Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Kannan muodostus on kuitenkin vahvaa. Ei taida löytyä tutkimusnäyttöä siitä, että JK jäisi heikommaksi.
Eihän jatkuvapeitteinen oikein ole mahdollistakaan, menee jo luonnonlakeja vastaan. Jos tehdään tutkimus jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta, riittääkö se vielä näytöksi jatkuvapeitteisestä – avohakkaamattomasta metsänhoidosta.
Tämä on sellaista pyörittelyä, mutta sopii hyvin ML- agendaan (ismi sekin), jossa keskustelijoina ei juurikaan muita ole, kuin sivutoimisia metsänomistajia. Olisiko konemiehiä lukuun ottamatta.
Kannan muodostus on kuitenkin vahvaa. Ei taida löytyä tutkimusnäyttöä siitä, että JK jäisi heikommaksi.
Onhan sitä. Minäkin olen ollut tilaisuudessa, jossa Sauli Valkonen kertoi, että jaksollinen on eri tutkimusten perusteella 20-40 % edullisempi. Tutkijoina olivat olleet suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset metsäntutkimuslaitokset. Tosin joku, muistaakseni ruotsalainen, tutkimus oli jouduttu keskeyttämään, koska jatkuvan kasvatuksen kohde ei taimettunut.
Minulle riittää se tulos, että Sauli Valkonen kertoi Luken Lapinjärven koealalla MT-pohjalla jatkuvan kasvatuksen kasvun olevan 4-5 m3/ha/v, kun meillä vuodesta 1963 lähtien olevista lukuisista eri-ikäisistä kuvioista voi laskea kasvun olevan MT-kuusikoissa vähintään 6,5 m3/ha/v
Timppa pääset erinomaisiin jaksollisen metsänkasvatuksen tuloksiin, en minä sitä kiistä, sitä teen itsekin. Olet kertoillut myös JK:sta ja kerrot yhden hyvin olennaisen seikan. ”Jatkuvan kasvatuksen kohde ei ole taimettunut” ja toinen olennainen seikka on, vertailuun lähdetään taimettumisen nollatilanteesta. Sitä olet itsekin kokeillut.
Minulla ei ole antaa tuloksia, mutta lähtökohta on myös toinen. Valmiit kehityskelpoiset taimistot, ainakin varmuus taimettumisesta ja valmiit jatkokasvatukseen soveltuvat metsät, joita autetaan edelleen kasvatettavaksi. Antaa myös erilaisen tuloksen.
Taimettuminenko alkaisi, jos aletaan käyttää hakkuista, eri termejä ja tehdään pienempiä aukkoja. Ei se ala, metsään jää aukkoja ilman täydennysistutusta. Taimettumiseen menee lähes 50v. Metsälain uudistamisvelvoite pitää sitten poistaa kokonaan, jos siirrytään laajasti jatkuvaan kasvatukseen. Suomella ei ole tuohon varaa. Meillä on vain 500000 todellista veronmaksajaa yksityisellä sektorilla, julkisella ei ole yhtään nettoveronmaksajaa.
Valmiit kehityskelpoiset taimistot, ainakin varmuus taimettumisesta ja valmiit jatkokasvatukseen soveltuvat metsät, joita autetaan edelleen kasvatettavaksi. Antaa myös erilaisen tuloksen.
Tietysti kannattaa käyttää kehityskelpoinen taimikko. Niinhän kaikki tekevät. Kysymys pitää asettaa toisin. Kun minulla on päätehakkuuikäinen täystiheä metsä, jossa on vain yksi latvuskerros eikä mitään kasvatuskelpoista taimikkoa, niin miten sen käsittelen. Sellaisia nimittäin nykymetsät yleensä ovat. Uudistanko vai yritänkö jatkuvaa kasvatusta. Kaikki tutkimukset kertovat, että jaksollinen kasvatus on aina edullisempaa. Tietysti myös omat havainnot, jotka perustuvat yli 300 erilaisen metsäkuvion tietoihin. Mukana myös entisajan harsintakuvioita.
Jatkuvasti ihmettelen, että näin yksinkertaisesta biologisesta joka päivä havaittavasta tosiasiasta voidaan edes kinastella. Toki merkittävänä syynä on, että jotkut firmat yrittävät tätä kautta hankkia asiakkaita.
Miten se päätehakkuu tehdään nykyisillä koneilla, jotta alla oleva taimikko säästyy. Hiukan on sellaisia kokemuksia, jotta juuri mitään ei jää ehjäksi. Jatkuvassa kasvatukseesa hakkuu pitäisi tehdä manuaalisesti ja puiden ajo hevosella.
Alikasvostaimikko säästyy osin tai sitten ei riipuen leimikon olosuhteista. Jos korjattava ylispuusto on vaikka vanhaa männikköä/koivikkoa , jossa latvukset on huomattavasti supistuneet, on mahdollista että taimikko säästyy . Ajourille kaato tai niin että latvukset osuu muihin aukkopaikkoihin, puinti lähimmälle ajouralle päin jne. Tiheät ja runsaslatvuksiset kuusen ylispuumetsät kyllä vähentää helposti alikasvokset (jos niitä on) vähiin hakkuussa.
Jk voi olla tuottavampaa kiertoaikana , jos sitä vertaa viljelyyn joillakin heikosti kasvavilla kohteilla. Mutta niillä kohteilla (esim. kuivat/karukko mä-kankaat) ei viljelyä tarvita vaan käytetään luontaista uudistamista. Valmiiksi erirakenteisilla turvemaakohteilla saattaa jk onnistua ihan hyvinkin, jos taimia syntyy luontaisesti ilman maanpinnan käsittelyä. Kyseessä olisi silloin yleensä rahkasammalpohjainen turvemaa.
Myös noilla karuilla männyn kivennäismailla voi ’jatkuva poiminta’ silloin tällöin olla käypä vaihtoehto. Kun korjuukoneilla ajetaan kesäaikaan, kuntta rikkoutuu sen verran että siementen kasvuun lähtö on mahdollista. Kun puustoa on aina riittävä määrä, on kyseessä kasvatushakkuu ja uudistamisvelvoitetta ei ole.
Ei se, jos olen vähän erimieltä tarkoita, että pitäisin JK:ta enempää kuin 20-30 % mahdollisena ainakaan omassa toiminnassani. Sen verran ehkä tulee selviä JK kohteita vastaan. Edelleenkään kannattaako jaksolliseen metsään lähteä Jk kohteita parustamaan, kun siitä lopputuloksesta ei voi olla varma.
Tuohon Timpan kuusikkoon. Tuskin meillä sen suhteen on erimielisyyttä, avohakkuu ja keinollinen metsän uudistaminen siinä on paikallaan. Onko sitä erimielisyyttä muutenkaan. Tuolla edullisuudella tarkoitan niitä selviä JK kohteita, jotka sitten menestyvät myös vertailussa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään