Keskustelut Metsänhoito Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

Esillä 10 vastausta, 231 - 240 (kaikkiaan 299)
  • Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

    Merkitty: 

    Perin metsää ja perintöveron maksamiseksi teetin sinne aukkohakkuun, tilaamani metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Metsäyhtiö, joka osti puut teki palvelusopimuksen mukaisesti aukon taimetuksen. Keväällä istutetut taimet olivat syksyllä sienestämässä käydessämme terhakan pikkupuun näköisiä. Kesän kuivuudesta huolimatta taimetus oli onnistunut hyvin.

    Sitten alkoivat vaikeudet. Seuraavana kesänä huomasimme, että osa taimista oli hävinnyt kokonaan, osa oli keskeltä poikki ja pienet oksantyngät vain jäljellä. Otin yhteyttä taimetuksen tehneeseen yhtiöön. Olivat käyneet katsomassa ja soittivat, että näytti siltä, että hirvet tai kauriit olivat tuhonneet taimet. Ihmettelin, mitä nyt tehdään. Sanoivat, että koska olin tehnyt sopimuksen vain taimien istutuksesta, enkä sopimusta, jossa yhtiö olisi huolehtinut taimikosta sen jälkeen, he eivät ole enää vatuussa taimikosta. Toki he voivat tehdä uuden istutuksen, mutta puulaji pitäisi vaihtaa kuuseksi tai minun pitäisi myrkyttää jollain hirvimyrkyllä kaikki mäntytaimet, taimivaiheen ajan. Ihmettelin voiko puulajin vaihtaa, kun metsänhoitosuunnitelmassa on merkitty ”istutus mänty”. Puutarhanhoitoa harrastaneena sen verran ymmärrän, että puu pitää istuttaa sille sopivalle kasvupaikalle, eli kuivaan maastoon mänty.

    Kyselivät vielä onko metsästä tehty metsästysvuokrasopimus ja pyysivät ottamaan yhteyttä paikallisiin metsästäjiin.Sopimus oli voimassa ja kysyin voidaanko siihen lisätä, teksti, että metsästysseura sitoutuu siihen, ettei hirviä tai kauriita ole liikaa ja metsässä voidaan tehdä onnistuneesti taimetukset. Sanoivat ettei tule kysymykseen, sillä heillä ei ole lupaa poistaa kuin tietty määrä eläimiä ja lupa tulee pääkonttorista.

    Otin yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Sieltäkin oli käynyt mies katsomassa tilannetta ja selitys oli likimain samanlainen, kuin metsäyhtiön. Eivät suositelleet taimien myrkyttämistä hirvimyrkyllä, muttaheidänkään mielestään männyn kasvatus ei näy onnistuvan. Kysyin mitä sitten pitäisi tehdä, kun metsänhoitosuunnitelmassa lukee, että pitää istuttaa mäntyä. Kyseli kuka oli tehnyt metsänhoitosuunnitelman. Antoi neuvon, että otapa yhteyttä sinne Metsäkeskukseen, siellä pitäisi tietää. Sieltä tuli vastaus, ettei missään tapauksessa kuusta noin karuun maaperään. Yritin sanoa, että kuka takaa, ettei niitä uusia taimia taas syödä, tulee kokeilut kalliiksi. Kysyi onko metsästysvuokrasopimus ja pyysi ottaamaan yhteyttä metsästysseuraan. Sanoin, että otin jo yhteyttä ja sieltä sanottiin, ettei heillä ole lupaa vähentää hirviä ja kauriita niin paljoa. Joku pääkonttori kuulemma määrää ne asiat. Kyselin mikä mahtaa olla sellainen pääkonttori? Pyysivät ottamaan yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen. Soitin sinnekin ja joku johtaja sieltä selitti, että he eivät anna lupia, ne antaa joku riistakeskus. Tässä vaiheessa luovutin, sillä se pääkonttori, jos sellainen yleensä on olemassa, näkyy karkaavan yhä kauemmas horisonttiin.

    Tiekokouksen jälkeen otin hihasta erästä tieosakas-metsänomistajaa ja kyselin häneltä mielipidettä. Hän sanoi, ettei metsänviljelyyn ole paikkakunnalla järkevää enää panostaa, ainoastaan luontaisesti uudistumiseen. Jos teet aukon, jätä jäljelle harvakseltaan koivuja ja mäntyjä, jotka siementävät aukon. Maaperästä riippuen voi olla järkevää antaa jonkun paikallisen kaivinkonemiehen raapia maanpintaa rikki, jolloin siemenille tulee hyvä kasvualusta. Yleensä syntyy erittäin tiheä koivikko ja piempiä kuusia. Kymmenenen vuoden kuluttua pitää alkaa seurata mitä taimikkoon jää jäljelle ja miten edetään. Ennen kuin taimet alkavat yltää viiteen metriin, ei saa mennä harventamaan niitä. Jos koivut harventaa ennen sitä ne menetetään. Kun viiden metrin pituus on saavutettu, hoidetaan taimikko kuntoon raivaussahalla tai kasvatetaan hiukan lisää ja myydään enegiapuuharvennus, joka voidaan tehdä koneella.

