Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tuollainen kokonaistarkastelu elinkaarianalyyseineen on hyvä pitää mielessä. Suot eli turve ovat meillä suurin hiilivarasto. Aarnimetsien tärkein merkitys onkin monimuotoisuuden ylläpidossa eikä niinkään hiilen varastoinnin apuna. Isoilla suojelualueilla saisi meilläkin olla enemmän metsätuhoja, eli niitä pohjoisen havumetsän luonnonprosesseja, jotka usein alentavat hiilivarantoja, mutta kasvattavat monimuotoisuutta.
Kuuntelin ohjelman ”Lisää metsänhakkuita vai suojelua” (linkki ketjussa Ilmastonmuutos). Oikein hyvä ohjelma. Jäin mietiskelemään Juha Niemelän lausumaa, että monimuotoisuutta lisää se, kun valitaan kuhunkin paikkaan juuri siihen sopiva metsänhoitomenetelmä.
Käytössä olevien menetelmien suurempi kirjo lisää tietenkin monimuotoisuutta. Metsissä pitää lisäksi kehittää monimuotoisuutta eri tasoilla: elinympäristöjen kirjoa ja laatua maisematasolla, yksittäisten lajien elinmahdollisuuksia edistäviä tekijöitä ekosysteemi- tai eliöyhteisötasolla, ja lajien sisäistä geneettistä monimuotoisuutta eli populaatioiden elinvoimaa yksilötasolla.
Päästäisiin jo paljon eteenpäin jos yksittäiset isot haavat, lepät ym lehtipuutsäästettäisiin hakkuissa. Näin olen minä ainakin ohjeistanut motomiestä.
Olen myös uudistanut luontaisesti kosteita alueita koivulle, ja nyt 20 vuoden kuluttua siellä on jo hyvä kuusialuskasvus. Tietysti kuusikko olisi nopammin tullut suoraan istuttamalla.
Professori Raija Laihon kaikki kirjoitukset ja niiden kommentit kannattaa lukaista. Erityisesti jäi mieleen se, että ilmastohyötyjen sijaan soita kannattaa suojella ja ennallistaa monimuotoisuuden lisäämiseksi.
Linkin mukaan yli 30 cm syvyydellä oleva pohjavesi syyskesällä pitäisi puiden juuristokasvua yllä. Miten se toteutuu erilaisissa eri-ikäisissä metsissä ilman kunnostusojitusta selviää varmaan joskus tutkimusten tuloksista. Jos pitää PPA laskea jk;lle tyypilliseen tapaan alas taimettumisen takia , niin varmaan on vaikeaa varsinkin sateisina aikoina joillakin suotyypeillä. Hyvä tapa olisi pitää toimivat ojat kunnossa ja säädellä pohjaveden pintaa niin, että hiilipäästöt / metaanipäästöt pysyisi vähinä ja samalla puunkasvun edellytykset kunnossa.
Kyllä Puuki tuossa olisi ajatusta. Esimerkiksi helposti säädeltävä pato vesien purkukohtaan. Laitoin Raijalle blogiin kysymyksen tuhkalannoitus- ja ennallistamiskohteista. Siellä voisi kysyä myös pohjaveden säätelystä.
Kirjoituksista jäi myös se mieleen, että rehevällä suolla puuston kariketuotanto ei välttämättä riitä korvaamaan turpeen hiilivaraston vähenemistä. Rehevän suon ennallistaminenkaan ei ole ongelmatonta, vaan voi johtaa alkuvaiheessa entistä pahempiin ravinne- ja hiilivalumiin vesistöihin. Suo siellä vetelä täällä…
Tietysti puusto alentaa pohjaveden tasoa, mutta sen rooli tuntuu olevan ylimitoitettu useissa yhteyksissä. Ei +150 m3 puusto ojien tarvetta märällä kasvupaikalla poista, vaikka peitteisen metsänhoidon yhteydessä toisin annetaan ymmärtää. Ehkä jonkin naveromätästyksen kuivausvaikutuksen se kompensoi, mutta ei paljon muuta.
Eipä ollut mieltä ylentävää 9.9. Maaseudun Tulevaisuudesta lukea, että Ville Niinistö aikoo äänestää EU:n uutta, Suomelle edullista metsästrategiaa koskevaa raporttia vastaan. Villeen on näköjään sisäänrakennettuna koodi, joka herättää toimimaan aina, jos Suomi olisi saamassa EU:ssa pientäkin etua.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään