Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Venäjän kiristykset alkaa, tosin en ymmärrä mihin Suomi enää tarvitsee saimaan kanavaa, puutahan sitä pitkin on lähinnä kuljetettu suomeen ja nyt se on loppu.. Moni eläkeläinen potee tunnetta tehdä jotain, nyt olisi tekemistä aktiivisille eläkeläisille, ja miksei työttömille raja-aidan tekoa itärajalle kun lumet sulaa, rahat voisi anoa EU:lta.
Saimaan kanavasta voisi tehdä museokanavan, ei ole alkuvuodesta tähän päivään yksikään paatti uskaltanut läpi kulkea. Teollisuudelle rautateiden kehittäminen täällä itä suomessa korvaisi paljon kanavan sulkemisesta viennille aiheutuvia haittoja. Venäjään on luotto mennyt, joten sen mukaan pitää tulevaisuudessa toimia.
Suomen pitää purkaa kaikki arvokas kanavalta pois ja räjäyttää loput, sekä ajaa paskaa täyteen joka paikka Kanava-alueelta.
Lisäksi on kaikki vedenvirtaus-sopimukset venäjän kanssa revittävä – varsinkin sellaiset, jotka vaikuttavat heidän puolen vesivoimaloihin ja muuhunkin taloudelliseen toimintaan.
Mitenkäs onnistuisi Saimaan yhdistäminen Päijänteen vesiliikenteen kanssa?
Onhan noita vanhoja kanavasuunnitelmia olemassa useitakin. Jos Venäjä oikeasti sulkisi Saimaan kanavan, niin luulisi silloin EU:ltakin jotain rahoitusta tulevan, jotta vesiyhteys sisävesiltä merelle saataisiin uudelleen järjestettyä. Sehän olisi osa EU:n ilmastopolitiikkaakin.
Venäläisillä on pitkäaikaista laajaa kokemusta kanavarakentamisesta ( kats. Stalinin kanava) niin uuden kanavan toteutuksen jos tilaisi senkin sieltä. Ryssät käytti kiinalaisiasotavankeja Suomessa kanavanreunakivien latojina ja rautatienteossa. Punkaharjulla tienvarressa ovat taidokkaat ladonnat edelleen paikallaan turistin ihailla. Kyllä ryssä osaa!
Perko voi täällä vapaassa maassa ihannoida vaikkapa Stalinin kanavahankkeita, mutta eipä ne terveen ajattelun mittapuulla mitään ihailtavia olleet.
Arviot Stalinin kanavan rakennustöihin osallistuneiden vankien määrästä ovat vaihdelleet 100 000:n ja 500 000:n välillä. Aikalaislähteen mukaan hankkeeseen käytettiin 20 kuukautta kestäneiden rakennustöiden aikana 90 miljoonaa miestyöpäivää, mikä vastasi keskimäärin 143 000 työntekijää kerralla. Vangit pakotettiin työskentelemään todella ankarasti ja useimmat joutuivat tekemään maanrakennustöitä joko paljain käsin tai alkeellisilla työkaluilla, mikä johti suureen kuolleisuuteen. Historiantutkijan arvio kuolleitten lukumäärästä on 25 000. (Jopa kymmenkertaisiakin lukuja on myös esitetty) Neuvostoliitossa vangittiin paljon insinöörejä ja teknisiä asiantuntijoita, joista monet määrättiin työskentelemään kanavahankkeessa. Joitain henkilöitä vangittiin ilmeisesti puhtaasti siinä tarkoituksessa, että heidän asiantuntimuksestaan arveltiin olevan hyötyä rakennustöissä.
Arvo Tuominen kertoo kirjassaan Kremlin kellot vierailustaan kanavan rakennustyömaalla Neuvosto-Karjalan puoluejohtajan Kustaa Rovion kanssa kesällä 1933. Kanava oli tällöin saatu jo siihen kuntoon, että ensimmäinen laiva saattoi ajaa sen läpi. Tuominen ja Rovio tapasivat työmaalla amerikansuomalaisia vankeja, joista eräs sanoi heille: ”Tietäisittepä, kuinka tämä komeus on syntynyt!” Työmaalla olleet vangit oli jaettu kolmeen ryhmään, joista jokainen sai erilaista ruokaa samasta työstä. Parhaassa asemassa olivat rikosvangit, huonoimmassa kulakit ja muu ”yhteiskuntaa vastustava aines”. Tuominen kertoi, että keskustelu suomalaisvangin kanssa riisti häneltä ja Roviolta suuren osan juhlatunnelmasta. Wikipedia
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään