauksessa ollut suuria puutteita . Aina alueella tai alueen osalla ei olisi ollut edes hakkuun tarvetta.
Toivottavasti näistä ongelmista aletaan pikkuhiljaa päästä eroon , etteivät ne päädy lopulta konekuskin selviteltäviksi. Puumarkkinatyöryhmä on oikealla asialla .

lainaus :

”….ennakkoraivaus on joillekkin ostajille ja konemiehille täysin tarpeeton toimenpide ”

Tilanne on toinen , kun vielä esim kolme vuotta sitten . Kun keskustellaan ennakkoraivauksen tarpeesta , vain tuntityönä harvennuksia tekeville on yhdentekevää , mitä eteen sattuu .

Ostajatkin alkavat käydä varovaisiksi raivaamattomien palstojen kanssa , kun arviot heittävät helposti kymmeniä prosentteja ja yrittäjä kirjoittaa työstään laskun , joka vastaa todellisia työkustannuksia.
Tässä kuluneen vuoden aikana on tullut ilmi lukuisia tapausia , joissa leimikko on jäänyt kokonaan tai osittain tekemättä puutteellisen tai tekemättömän ennakkoraivauksen vuoksi .

On todellakin jo korkea aika viimeistään leimikon suunnitteluvaiheessa huolehtia siitä , että hakkuukelpoisuusehto täyttyy. Ikävä on nimittäin puristella ”ainuviaan ” tilanteessa , jossa
puut jäävät kehnojen olosuhteiden vuoksi hakkaamatta ja mersu on tilattu. 🙂

Liialliset raivauksen puutteista johtuvat korjuuvauriotkin aiheuttavat paineita raivauksen edistämiseksi . Kukaan ei halua menettää työskentelyyn vaadittavaa sertifikaattia korjuuvaurioiden takia . Se on yrityksen lorun loppu , kun lisenssi joutuu hyllylle. Sama koskee metsäyhtiöitä .

Ostaja kävi tosiaan leimikolla ja osti ilman sanaakaan ennakkoraivauksesta ja hakattiin kaupan teosta katsottuna noin kahden viikon päästä. Hyvin oli kuuset tihusta ojanvarresta löytyneet ja sinne periaatteessa jäi puusto valmiiksi. Vain lisänä tehty aukko uudistustarpeissa.

Se on vähän niin että jokainen koittaa hakea omia extrojaan jos haluaa olla hiukan kiinnostavampi kauppaosapuoli. Täällä Lidl-ketju on ottanut aivan uuden lähestymistavan asiakkaisiinsa näin verrokkiesimerkiksi suorittavallekkin. He kuskaavat linja-autoilla asiakkaita naapuripaikkakunnilta omiin myymälöihinsä ostoksille ilmaiseksi jos paikkakunnalla ei ole Lidl-myymälää!
Pidän tuota hatunnoston arvoisena kun nyt tyylilaji on suomenmaassa ollut täysin päinvastainen eli rahat pois mahdollisimman vähällä palvelulla ja vaivalla. Ehkä tämä herättää aika joukon eri alojen kaupallisia huomaamaan että ollaan menty ”ryöstöretkellä” liian pitkälle ja olisi aika ottaa montakin piirua taaksepäin. Tämä sopii esimerkiksi myös metsäteollisuuden ja sen kassareina toimivien tahojen herätykseksi. Aletaan huomata se kauppaosapuoli laidasta laitaan tasavertaisena neuvottelukumppanina jolle ei vain syötetä valmiita ukaaseja ja nimi alle. Kun se metsänomistaja on se ykköstärkeä kuten ”maitokaupan” asiakaskin. Voidaan räätälöidä jokaisen tarpeeseen sopivia ”soivia” malleja tehdä molempia tyydyttävää kauppaa.
Ei sanella vaan ehdotellaan. Tuollainen ennakkoraivauksen tyyppinen marginaalirahankulunki on helppo kätkeä johonkin pakettiin aivan huomaamattomaksi eräksi ja kaupata leimikon kokonaisuus vaikka päätehakkuusta takuutaimikkoon kertomalla ”liksasumma” joka pyörähtää heti kaupanteon jälkeen mo:n tilille.
Kaikki sillä välillä oleva ”diiparaapa” saadaan sovittua siinä vaikka ilmaisen lounaan ohessa leimikolta pois ajellessa.