Onkohan noin käytännössä? Kun saanto vaan kutistuu puuston asteittaisen rähjääntymisen, harvassa kasvatusasennossa tuulen pieksämän, lumitaakkojen ja kuusiporien vikuuttamana.
Kun metsästä poimitaan esim neljän – viiden tukin puut pois, niin onhan komeita tukkilavereita tienvarsivarastossa. On järeyttä, kun jokainen runko on ollut esim. vähintään 35 cm 1,3 metrin korkeudelta. Kun ei muuta hakata, niin tukkiprosentti on yli 90 .
”Metsää älköön hävitettäkö”: Metsän hävittamistä on sen käsittely siten, että sen luontainen uusiutuminen vaarantuu.
Nyt on nämä ohjeet ja jopa laki mitätöity ja metsäänsä saa hävittää hakkaamalla sitä iso pää edellä. Kun metsä on päässyt vaiheeseen, että valtapuista saadaan yksi tukki, tempaistaan yläharvennus useammankin kerran. Havuvanerin tekijät ajetaan ostoreissulle ulkomaille, jossa vielä ymmärretään järeän puun arvo.
Tässä Puuki toteaa aukoista: tullee isoja ongelmia, kun yritetään puuta kerätä ilman isompia vaurioita varsinkin nykykeleillä. Siksi kemeratuetkin pitäisi kohdistaa pääosin vain taimikoiden kunnostukseen ja hiilinielun kasvatuksen lisäämiseen puuttomilla alueilla.
Kaiken tuon joutuu yhteiskunta maksamaan. Onko se tuloa vai menoa ja mitä on se kymmenten vuosien tuottamaton jakso? Kehutte sitä kuinka Suomen puumassat ovat lisääntyneet, mitä sitten? ryssällä on vielä enemmän ja sieltä kuitenkin ostetaan.
Kyllä perko suomen metsäteollisuus on Suomen viennin ja hyvinvoinnin kivijalka vielä pitkään. Joten kannattaa pitää metsistä huolta ja puun saatavuudesta. Venäjän metsävarat ovat suuret mutta hyvällä sijainnilla olevat metsät sielläkin on hakattu. Huono infra rajoittaa syrjäisten metsäalueiden käyttöä. Samoin metsän uudistaminen ei siellä ole saanut samaa jalansijaa kuin meillä.
Jussi Uusivuori kirjoittaa Hesarissa (11.7.), että metsäteollisuuden jalostusarvo on alentunut, muun muassa paperin tuotannon vähentyessä. Arvokkaampia tuotteita puusta ja sen sisältämistä kemikaaleista kehitellään koko ajan, mutta onhan se hiilinielukin aivan kelpo tuote. Jos sitä voidaan kustannustehokkaasti lisätä maa- ja metsätalousmailla, muilla yhteiskunnan osa-alueilla saadaan lisäaikaa kehitellä hyviä vaihtoehtoja fossiilisille raaka-aineille.
Kyllä lähtökohta on elinvoimaiset, tuottavuutta mo:lle ja yhteiskunnalle tuottavat metsävarat, joiden hoito ja sadonkorjuu ovat hallittavissa. Jk ei ole sitä kuin marginaaleissa mitoissa ja olkoon niin kuka siten taituroi. Valtakunnan puuhuolto ei voi nojata sellaiseen, – rikkaan rokassa.
Tuskin ML edes harkitsisi uusia mittavia investointeja satutuntien hurmoksessa?
Kaiken tuon joutuu yhteiskunta maksamaan. Onko se tuloa vai menoa ja mitä on se kymmenten vuosien tuottamaton jakso?
Ensiksikin ; yhteiskunta ei maksa kuin osan (~ kemera kattaa n. puolet kustannuksista / useimmiten sen alle niillä kohteilla joille edes on saanut tukea) taimikonhoitokuluista . Taimikoiden kuntoon laitosta valtiokin hyötyy paljon enemmän kuin tuet ovat tulevina verotulojen lisääntymisenä monesta eri suunnasta. Toiseksi ; metsänkasvatus taimista ei aiheuta kymmenien vuosien tuottamatonta jaksoa läheskään aina. Ja hiiltä alkaa kertyä heti muutaman vuoden jälkeen uudistuksen. Peltoheitoilla esim. ra-koivut kasvaa niin nopeasti, että n. 15 vuotisina puuta on kertynyt lisää n. 40-50 kiintoa /ha ja saman verran hiilitonneja jo täälläkin keskisen Suomen alueella . Etelämpänä vielä nopeammin.
Hiilen kerryttäminen puustoon vähentää muidenkin alojen lisääntyneitä velvoitteita vähentää CO2 -päästöjä. Siihen CO2:n vähentämiseen Suomi on sitoutunut ja se tietää lisäkustannuksia koko talouselämälle. Puun kasvatuksen lisäämisestä tuleekin palkita edes jollain tavoin, jotta sitä tehtäisiin mahdollisimman paljon hiilinielun kerryttämiseksi. Puun kasvatuksen ja järkevän käytön lisääminen on siihen kustannustehokkain keino.
En usko, että Kemeralla on loppujen lopuksi suurta vaikutusta taimikoiden hoitoon. Osa metsänomistajista hoitaa kuitenkin hyvin muutenkin. Osa laistaa vaikka saisikin Kemeraa. Jyväskylässä Vaajakoskelta etelään vanhan 4-tien varrella on aukko, josta puolet on perattu ja toinen puoli kasvaa pusikkoa.
Esimerkiksi meillä Kemera-korvaukset olivat 10 vuoden aikana alle 1 % myyntitulosta. Ei siis käytännössä vaikuta lainkaan. Toki teen aina anomukset ja haen rahat, kun tukikelpoinen alue on käsitelty.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.