Sain perinnöksi 71ha

This topic has 123 vastausta, 42 voices, and was last updated 5 years, 6 months ago by kämppäemäntä.

Viewing 10 replies - 51 through 60 (of 123 total)

1 2 3 … 5 6 7 … 11 12 13

Sain perinnöksi 71ha

Sent on: 26.10.2018 at 08:21
Tagged: myyminen Perintö

Metsää, enkä osaa sille itse tehdä mitään, eikä puolisoa kiinnosta.

Sain metsästä hyvän tarjouksen, paljon enemmän mitä metsänhoitosuunnitelmassa.

Elämäntilanne on sellainen etten kestä stressiä paljoa mitään ja kieltämättä sitä käy melkein vainoharhaiseksi, kun on saanut suuren perinnön… Tuon lisäksi reilu 20ha peltoa… Sitä alkaa pyöritellä päässään, mitkä on kenenkin motiivit.

Ja päässä tietenkin painaa oman isän sanat ”älä myy ikinä maita eläkä metsää”. Ja toiset antaa neuvoksi että myymällä pääsen kaikesta stressistä eroon .

Toisaalta haluaisin myydä kaiken pois ja ostaa vaikka oman paikan, mutta tämä paine mikä tulee muilta ihmisiltä ja omasta muistista on ihan kamala…

Ja kumminkin haluaisin lapsille myös jättää jotain, koska myös minun isälle oli lapsenlapset tosi tärkeitä… En edes tiedä miksi avaudun tänne näin…

Mutta tulenko katumaan ikuisesti jos myyn nyt metsät hyvään hintaan?? Yksityinen ihminen tarjosi kyseisestä paikasta 60 tuhatta vähemmän… Ja tämä toinen ostaja ehdokas maksaa huomattavasti korkeimman hinnan.

Se on tosi vaikeaa kun tämmösiin liittyy tunteita ja kaikkea sellasta , helpompi olisi jos paikka olisi minulle jonkun ihan tuntemattoman ihmisen eikä siihen liittyisi sukulaisten painostusta .

Creator
Piiku

Theme Metsänomistus

A.Jalkanen 27.10.2018 at 09:36

Myymällä palstan heti perinnön saatuaan voi saada verotuksellista etua verrattuna tilanteeseen, että ei myy tai että myy myöhemmin. Jos myyt nyt ja ilmoitat verottajalle, että haluat muuttaa myyntihinnan perintöarvoksi, maksat myyntihinnasta vain perintöveron. Ellet myy, maksat puunmyyntituloista lisäksi pääomatuloveron.

Tietenkin jokaisen tapaus on yksilöllinen ja metsänomistamiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin vain taloudellinen tulos. Jos omistaminen stressaa, mutta metsän omistaminen tuntuu järkevämmältä vaihtoehdolta, omaisuuden hoidon voi hyvillä mielin ulkoistaa aluksi metsänhoitoyhdistykselle ja myöhemmin kun voimavaroja on, tehdä enemmän itse. Päätös on kuitenkin tehtävä itse eikä antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa liikaa. Tsemppiä!

Perassic Park 27.10.2018 at 09:42

Mielestäni hyvä ratkaisu on antaa ajan kulua.

Jos ihmiselle tulee eteen tilanne, jossa rahaa saa paljon kerralla (metsää ), -kannattaa ensin totutella uuteen tilanteeseen. Jos ja kun myöhemmin tekee liikkeitä, tekee ne ajatukset kypsyneinä. Päätökset jalostuvat ajan myötä.

Keep your game!

Jos ei vielä tiedä mitä kannattaa tehdä, yleensä ei kannata tehdä mitään.

Sinulla on aika puolellasi.

Jätkä 27.10.2018 at 09:42

Ola: -Jokainen täysi-ikäinen on velvollinen huolehtimaan itsestään, jos siihen on kykenevä ja taloudellinen mahdollisuus olemassa.

Tuossa on lyhyesti ja ytimekkäästi lausuttu juuri se periaate, joka minusta pitäisi kaikilla olla. Poisluettuna tietenkin ne, joilla Fysiikka tai psyyke jopa kokonaan estää itsentä huolehtimiseen kykenemisen.

Elikkäs lapset ja perilliset ovat aikuistuessaan minun mielestäni omillaan. Ei kukaan voi heistä huolehtia tuhkauurnasta käsin.

Työelämssä mukana olevilla on ainakin teoriassa asiat kunnossa, mutta AY-liike on hoitanut homman niin, että heilläkin on suojaverkko, eli on terveydenhoito suht edullista, on tapaturmavakuutukset ym ja kaikkein surkeimmassa asemassa oleville on asumistukikin, jona turvin he ovat työttöminäkin hakeutuneet isompien kaupunkien slummeihin, joissa puliremmit pyörii ja sekoboltseista tulee kavereita. Sieltä ei enää muutaman vuoden kuluttua järki riitä ”Lähteä pohjoiskarjalaan”. Eikä kunnon ammatin opettelu kiinnosta.

metsä-masa 27.10.2018 at 12:22

Paljon on edellä hyviä neuvoja ja ohjeita tullut Piikulle. Vaikuttaa sinun olevan kovin isänmaallinen ja, että arvostat edellisten polvien työtä ja periaatteita oman hyvinvoinnin varmistamiseen.

Minä samastun kirjoitukseesi jo siinä määrin, että ottaisin päätöksilleni jatkoaikaa, voisin ehkä teettää Mhy:llä pienen leimikon sinne missä hoito tarve olisi metsän kannalta tärkein, pelloille vain hoito ja vuokrasopimus.

Puukaupallisesti pienellekin harvennus leimikolle saa kiinnostusta ostajissa, koska leimikko on vain pieni raapaisu tilan puuvaroihin, samalla tulisi tilaisuus tutustua yhteistyökumppaneihin, ja jatkoaika voisi herätellä omaa nuorisoakin tilan pitoon ja hoitoon.

Piiku 27.10.2018 at 17:47

Hei, kiitos paljon kaikille neuvonantajille 🙂 en osannut ajatella että näinkin paljon tähän otettaisiin kantaa .

Veroja ajatellen olisi nimenomaan fiksua myydä juuri nyt , koska sen arvon pystyy vielä ilmoittamaan verottajalle ja mun tarvii maksaa vain pelkkä perintövero.

Oon muutamilta metsä asioista tietäviltä kysynyt tuosta hinnasta ja se on kuulemma hyvä.

Minun mielestä metsä on sellaisella alueella missä ei ikinä tulisi kasvamaan mitään kovin järeää tukkipuuta, mielestäni puut näyttää jotenkin aika riuilta vaikken mikään asiantuntija ole… Paitsi sitten lehtomaisilla alueilla kasvaa ihan hyvännäköistä puuta . Mutta ei tuota lehtoaluetta ole kuin muutama hehtaari… Enkä tiedä onko sillä loppu pelissä vaikutus siihen miten puut kasvaa.

Äitinähän tässä on ainainen huoli lapsista, vaikka sieltä tuhkauurnastakin käsin. Mikään ole niin ahdistavaa kuin ainainen rahattomuus ja joskus olisi ihan mukava että lapset saisi itselleen jotain pesämunaa ja minut haudattua… Kuoleminen on tosi kallista lystiä.

T-P 28.10.2018 at 08:27

Miten olisi jos siirtäisit metsät suoraan lasten nimiin? Muistaakseni siinä pätee sama kuin myynnin kanssa, jos toimit nopeasti niin pääset yhdellä verolla. Ja jos lapset ovat vielä alaikäisiä niin sinulla on silloin oikeus hoitaa metsiä

Jätkä 28.10.2018 at 10:33

Samoin. Piikun vimeinen viesti vahvistaa käsitystäni siitä, että ostotarjoukseen kannattaisi tarttua .

Goofy 28.10.2018 at 21:27

Suosittelen kaikesta huolimatta käymään paikallisessa Mhy:ssä keskustelemassa asiastasi.

Jos metsäsijoitusrahasto tarjoaa hyvää hintaa palstasta, niin silloin pitää ”hälytyskellojen” soida. Pääsääntöisesti rahastot pääsevät yli 3%:n tuottoon, jopa 6:den.

Pitäisin yhteismetsään liittämistä mietinnän arvoisena. Yhteismetsän osuuksia on sitten helpompi realisoida.

Metsäkupsa 29.10.2018 at 08:14

Metsäsijoitusrahastoilla on erilainen laskutapa tuotosta,joka antaa paremman prosenttituoton perinteiseen laskentamalliin nähden.Piikun kannattaa mielestäni lapsilta kysyä,mitä mieltä he ovat tilan suhteen.Metsätilakauppa on nyt yli kuumentunut,joka kannattaa hyödyntää.Kaiken lisäksi pääset 10% perintöverolla kaupassa,kun takautuvasti voit verottajalle korjatun,korotetun perintöverotusarvon toimittaa kauppahinnan mukaisena.

Puita myydessä 30% menee puunmyyntiveroa yleensä,kun peritystä metsästä ei synny metsävähennyspohjaa.Itse olen ostanut kolmisenkymmentä tilaa ja nyt kyllä en osta nykyisillä hinnoilla,koska hinnat karanneet vapailla markkinoilla.Aina tietysti saattaa rajalta tai muuten tulla sellainen kohde ,joka on ostettava ”ylihintaan”,jos kokonaisetu korjaa lopputuloksen pitemmän päälle.

Piiku 29.10.2018 at 10:04

Olen aika haaveilija tyyppi ja sellainen jonka ajatus lentää hyvin nopeasti… Mutta kun tänään ajattelin kauppojen tekoa, ajattelin että ehkä se köyhyyskin minulle sallittiin etten olisi niin höveli ja saisin myötätuntoa niitä kohtaan jotka elävät kurjuudessa. Satojen makarooni/kaurapuuro päivien jälkeen tämä tuntuu lottovoitolta ja mietin jo että jos saisin nyt enemmän rahaa haluaisin lähteä koko perheen kanssa kerrankin vaikka Lappiin. Unohtaa arjen murheet , joulustressin ja ottaisin sinne ystäviä mukaan jotka myös joutuneet aina venyttämään penniä .

Isälle oli aina tärkeää muiden auttaminen, ja se ajatteli aina vaan muita … Ja mua jotenkin kaivelee se että se ei itse päässyt nauttimaan mistään 🙁

Kun jouduin hyvästelemään isäni ja tuon tapahtuman jälkeen menin huolto asemalle kahville, alkoi selkäni takana soida Kari Vepsän ”isän tyttö sä oot mulle aina, niin paljon mä oon sua vailla, ole onnellinen sitä toivoisin, kun taas kerran sut menetin…”

Isäni oli kuukauden tiedottomassa tilassa, mutta jotenkin ajattelin , että ehkä tuon se isä halusi mulle kertoa vielä jäähyväisiksi… Että tärkeintä on että olisin onnellinen .

Ja tänään nousi sekin mieleen , että turhaan ruoskin itseäni… Että olen isälle rakas kumminkin, tein sitten minkä päätöksen vaan, kunhan voin olla onnellinen .

En nyt tiedä mistä tämmöset ajatukset tulvii , mutta kyllä mä varmaan otan nyt sen riskin että myyn tuon palstan ja voin toteuttaa ne haaveet mitkä haluan toteuttaa, kumminkin niin että niistä asioista on muillekin iloa ja omille lapsille . Ja on monia juttuja miten voi tuon rahan käyttää, joskus oon ajatellut jotain omaa kotieläin pihaakin tai vastaavaa..

No niin , Piikulla on hyvä mieli 🙂