Keskusteluissa kiistellään siitä paljonko hakkuita pitää vähentää tai miten pitää hakata että Suomen metsät olisivat mahdollisimman hyvä hiilipankki.
Keskustelu pitää käydä siitä mistä tuotteista loppukäyttäjät on valmiita luopumaan että voitaisiin vähentää hakkuita. Käsittääkseni kuluttajat ei ole valmiita luopumaan mistään. Päinvastoin, pitää kehittää uusia tuotteita ja suosia puurakentamista.
Jos tuotteilla on kysyntää teollisuus tekee tarvittavat tuotteet. Ja jos niitä ei tehdä kotimaisesta raaka-aineesta tulee tarvittava raaka-aine tai valmiit tuotteet ulkomailta.
Venäjä ja Etelä-Amerikka ei ole parhaassa maineessa metsien hoidon tasossa.
Mistä puupohjaisesta tuotteesta sinä olet valmis luopumaan?
Se on metsäpuolellakin samanlaista kuin maatalouspuolella. Ei saisi syödä lihatuotteita koska aiheuttaa päästöjä. Sen sijaan pitäisi käyttää esim. soijaa (lisäaineineen) , jota tuodaan E-Amerikasta , jossa poltetaan sademetsiä viljelysten tieltä.
Koska ilmasto muuttuu muuallakin kuin vain Suomen yläpuolella, niin eihän se toimi että täällä vain lopetetaan luonnonvarojen käyttäminen. Kun se siirtyy muualle, useimmiten vielä paljon huonommin luonnonsuojelusta piittaaville alueilla.
Jos Suomessa ei olisi yhtään asukasta, maapallon väkiluku olisi n.7mrd ja päästöt aivan samaa luokkaa satoja mrd tonneja vuodessa. Emme voi vaikuttaa maapallon ilmaston muutokseen, vaikka lopettaisimme heti fossiilisten käytön ja turpeen polton.
Anonymous20.2.2020 at 08:47
Jospa alkaisivat ottaa mallia.
Miusta kaistale hakkuu on Hyvä vaihtoehto hankinta savotassa
Ruotsin parlamentissa on ollut metsäkeskustelu, jossa on puitu puun kasvatusta ja monimuotoisuuden säilymistä. Ilmastokysymyksistäkin lienee puhuttu. Professori Holm agitoi sekametsiä, koska ne ovat vastustuskykyisempiä tuhoja vastaan (myrsky, palo, ”kuusipora”) ja väläytti mahdollisuutta, että metsälaissa jopa velvoitettaisiin perustamaan sekametsää. Oikeastaan kiireellisempi olisi lainmuutos, jolla velvoitettaisiin pitämään hirvieläinkanta tasolla, jolla tämä olisi mahdollista.
Sekametsä on hyvä vakuutus tuhoja vastaan, ja se syntyy helpommin avohakkuun kautta.
”Stig-Olof Holm vid Umeå universitet menade att vi i hela landet i olika grad behöver övergå från monokulturer till blandskog, både för att göra skogen mera resistent mot sådant som stormar, bränder och granbarkborreangrepp. Han pläderade också för en ändring i Skogsvårdslagen, för att styra mot återbeskogning med flera trädarter.”
Sekametsä on hyvä vakuutus tuhoja vastaan, ja se syntyy helpommin avohakkuun kautta.
On se hienoa, että professoritkin tämän ymmärtävät. Meillä aloitettiin kuusi-mäntysekametsien perustamiseen tähtäävä metsänviljely 2011.
Sitä ei professori tainnut tietää, että nämä kuusi-mäntysekametsät kasvavat paremmin kuin yhden puulajin metsät. Luullakseni tämä johtuu yksinkertaisista biologisista tosiasioista. Kuten tiedetään, männyillä on paalujuuri ja kuusilla pintajuuret. Puut hakevat ravinteensa eri paikoista. Ilmiö auttaa tutkimusten muukaan nimenomaan kuusia, joita sekametsässä on harvemmassa ja jolloin yhden kuusen juuristo saa ravinteita laajemmälta alalta. (Tästä johtuu myös se, ettei kuusikkoa kannata kasvattaa kovin tiheänä. Kuutiokasvu ei muutu paljoakaan tiheyden lisääntyessä, mutta järeytyminen on nopeampaa.) Tietysti sekametsä on valoisampi, mikä helpottaa ainakin kuusten yhteyttämistä.