    On tämä ihmeellistä. Olen teettänyt kalliin metsätaloussuunnitelman, miten metsiä hoidetaan parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan. Sitten ilmeneneekin, että käytännössä metsää ei voidakaan hoitaa sen mukaisesti. Suunnitelma oli turha ja jopa vahingollinen. Eikä edes kukaan neuvontaorganisaatioiden ”asiantuntijoista” pysty antamaan ohjetta, mitä pitäisi tehdä. Paikalliselta metsäomistajalta sen sijaan saa ilmaiseksi ohjeita, jotka ainakin hänen tapauksessaan näyttävät toimivilta. Ovatko metsäalan neuvontaorganisaatiot täysin turhia ja jopa vahingollisia?

    Tällaisia kaupunkilaisia metsänomistajia tulee koko ajan lisää ja hyvät neuvot olisivat tarpeen. Selkeitä ohjeita ei kuitenkaan saa mistään, pompotellaan paikasta toiseen ja vältellään vastaamasta. Suomi on huippuosaajien maa, mutta nyt tuntuu, että huippuosaajat ovat jossain muualla kuin metsäalalalla. Tuli mieleen opiskeluaikaisen tyttökaverin kommentti tansseissa, että hän yrittää vältellä maa-ja metsätieteen opiskelijoita, koska sinne ovat jääneet ”pahnanpohjimmaiset”, jotka eivät ole muualle päässeet. Pidin sitä silloin vitsinä, mutta onko siinä kuitenkin perää, vai mistä tässä on kysymys, pelkästä rahastamisestako?

  • Hyöteikkö Hyöteikkö

    Sanoisin että Tolopainen on tuossa kommentissaan ihan oikeassa! Minäkin räntäpäivinä istahdin mukavaan ergonomisesti säädettyyn työtuoliini, pistin punaisen valon palamaan, avasin työpöytäni vasemmanpuoleisen ylälaatikon, otin sieltä muistin virkistämiseksi lappusen missä luki ”mänty pitkät neulaset, kuusi lyhyet neulaset”. Aurinkoisina kevättalven päivinä kyllä sitten pistin sukset jalkaani ja menin metsään hangille hiihtelemään. Mukavasti tuli kilometrikorvauksia ja päivärahoja. Ja ihan verottomana.

    Japine56

    Kotkan sahakoulu tuli kauan sitten käytyä. Opettajat pääasiassa DI/MH koulutettuja. Parikin totesi, että jos vähänkin pitemmäksi aikaa jää opettajaksi ei enää muihin hommiin kelpaakaan.

    Yksi opettaja kertoi ekalla luennolla olleensa kahdella sahalla johtajana ja molemmat meni konkurssiin. Teki luihun kysymyksen höyläystekniikan tentissä: Minkä merkkinen on opetuskäytössä oleva listahöylä? Paha kysymys, kaikki eivät olleet käyneet edes katsomassa.

    Arja H

    Uteliaisuus voitti, piti kurkata vielä.

    Kiitos GLa:lle ”hirvimyrkkyasian” selvittämisestä. Pitää miettiä vielä sekin vaihtoehto, onnistuuko Trico-ruiskutus omana harrastetyönä. Palveluna sen ruiskutus on kaiketi liian kallista. Aika öklöttävä harrastus olisi. Harrastan kirjallisuutta, mitä sinä? Lampaanrasvan levitystä!

    En heittänyt sitä metsäsuunnitelmaa ihan fyysisesti roskikseen, vaan suhtautuminen tuli hyvin kriittiseksi. Alkuun teos näytti ihan hyvältä. Hakatulta aukolta saatu puumääräkin oli arvioitu siinä yllättävän tarkkaan oikein. Aukkokuvion käsittely ja taimikon aikaansaanti näkyy kuitenkin olevan aivan lottoarvontaa. Eli siinä oli ensimmäinen musta aukko, johon uusi metsänomistaja putosi.

    Nyt kysyisin vielä jatkuvan kasvatuksen asiasta. Tiedotusvälineistä näkyy tulevan tietoiskuja, miten se on parempi kuin avohakkuisiin perustuva. Metsänomistajan ei tarvitse tehdä mitään, metsä säilyy metsänä ja metsätulo on suurempi. Lieneekö tässä taas se tilanne, että jos joku asia näyttää liian hyvältä ollakseen totta, niin se ei ole totta.

    Sain käsiini kirjan Sauli Valkonen. ”Jatkuvasta kasvatuksesta”.  Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää metsän jatkuvasta kasvatuksesta.

    Yksinkertainen kysymys. Onko tämä paras saatavissa oleva tietolähde, jos haluaa puolueetonta tietoa jatkuvapeitteisen kasvatuksen eduista ja haitoista?

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Aivan oikein toimittu, Arja! Metsäsuunnitelman tärkein arvo onkin juuri siinä, että siinä on tarkka inventaario siitä mitä omistat. Suunnitelman toimienpidesuosituksia ja hakkuuohjelmia voi säätää oman maun mukaiseksi. Nykyinen metsälaki kun on aika salliva, eli melkein mitä vaan saa tehdä kunhan huolehtii metsän uudistumisesta.

