Keskustelut Tekniikka Stihl ms201

Esillä 4 vastausta, 621 - 624 (kaikkiaan 624)
  • Stihl ms201

    Merkitty: 

    Onko muilla kokemuksia kyseisestä sahasta? Itse ostin ja pakko huskun miehenä myöntää että stiili hallitsee noi moottorisahat paremmin, onse vaan niin mahtava peli sahata.

  • Jätkä

    Kyllä tuo ”Kevyt” laippa on luonnolliswati kevyempi, kuin perinteiset mallit. Onhan se ohuempi, joten painoa siinä on vähemmän.

    Maailman sivu on sahaliikkeissä ollut eri pituisia ketjuja jäytännössä kaikilla yleisimmillä merkeillä. Ei siinä joudu sidotuksi yhteen ja ainoaan ketjumerkkiin tai – malliin. Terän ulottuvuus on paljolti kiinni sahassa olevaista: Kuinka ”syvällä” on kampiakseli sahan etureunasta ja siitä, onko sahassa kaarnatuki paikoillaan.

    Kaarnatukea käytetään, kun sahataan hartaasti tylsillä teräketjuilla, joita joutuu vipuamaan puuhun. Jotkut vipuavat niin tarmkkaasti, että tärinänvaimentimet katkeavat, taikka runko lohkeaa. Jos käyttää aina terävää ketjua, ei normaalitapauksissa kaarnatuesta ole muuta kuin harmia.

    Laipan kärkipyörän pienentäminen lisää takapotkun vaaraa normaaliketjulla. Jos laippa on suorareunainen, sillä on helpompi sahata esim tarkkoja kaatokoloja ja pitopuita, mutta jos sen reunat ovat ”pullukat” voi ketju olla hieman löysemmällä, vaikka se näyttää tiukalta.

    En henkilökohtaisesti pidä lainkaan talttahampaista, jos sahalla joutuu karsimaan. Mutta se on oikein tarkkojen sahausten tekemisessä hyvä, kun sitä on niin helppo ohjata – se tottelee sahaajaa. Normaali viilalla sen leikkuuhampaiden etukulmaan kannattaa kiinnittää huomiota.

    Nimetön

    Vieläköhän tätä vanhaa ketjua joku jaksaa lukee. Kävi pikkutilhen kanssa huono tuuri. Ostin ensin 194:n ja koekiekotuksen jälkeen alkoi kuulua vikinää kytkimestä tai jarrusta tyhjäkäynnillä. Puhdistin purukopan huolella, laitoin muutaman tipan öljyä neulalaakerin tienoille, kokosin keksinnön uudelleen ja sitten käymään. Vikinä jatkui ennallaan. Sitten juuri ennen vuodenvaihdetta liikkeeseen maski päässä vikaa valittamaan. Myyjä ja huoltomies sitä ihmettelivät, avasivat purukopan ja vääntelivät jarrukahvaa edestakaisin, kasasivat ja ulos kokeilemaan ja sama vikinä vain jatkui tyhjäkäynnillä. Totesivat, että pitää tutkia tarkemmin. Itsellä oli jo kiire ja kysyin mitä vaihto 201 c-m:n maksaa. Kun kuulin hinnan niin oitis tein kaupat ajatellen, että kyllä nyt kelpaa sahailla ”Mersulla” muutama motti polttorankaa vuodessa. Saha oli valmiiksi koottu ja kotona täytin tankit, mutta en silloin ehtinyt kokeilla. Uudenvuodenpäivänä sitten oli aikaa. Nappi ohjeen mukaan käynnistysasentoon ja nykimään. Veto oli raskasta kuin ”rautakankea” olisi yrittänyt venyttää. Seitsemännen vedon jälkeen olkapää sanoi, että riitti tällä erää, eipä edes luvannut. Pitäisi varmaan katsoa onko tulppa märkä. Tulppaa ei löytynyt mistään. Manuaalia lueskelin illalla ja kas tulppa löytyy purukotelon poistamalla!!! Seuraavana päivä uudet nykimiset ja neljännellä hörähti. Seuraavalla vedolla jäi jonkinlaiseen tyhjäkäyntiin pomppimaan polanteen päälle hetkeksi. Sitten saha käteen, jarru auki ja kaasua ja booooo. Uusi käynnistys ja narraten kaasua ja lähti kun lämpes. Muutama minuutti lämmittelyä ja kevyttä kaasuttelua, sammutus ja uusi veto. Edelleen raskas, mutta hyvin lähti käymään, mutta tyhjäkäynti levoton – meinaa sammua ja sitten hiukan kiihdyttää itsekseen sitten taas pudottaa kierroksia. Eipä tullut koesahattua ja tahrittua sahaa puruihin. Seuraavana päivänä uusi koekäynnistys. Kolmen raskaan vedon jälkeen käymään, sieti kaasua ja jopa ”määkäisi”, mutta tyhjäkäynti edelleen ontui. Kaasin pienkonebensat tankista ja käytin kunnes sammui. Seuraavana päivänä tankkaus ja taas viisi raskasta vetoa, kävi ja kukkui, mutta tyhjäkäynti kehnoa. Nyt molemmat tankit tyhjäksi, käyttö kuivaksi, öljytankin bensalla huutelu, huolellinen kuivaus ja laite palautuskuntoon. Purukopan ollessa auki, katsoin vähän tekniikka. Mökkisahan ketju, kiinteä vetopyörä, kytkin ja jarru samanlainen kuin pikkuveljessä. Tulpanjohto yli äänenvaimentimen, tulppa itsessään purukopan perällä aika roska-alttiissa paikassa ja koppa kiinni vain yhdellä mutterilla. Pari viikkoa harkintaa ja sitten toiseen kauppaan. Vaihdoin Echo 3510ac sahaan + minulle muuhun tarpeelliseen tavaraan. Metsä vaan on ollut luminen ja pakkasta ukolle liika, että tositoimet ovat vasta edessä, mutta nöyrä ja kevyt on käynnistää. Teho ja ”määkäisy” laimeampi, mutta 265 eken hinta kevyempi kuten sahan painokin. Tästä lehdestä lukemani ohjeen mukaan poistin Echosta kipinäverkon ensikättelyssä, pitänee poistaa verkot myös muista 2-T laitteista jos niissä vain on. Luotan edelleen saksalaiseen tekniikkaan, ajan volkkarilla ja sähkötyökalut ovat pääosin Bosch:n kamaa. Sahan kohdalla vain kevyt pikaistus kruunasi pieleen menneen prosessin. 201 laulaa jo varmaan ammattilaisen käsissä ja minulle riittää muutamaan rankamottiin melkeinpä saha kuin saha kun lisäksi on vajassa HV-japsi 543XPG ja raivuri Jonssi 2145 W. Jos vielä isompi työinto iskee niin noilla melkein käyttämättömillä polttaa muutaman litra Poweria ja jos haju haittaa niin HV535iXP ”määkäsee” äkkiä akun tyhjäksi ja lastu lentää kuin moposahalla ikään.

