Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Onhan metsänhoidon kulttuurissa tapahtunut iso muutos. Ennnen oli metsissä selkeää ja avointa. Ei siellä ensimmäisenä vastaan tulleet läpipääsemättömät viidat, jotka tällä hetkellä haittaavat korjuuta ja maisemaa. Mistä sitten johtuu.Väitetään, että puuta oli vähemmän ja oliko puut sitten isompia ja harvemmassa. Eihän sekään oikein pidä paikkaansa, kun puuta on tällä hetkellä enemmän. Vaikutus ainakin kiistetään. Tottahan metsänhoitotavalla on vaikutusta, avohakkuu on lisännyt metsänhoidon töitä ja on muuttanut toimintatapoja.
Ennen raivaukset ja taimiston hoitotyöt tehtiin aina hakkuun jälkeen. Tällä hetkellä ne tehdään aina ennen hakkuuta. Näinhän sen kuuluu ollakin, mutta ei oikein sovi vanhaan metsänhoidon tapaan. Ettei vaan tarve ole mennyt toteutuksen edella, niin ainakin jatkuvapeitteisen metsän kasvatuksessa. Ja onhan niitä metsänhoidon töitä vähemmän, siitä jatkuvapeitteinen metsänhoito pitää jo itsestään huolen.
Jatkuvassa mallissa on metsänhoidon töitä ja kuluja vähemmän, mutta kasvuakin vähemmän ja tuhoriskit erilaiset. Vaikea noita on täysin varmoin laskelmin verrata – jää makuasioita, joista voi kiistellä vaikka maailman tappiin!
Itse ajelen Pääkaupunkiseudun ja Keski-Suomen väliä 4-tietä. Yleisvaikutelma on kyllä hyvä. Hommat tehty. Uusia aukkoja ihmeen vähän. Vanhan 4-tien varrella lähellä Jyväskylää on kyllä surullinen esimerkki. Puolet yhdestä aukosta on perattu, puolet jätetty silleen. Kyllä näitä löytyy.
Itse asiassa jatkuvassa mallissa saattaa saada käydä useammin metsässä hoitotöissä kuin jaksollisessa. Ainakin, jos yrittää saada siellä jotain kasvamaan. Jos tekee hakkuita 15 vuoden välein, niin 75 vuoden kiertoaikana joutuu perkaamaan 5 kertaa ja vielä ja monin paikoin vielä täydennysistuttamaan, kun jaksollisessa selviää yleensä yhdellä istutuksella ja kahdella perkauksella.
Lehtimies ja säveltäjä Pietari Hannikaisen poika Peter Woldemar kirjoittaa metsän jk / harsinto s.130: tämä hakkaustapa tarjoo sen suuren edun että sen kautta, paremmin kuin lohkohakkausta käytettäessä, voi saada kunkin arvopuun talteen otetuksi juuri silloin kun puu antaa suurimman hyödyn. Hän selittää myös sen kuinka asiakkaan kysynnän ja arvokkaimman hirsien kasvatusta tulee hyödyntää eikä arvottomien polttorankojen kanssa hääriä. Neuvoo jättämään 30 vuotista nuorta metsää kasvamaa kun suuret puut ovat poistettu.
Perko luit Hannikaisen erinomaista kirjaa kyllä pahemmin kuin Piru Raamattua.
Hänellä oli kaksi hakkuutapaa, harsinta ja lohkohakkuu (siis uudistushakkuu). Harsintaa hän suositteli käytettäväksi siellä missä pienikokoisella puulla ei markkinaa. Esimerkiksi niin, että takametsissä hakataan vain tukkipuita harsintaa käyttäen ja tilakeskuksen lähellä tehdään lohkohakkuuta. Ei siis arvannut, ettei kulunut kuin muutama vuosikymmen, kun kuitupuumarkkinat käynnistyivät. Puhumattakaan nykypäivästä, jolloin kuitupuuta hakataan enemmän kuin tukkipuuta
Harsintahakkuun kiertoajaksi Etelä-Suomessa Hannikainen määritteli 140-160 vuotta. Ei voinut arvata sitäkään, että ”lohkohakkuupuut” kasvavat nykyään uudistettaviksi puolessa tuosta ajasta.
Hakattiin pakosta kun teollisuuden laatima laki ja valvonta niin määräsi. Nykyisin vai itseään ylistävät ja osaamattomat lahjoittaa puun ja työn. Aukkofanaatikot jättävät seuraavalle polvelle vatukot, raateet ja rahattoman tulevaisuuden miespolveksi. Ihmiselle voi olla muutakin huvia kuin kiertää rinkiä vatukoissa raivaussahan valjaissa. En juurikaan innostu pölinöistäsi sen jälkeen kun ARVOKASVU käsite ohitti hilseesi ja päälle esittelit itsesi.
Kuten aiemmin kirjoitin niin hakkuutin aukoksi vanhat harsintahakatut kuviot ja saanto ei päätä huimannut. Nythän niissä sitten on täystiheä ensiharvennus valmis metsä…
Ei täällä etelässä ole varaa juurikäävän takia rassata metsänpohjia pilalle jatkuvan k-n takia. Sehän tuli jo tuolla toisessa ketjussa selväksi että jokainen voi omassa metsässä puuhastella mitä haluaa. Ei ole muilta pois…
Soon pinta-alan puutetta jos ei jaksollisella pärjää. Toisessa päässä istutetaan ja toisessa hakataan. Kassavirta on hyvä ja homma pelittää…
Perko se kovasti hehkuttaa tuota arvokasvua. Kyllä sen meistä jokainen metsiään hoitava puunkasvattaja ymmärtää, mutta ymmärtää myös sen, ettei isoillakaan prosenttiluvuilla kukaan elä, vaan rahaa siinä tarvitaan. Metsässä pitää olla riittävästi runkoja hyvin kasvamassa, jos sieltä haluaa oikeasti ja kestävällä tavalla rahaa saada.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään