Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
”Karhu juuttui pyyntirautaan _ Poliisi joutui lopettamaan” Kirjoitti tänään Iltalehti.
Eikö tuota pienpetorauta rautapyyntiä voitaisi lopettaa, näitä käpälänsä vaurioittaneita eläimia on ihan riittämiin. Moniko niistä edes päätyy julkisiksi?
Perinteistä rauta- tai jalkanarupyyntiä toivottavasti ei enää kukaan harjoita. Vieraslajien poisto kosteikoilta ja vesistöistä on hyvä harrastus. Niitä on kuitenkin enää mahdotonta poistaa kokonaan luonnostamme. Annetaan ilveksen hoidella supikoirat metsistä.
Supikoiran eettinen pyynti tapahtuu elävänä pyytävällä loukulla. Minkin samoin tai hetitappavalla loukulla.
Kettu ja näätä voivat olla rauhassa, paitsi jos havaitaan kapin leviäminen alueella niin silloin ketun tehopyynti olisi järkevä.
Ilveksen verotus ei valitettavasti riitä supikoiran kannan kurissapitämiseen. Supikoira on vieraslaji ja erittäin paha suomen alkuperäiselle vesilintukannalle niin kuin minkkikin.
Gla. Luonnossa on sikäli puutteita, että ei ole enää sitä luontoa mihinkä kettu lajina on aikoinaan kehittynyt. Nykyinen ”luonto” on ketun kaltaisen opportunistin kannalta yltäkylläinen, mm. ravinnon suhteen. Esim. liikenne tappaa eläimiä, pienistä isoihin, moninkertaisen määrän metsästäjiin verrattuna, myös tietenkin kettuja ja supikoiria. Syksyllä näkee tienpenkoilla molempia autojen alle jääneinä. Nuoria, vielä oppimattomia pentuja. Helppo ja runsas ravinto houkuttelee niitä teille. Muuten nyljetty supikoiran ruho on parhaita ketun ja supikoiran syöttejä. Kettu on lisäksi oppivaisena eläimenä alkanut hyödyntämään kaupunkien roska- ja jätetarjontaa.
Puutteita on myös ajattelutavan tuntemisessa, nimittäin ketun ajattelun. Poikasena minulla oli n. kolmen kilometrin latulenkki läheisissä metsissä. Ruokin reitin varrella riistaa ja pikkulintuja, ja viritin ketuilla ja näätille pyydyksiä. Yli viisikymmentä vuotta sitten kettu ladun varteen tullessaan kääntyi poikkeuksetta muutaman metrin päästä takaisin. Viikkojen aikana metri metriltä se uskaltautui lähemmäksi, kunnes parin kuukauden jälkeen uskalsi ylittää latuni pirunmoisella loikalla latulenkin sisään, mistä houkutteleva kissanraadon tuoksu tuli. Nyt ketut menevät ladusta muutaman tunnin kuluttua arkailematta yli siitä, kun latu on avattu.
Vastaavaa kehitystä en ole havainnut teerillä ja metsoilla. Ravinto on edelleen sama, kuten pakoetäisyyskin. Ovat yhtä arkoja kuin viisikymmentä vuotta sitten.
Jos vieraslajit halutaan oikeasti vähiin, kaikki lailliset pyyntikeinot tulee olla käytössä. Ketun osalta jatkuva metsästys juuri pitää mm.kapin loitolla. Pienpedot verottavat reippaasti mm. kanalintuja. Kyllä metsästäjät haluavat harrastaa myös kanalintujen pyyntiä ja yrittävät pitää niiden kantoja hyvällä tasolla. Tästä näkökulmasta on aivan luonnollista että harrastetaan pienpetopyyntiä. Kanalintukannat olivat huomattavasti paremmat yli 40 vuotta sitten jolloin ketun nahasta maksettiin ja kanahaukka oli rauhoittamaton.
Aivan kuin hirvelläkin. Hirven ravintotilanne sallisi kannan kasvattamisen tuonne ruotsalaisten lukemiin, 7-11 hirveä/ 1000 ha. Kettu on levinnyt ja kasvattanut kantaansa entisillä naalin elinalueilla turismin vaikutuksesta ja syrjäyttänyt heikomman naalin. Näin tutkijat väittävät. Vaikka kettu hyödyntää tehokkaasti ihmisten jätteitä, tiheän kettukannan alueilla menee sen suihin myös harvinaistuvia riistalintuja tietenkin enemmän, kun ottajia on runsaammin. Vai syökö 100 kettua teerenpoikasia vähemmän kuin 20 kettua? Onhan tietenkin niinkin, että metsästäjillä on tässä asiassa ”ketunhäntä kainalossa”.
Metsästäjillä motiivit hirvikannan suhteen on erilaiset kuin pienpetojen osalta. Hirvikannan säätelyssä määritellään tarkkaan tavoitekannan koko, ikä- ja sukupuolijakauma, jotta kannan tuottavuus maksimoitaisiin ja vahingot saadaan pidettyä juuri ja juuri siedettävällä tasolla. Aina tosin sekään ei riitä, kun tavoitellaan jopa yli 5/1000 hirvikantoja. Luonnon monimuotoisuus ei ole missään hirvikannan kokoa käsittelevässä yhteydessä mukana.
Pienpetojen osalta perustelut ovat yksiselitteisesti riistakantojen kasvattamiseen tähtääviä. Luonnon monimuotoisuus ja terveys on kuitenkin eri asia kuin riistalintujen määrä. Kanalintujen kannan koko ei korreloi pienpetojen määrällä.
Naalialueen kettujahti on taas poikkeus tässä asiassa. Mutta eipä se edustakaan Suomen mittakaavassa merkittävää osaa pienpetojahdista.
Suomen perinteisten pienpetojen pl vieraspedot niin niiden vaikutus kanalintukantoihin on vähäinen. Silloin kun metsät ovat monimuotoisia ja elinympäristöt tukevat riistakantoja. Mutta silloin kun elinympäristöt eivät ole kelvolliset ja riistalintukannat ovat heikot on pienpedoilla myös suuri vaikutus lintukantojen kokoon ja elpymiseen.
Nythän meillä on tilanne se että metsiä käytetään hyvin voimakkaasti ja ne eivät suosi kuin tiettyjä riistaeläimiä. Metsät eivät sovellu hyvin kanalinnuille kuin osassa Suomea. Tämän vuoksi jos halutaan pitää edes jonkinlainen kanalintukanta niin pienpetojakin metsästetään.
Mutta enemmänkin tämä kotoisten pienpetojen metsästys on aika turhaa ja vähäinen vaikutuksiltaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään