Kysyin kerran Villeltä kasvotusten, että ymmärtääkö hän mitään metsistä. Vastaus oli yksinkertaistettuna, että kyllä hän tietää, että metsissä kasvaa puita. Käytännön tuntuma tuntui ettenkö sanoisi ohuelta ja on valinnut yhden ”totuuden”.

Ville on Talvivaaran mannekiini.Eli pohjimmiltaan hyvä jätkä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001954542.html

Suojelu ei paranna luontoarvoja, vaan estää niiden heikentymistä, jos vaihtoehtona on talouskäyttö. Suo ei tiedä, onko se suojelukohde vai ei.

Kurki, Etelä-Suomessa soiden kuivatusaste on erittäin korkea. Luonnontilaisia soita taitaa etelässä löytyä lähinnä kansallispuistoista?

Uskotko Anneli ihan oikein noin?  En tietystikään voi varmuudella sanoa, että joku suo on luonnontilainen vaikka siltä näyttää.

Yhteismetsällä on Saarijärvellä muutama siltä näyttävä.  Suurin noin 10 ha.  Myös  yhdellä luonnonsuojelualueellamme pieni luonnontilaiselta näyttävä suo kiertää lampea.  Toinen kohde luovutettiin Valtiolle suojelualueeksi.  Siinäkin on lammen ympärillä luonnontilaiselta näyttävä suo.

Varmasti Etelä-Suomesta luonnontilaisia soita löytyy muualtakin kuin suojelualueilta.  Epäilemättä kyllä aika vähän, koska ojittajat olivat tehokkaita.

Yläharvennuksia voidaan tehdä,  ja usein kannattaakin tehdä myös tasaikäisen havupuumetsän kasvatuksessa.    Kemeratuki on katsottu valtion taholta kannattavaksi investoinniksi lisätä puun kasvatukseen motivaatioita .  Sitähän Kujala näköjään kritisoi artikkelissa.   Jos sen avulla saadaan lisättyä metsien hoitoa , niin siitä hyötyy melko moni taho pitkityksessä. Jopa mo saattaa hyötyä kustannusten pienentyessä;  ainakin omatoimisilla se on mahdollista.

Hyvin kasvavilla mailla viljelyn avulla kasvattaminen kannattaa  yleensä paremmin kuin jk:lla.  Osin se tapahtuu uudistumisvarmuutta lisäämällä.  Säästöjä voi hakea mm. istutustiheyttä muuttamalla kasvupaikan mukaan ja käyttämällä luontaista uudistumista lisänä.   15-20%;n jalostushyöty jää käyttämättä jos viljelyn jättää kokonaan keinovalikoimista pois.  Sopiva maanmuokkaus ja kylvösiemenien/taimien siirtohyöty jää myös pois pelkästään luontaista uudistamista muokkaamattomaan maahan käyttämällä.       Joskus laskin , että n. 5 m³/ha keskikasvu/kiertoaika  on pääsääntösesti rajana kannattavuudessa istutuksen ja jk:n harjottamisen välillä.  Silloin molemmissa malleissa pitää olla lähtötilanteessakin sopiva optimaalinen tilanne.  JK:ssa riittävä ja sopiva, erikokoinen (ku)alikasvos.  Tasaikäisessä oikea maanmuokkaus ja taimiaines.   Lisäksi pitäisi ottaa huomioon lisääntyvien hakkuukertojen tuoma riskilisä ja muut monimuotoisuustarpeet kuten sopivan lehtipuusekoituksen saaminen mukaan kasvatukseen.  E-puuhakkuu ensiharvennuksena tuo oman lisänsä kannattavuusvertailuun , se ei ollut tässä vielä mukana.

”Keskikasvuraja” laskee jos kasvatuskelpoisen taimikon saa aikaan tavallista edullisemmin esim. norm. vähemmällä taimimäärällä tai vaikka myymällä joulupuita kuusikosta.