”Aukkofanaatikko” – teksti sukupolvien riistosta on kyllä juuri päinvastoin. Kierto parhailla metsämailla kun huristaa 50-60 vuodessa, mitä siitä vielä puuttuu?
Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on aina ollut ja tulee aina olemaan vaihtoehto metsän kasvatuksessa. Vaikea sitä on perrustella heikommaksi vaihtoehdoksi. Jo kustannuskysymys puoltaa monessa kohtaa peitteistä metsänkasvatusta ja vaikea on kuvitella, että jaksottainen olisi vaihtoehto joka paikassa. Molempi parempi ja eihän massapuun hinta riitä kattamaan viljelyn ja logistiikan kustannuksia.
1.harvennuksilla ei yleensä vielä kannata tehdä pelkästään yläharvennusta. Siinä saattaa mennä kantorahaa ahnehtiessa tulevan metsän kasvatus ja sen tuotto pilalle. Jos esim. männikössä otat parhaatpäältä-tyylillä isoimmat puut pois sitten kun on odoteltu tarpeeksi kauan niiden kasvamista sopivaan myyntikokoon, niin eipä niistä alle jääneistä riukuuntuneista kunnon metsää enää saadakaan. Vähän aiemmin laatuharvennusta tehden olisi tähteelle jäänyt nopeasti kasvuun elpyvä laadukas ohutoksainen tukkiaihiometsä. Niiden alle jääneiden riukupuiden kasvu on jo hidastunut, jos eh. myöhästyy liiaksi, latvukset kutistuneet eivätkä kestä välttämättä enää talven lumen painoa tai myrskytuulia .
Puukin esityksessä ratkaisevaa onkin oikea-aikaisuus.Raivaussahan on heiluttava taimikossa aikanaan, että etukasvuiset räkäpetäjät lintataan ketoon.Silloin eh:ssa ilmiö ei ole niin päälle käyvä, mutta tiedostettava toteutuksessa.
Tolopaiselle vastaan, että minuahan auttoi hyvin paljon se, että pääsin aloittamaan metsänomistajuuteni jo pinta-alaveron aikaan. Ei mennyt veroa puunmyynnistä eikä juuri siitä pinta-alastakaan, koska aktiiviselle metsänomistajalle pinta-alavero oli siihen aikaan erittäin palkitseva. Lisäksi tulevat tietysti kemera ja sitä edeltäneet metsänparannusetuudet. Lisäksi vanhaan aikaan metsän hinta vastasi sen tuottoarvoa paremmin kuin nyt. Kun vertaan sijoitustuottojani pitemmällä aikajänteellä kiinteistö- ja osakesijoituksiini, metsä on kestänyt vertailun hyvin. Nykyjärjestelmässä metsärahastoilla on huomattavasti paremmat toimintaolosuhteet yksityisiin metsänomistajiin nähden, mutta erittäin kovat metsien ostohinnat voivat kostautua.
Ei ole syytä epäillä parasta metsän kasvatusta. Tukkisaannot ovat 80-90 % luokkaa, vaikea siitä on paremmaksi laittaa. Voi olla myös jatkuva peitteisestä metsän kasvatuksesta. Se, että kyseenalaistetaan, siitä ei pidä loukkaantua. Ei se siitä ole, vaan paljon heikommasta tuloksesta. Yleensä tukkisaannot ovat kymmeniä prosentteja.
Eli mennään huomattavasti alemmalla tasolla, ei se rahallinen tuottokaan voi hyvä olla. Samat kustannukset ne on sielläkin ja lisänä vielä alemmat puunhinnat ja kalliimmat logistiikan kustannukset. Eli ei mennä huipulla ja se vertaileva taso voi olla aivan muuta. .
Onhan se niin, että jatkuvassa kasvatetussa tukkiprosentti saattaa olla hyvinkin korkea. On varsin luonnollista, kun hakkuu tehdään harsintana, jossa vain suuria puita kerätään metsästä. Kun harsintoja on tehty muutama kierros, niin jos pidetään kiinni määrämitasta, alkaa kertymä pienentymään ja harsintojen väli pidentymään.
Lopuksi ei ole enää yhtäkään määrämitan täyttävää ”Kypsää tukkipuuta” otettavana – Ellei järeydestä tingitä. On toki niin, että kuusikymppinen voi alkaa ostometsiään harsimaan vaikka kuinka, niiden puumäärät ja kasvukyky riittävät pinta-alaan suhteutettuna yleensä ihan hautaan asti.
.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.