Anneli olit turhan vaatimaton, kun sanoit, että sekametsä syntyy helpommin avohakkuun kautta. Todellisuudessa sekametsä syntyy vain avohakkuun kautta. Poikkeuksena tietysti koivujen ja mäntyjen alle syntyvät kuusentaimikot.
En ole niin jyrkkä jatkuvan kasvatuksen mahdollisuuksien suhteen. Lehtipuitahan on varttuneenkin metsän alla, jos se on sekametsä, joskin melko kituvia. Lisäksi uusia voi syntyä jk-metsään, jos se vedetään harvaksi, kuten usein joudutaan tekemään, kun pyritään sen uudistumiseen. Tarvitaan lisää kokemuksia, mutta nyt näyttää vielä siltä, että huomattavasti helpompaa on sekametsän perustaminen avovaiheen kautta. Tilanne voi kyllä muuttua, jos alamme enemmän käyttää keskieurooppalaisia puulajeja: pyökki, tammi, vaahtera uudistuvat varjossakin.
Laitan tähän Veli-Jussi Jalkasen kommentin Hesarin mielipideosastolta kun se liittyy niin hyvin edelliseen (www.hs.fi/mielipide/art-2000006411538.html). Puut tarvitsevat kasvutilaa!
”Metsän ja puiden kasvudynamiikan kannalta harventamattomuus ei toimi.
Näemme taajaan hoitamattomia harventamattomia metsiä, joissa valtapuut ovat pieniä ja heikkoja, koska ne ovat ryteikössä kilpailleet itsensä henkihieveriin.
Tällaisessa ryteikköisessä umpimetsässä monet tuhot esiintyvät herkästi ja puuta alkaa lahota aikaisin. Maa on varjoisa, kylmä ja mikrobiologinen aktiivisuus ja ravinteiden mobilisaatio on vähäisempää.
Hiilen sidonnan ja raaka aineen tuotannon tärkeä osa on korjattu puu, jota voidaan käyttää korvaamaan fossiilisia polttoaineita tai varastoida rakennusmateriaaleina (hiilenä) rakennuksiin.
Hyvin harvennettua metsää voidaan harvana, mutta suurella puumäärällä (300 – 400 m3/ha) kasvattaa hyväkasvuisena monta kymmentä vuotta (satavuotiaaksi ja ylikin) normaalin päätehakkuuiän jälkeen, jos metsä on terve ja voimakaslatvuksinen, eikä ole kokenut heikentäviä kitujaksoja.
Esimerkiksi 200 kpl sisältävä (hyvin harva) terve ja pitkälatvuksinen kuusikko tuoreella kankaalla voi kasvaa vielä hyvin 2 mm lustoa eli n. 7 m:3 /ha / v, kun nämä parhaimmat valtapuut on kasvatettu ensi hyvällä hoidolla 1.5 – 2 m3 kokoisiksi.
Liika tiheys on luonnossa aina elämää heikentävä stressitekijä olivat sitten kysessä ihmiset, rotat, puut tai muut luontokappaleet.”
Männiköiden ja varsinkin koivikoiden alla kasvavista kuusentaimikoista toki on vielä matkaa varsinaiseen sekametsään. Eipä ne kuuset tahdo kasvaa pituutta kunnolla, ennen kuin muita puita on päältä poistettu reippaammin, ja siinä taas ne kuuset kärsivät vielä helposti vaurioita.
Itse olen yrittänyt sekametsää pikku hiljaa kehitellä, kun kuusen varttuneemmassa taimikossa ja nuoressa kasvatusmetsässä on jäänyt joko isompia aukkoja, tai syystä tai toisesta vaurioituneita kuusia siten, että mieluummin jättää siihen jonkun hyvän hieman lyhyemmän koivun tai joskus männynkin. Siis lähimmistä 3-7m pitkistä hyvistä kuusista useamman metrin päähän, jonkun 2-5m pitkän valopuun, jonka ympärillä muutenkin väljää.
Tämä siis kylläkin enemmänkin pelastusyrityksenä sille, että edelliseltä polvelta on varhaishoito jäänyt kuusentaimikossa hieman vajaaksi. Eikä niinkään että alunperin olisi suunnitelmana saada sekametsää.
Toistaiseksi noita on tullut tehtyä siemensyntyisistä luonnontaimista, mitä riittää kun taimikkokuviot aika pieniä ja lähellä isompia puita. Mutta ehkä isompia koivuntaimia voisi istutellakin varttuneemman taimikon aukkoihin?
.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.