Timo Kujala tekee varsinaista bisnestä Arvometsä-nimisellä firmalla jonka liikeidea on myydä jatkuvaa kasvatusta yksinkertaisille.Olisi todella outoa jos hän kertoisi lehtien sivuilla harrastavansa metsissään järkevää jaksollista kasvatusta.
Taimikkokemera on tarpeen, koska se tuottaa yhteiskunnalle positiivisia ulkoisvaikutuksia. Tuotettu puu vastaa paremmin arvoketjun tarvetta, syntyy enemmän tarjontaa kuituun ja tukkiin.
Ainakaan meidän Yhteismetsän taimikoiden käsittelyyn Kemera ei vaikuta mitenkään. Silloin perataan, kun on tarpeen. Tuli Kemeraa tai ei. Toki haetaan Kemeraa sellaisiin kohteisiin, joissa sitä on mahdollista saada.
Jos minulta kysytään, suuntaisin rahan teiden perusparannuksiin. Toki tiedän, että löytyy tyyppejä, jotka ovat sen Kemeran perässä. Mieluummin sanktioita siitä, etteivät taimikot ole kunnossa.
Jos tuo keskinäinen kaunan kylväminen kuitenkin lopetettaisiin heti alkuunsa. Minua ei ainakaan häirii ketä hakee kemeraa tahi ketä ei. Juoskoon vaikka enemmänkin jos huvittaa.
Arvometsän sivuilla olevasta kuvasta (jossa verrataan erikokoisten puiden arvokasvujen suhdetta) sen verran, että on siinä asiantynkää, että juuri ( tai pienemmän tukkipuun) tukkipuukokoon tulevan puun korjuu tuottaa helposti tappiota suhteessa siihen, että sen annetaan kasvaa pidempään. Mutta siihen asiayhteyteen kuuluu myös esim. kasvuolosuhteiden ja puuston tiheyden & eri puulajien merkitys metsän tuottoon.
Jos jäädään esim. eh-puustossa odottelemaan puiden järeytymistä liian pitkään saattaa kasvaa kasvutappiot suuriksi , kun puiden latvukset kutistuu liian paljon. Tai puita kasvatetaan kasvupaikan puuntuottokykyyn nähden liian harvassa, silloin ei niiden harvojen puiden suht. hyvä arvokasvu riitä kompensoimaan kasvutappion tuomaa menetystä . Ei varsinkaan harvennusreaktion myöhästyessä harsinnan jälkeen. Noista ongelmista päästään kasvattamalla hyvä , kasvupaikalle sopiva taimikko ja tekemällä 2-harv. (ja mahdollisuuksien mukaan myös 3-harv.) yläharvennuksena eikä alaharvennuksena kuten jk-mainoksien kustannusvertailuissa tehdään.
Kaikissa vertailuissa oletetaan, että ne pienemmät puut kasvavat yhtä hyvin kuin suuremmat puut, kun metsä on harvennettu. Puilla on geneettisiä eroja. Esimerkiksi Luke tutki istutustaimien kasvueroja. Toiset kasvoivat paremmin kuin toiset. Näillä hyvin kasvaneilla oli paremmin kehittynyt juuristo. Epäilemättä voi vetää sen johtopäätöksen, että juuriston hyvä kasvuvoima jatkuu koko puuyksilön elämän ja takaa hyvän kasvun aina siihen saakka, kun moto tulee.
Jos yläharvennuksessa poistetaan parhaiten kasvaneet, niin päätehakkuuseen jäävät kasvamaan hidaskasvuisemmat. Mitkään Motti-vertailut eivät kuitenkaan ota huomioon tälläisia puiden geneettisiä eroja. Vertailut antavat vain tuloksia puiden keskimääräisistä kasvuista. Eivät kasvun hajonnasta.
Meillä puusto kasvatetaan varsin vanhaksi. Siksi on tärkeää, että kasvamaan jäävät parhaat yksilöt. Sekin tiedetään, että yläharvennetun kuusikon kasvuun lähtö harvennuksen jälkeen kestää paljon kauemmin kuin alaharvennetun. Olen sitä mieltä, että todennäköisemmin alaharvennuksella päästään kuusikossa parempaan tulokseen.
Männiköissä tilanne on toinen. Männikkö pitäisi kasvattaa mahdollisimman tasakokoisena, sekä pituus että läpimitta. Pitää poistaa selvästi alle jääneet yksilöt. Ne ovat menettäneet kasvuvoimansa. Tai sitten liian tiheässä kasvaneet ”laiheliinit”. Samoin ylispuiksi pyrkivät yksilöt. Männikön harvennus onkin paljon vaativampaa kuin kuusikon.
Arvometsän sivuilla näytetään kuvia sekametsästä, jossa kasvaa koivuja. Nämähän luovat katsojille sympaattista mielikuvaa. Kuten tiedetään jatkuvan kasvatuksen metsiin ei kuitenkaan synny lehtipuita eikä mäntyjä.
Jos minä aikanani rakennusliikkeen johtajana olisin päästänyt julkisuuteen yhtä harhaanjohtavan asuntomainoksen, niin kiukkuiset asukkaat olisivat haastaneet firman oikeuteen ja meikäläinen saanut potkut. Metsästä voidaan luvata mitä vaan, koska se kasvaa niin hitaasti ja tarvittaessa voi syyttää olosuhteita.
Lämmin kiitos Timpalle, kun otit esiin puiden genetiikan. On helpompi tehdä harvennuspäätöksiä, kun ymmärtää, etteivät pienemmiksi jääneet, vaikkakin laadukkaammat puut välttämättä koskaan tavoita kasvussa valtapuuston vauhtia saati kuro sen etumatkaa umpeen.
Kun laadusta ei tunnetusti makseta kunnolla – > siekailematta kaunis alikasvuinen pois poikkee.
Männyn hankinta on muutamin tavoin pirullisempaa kuin kuusen. Lipanottoriski kostean rungon tai paksumman oksan päällä on yksi pahimpia.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.