    Jätkä

    Ehkäpä tuon MS 201:n kanssa kävi niin, että sahakauppuias ei toiminut ihan niinkuin 2oikea” sahakauppias toimii, eli antaa koekäytettynä ja koottuna sahan asiakkalleen.

    Silloin olisi selvinnyt – josko siinä ei käynnit ja käynnistykset ole kohdallaan ja jos vetely on raskasta, niin sekin olisi ehkä asiakkaalle selvitetty juurta jaksaen.

    Tarkentaisin kuitenkin termiä ”Pikku-Tilhi” sen verran, että sellaista on vain yksi malli, eli nyt tuo MS 201, joka on pikkusahoissa se ainoa ammattisaha.  Nuo ykkösellä tai kakkosella alkavat mallinumerot ovat juuri sitä lukuunottamatta varsinaisia Guttaperkkasahoja, jota ei ole tarkoitettu rankakasaa pidemmälle vietäväksi, paino sanalla ranka- ! Metsään kannattaa viedä ammattisahoja, kunhan on ensin opetellut niiden sielunelämän

    Nimetön

    Jätkä. Noinhan se menee. Vanhana koneinsinööriraakkinakin minun pitäisi sentään lelut ja pelit toisistaan erottaa. Leipätyön ohella olen hoitanut pikkutilan metsiä ja nyt on pääasiassa taimikon hoitoa ja polttopuun hankintaa itselle ja siskon pojalle. Nuorempana tuli tehtyä hiukan tukkia ja pölliä, mutta nyt moto tekee jos tehtävää vielä ilmenee ja mies pistää taimia mätästyksiin ja koittaa saatella niitä metsän alkuun. Akkusahaan olen hurahtanut ja ne näyttävät jo suuntaa pikkusahoissa. Mutta tuskin minun aikanani löytyy akkupeliä niille vähille ammattimetsureille, jotka vielä manuhommia sahaavat. Näillä perillä ei ole enää yhtään ammattimetsuria, kun vielä vuosikymmen sitten oli kaksi paikallista mhy:n hommissa. Raivauksia ja istutuksia pääasiassa loppuaikoina tekivät. Isännillä voi saha vielä olla satunnaiskäytössä, joillain motopää traktorivehkeissä. Toiset eivät itse metsään mene vaan tekevät pystykauppoja tai mhy-palveluna. Reilu 50 vuotta sitten isoisä hakkasi kirveellä ja pokasahalla ja vain kylän mies kävi tukit juuresta moottorisahalla kaatamassa. Muutos on työn raskauden ja vaarallisuuden suhteen ihan hyvä ja huru-ukot voivat vielä msahalla retroilla, jos jaksavat. Nuoriso ei enää sahankahvoihin tartu. Yksi nuorimies sentään tekee sivutöinään pihapuiden kaatoa moottorisahalla ja traktorin peltilavalla vien jätökset mukanaan.

Esillä 4 vastausta, 621 - 624 (kaikkiaan 624)