    Linjasin jo vuosia sitten, että jk:n ominaisin käyttöalue on erityiskohteissa kuten vähätuottoiset kankaat sekä rannat, taajamien virkistysmetsät, riistapainotteiset kohteet ja arvokkaat elinympäristöt. Sen jälkeen listalle on tullut uutena turvemaat, jotka saattaa useinkin kannattaa pitää jatkuvasti peitteisenä, mikäli taimia vain syntyy. Tässäkin päätöksenteko menee sen mukaan, mitä metsän tuomia hyötyjä sinä metsänomistajana painotat.

    Jossain äskettäisessä YLE:n jutussa väitettiin, että jk on talousmielessä parempi ’usein’. Tuoton saamiseen liittyy kuitenkin enemmän epävarmuuksia kuin jaksollisen kasvatuksen tuottoon. Vielä jos saataisiin hirvieläimet kuriin, tilannekuva tältä osin selkiytyisi entisestään: jaksollinen eli se perinteinen malli on parempi hiilensitoja, eli tulee parempi tuotos ja useimmiten myös rahallinen tuotto.

    Sauli Valkosen (realisti?) ja Timo Pukkalan (idealisti?) kirjat ovat hyviä. Timo pitää myös blogia, mutta hänen kohdallaan pitää muistaa, että hän on osakkaana jk-palveluja myyvässä yrityksessä. Erkki Lähde (guru) puolestaan on ’jatkuvan menetelmän’ kehittäjä, mistä johtuen viesti on rajautunut pelkästään menetelmän positiivisiin puoliin.

    reservuaari-indeksi reservuaari-indeksi

    Jos on ”silmää metsälle” ja perustiedot suurin piirtein hallinnassa, niin sitä voi vähän kattellakin, että missä saattaiisi olla luonnon kannalta kokeilemisen arvoinen kohde jk:lle. Kun hehtaareita riittää niin yleensä löytyy sellainen sopivasti vähän huonommalle ”tehohoidolle” jäänyt nurkka, jossa on jo valmiiksi kerrokset ja ehkä edellytyksiä jk-testaukseen. Kukaan ei kiellä.

    Siitä vaan sitten kokeilemaan ja odottelemaan että onnistuuko. Odotellessa levy soimaan, takka päälle, villasukat jalkaan ja lasi käteen.

    ♥ Kerttu

    Maybe there’s a God above
    But all I’ve ever learned from love
    Was how to shoot somebody who outdrew ya…

    Planter Planter

    Kiitos A!

     

    mehtäukko

    On varmasti suuri houkutus hyväpalkkaisella henkilöllä jättää metsien hoito ”toiseen” kategoriaan. Ottaa noin vain reilussa vuosikymmenessä lihoneet tukit laajoilta alueilta talteen, ja uusi puusukupolvi lihoo ja uudistuu itsekseen ilmaiseksi. Kunttu pelotteli 2 tonnin uudistusmenetyksillä jos teet toisin.

    Mielipiteitähän saa suoltaa, mutta realismihan käytyjen keskustelujen valossakin valkenee, – toivottavasti.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kun nyt mentiin jk-aiheeseen niin jatkan vielä hieman. Kommentteja YLE:n julkaisemaan Juha Roihan kliseekokoelmaan otsikolla

    ”Vielä viitisen vuotta sitten avohakkuusta kieltäytynyt metsänomistaja saattoi päätyä käräjille – jatkuvan kasvatuksen periaate herättää nyt kiinnostusta”. Jos jollain on YLE-tunnus voitte lähettää palautetta, vaikka kopioida tämän listan.

    ”ekologisemmalla tavalla saadaan tältä palstalta ihan lasketusti sama tuotto ja terveempi metsä”

    Jos kaikki menee kuin Strömsössä, voi tulla hyvä tuotto jonkin aikaa, mutta siihen sisältyy riskejä. Voi olla että metsä ei uudistukaan ja tyvilaho valtaa alaa. Luonto uudistaa metsää sekä yksittäisten puiden kuolemisten että isojen avoalojen kautta.

    ”Suurin syy metsäluonnon ahdinkoon on ympäristöjärjestön mukaan nykymuotoinen metsätalous, yksinkertaistettuna avohakkuut.”

    Uhanalaisuutta lisää eritoten luonnonmetsän rakennepiirteiden puute, ja tässä suhteessa jk ei ole sen parempi.

    ”Avohakkuissa saatetaan panna kerralla tasaiseksi jopa koko keskimääräisen metsänomistajan 30 hehtaarin alue.”

    Useimmiten avohakkuualueen koko on luokkaa 1-2 hehtaaria.

    ”Luonnonmetsissä puusto uudistuu tavallisimmin pienillä aukkopaikoilla, jotka muodostuvat yksittäisten puiden kaatuessa tai puuryhmien kuollessa.”

    Mänty ja lehtipuut vaativat uudistuakseen aukkovaiheen koska ne ovat valopuita. Jk johtaa metsien entistä pahempaan kuusettumiseen. Tämä on iso ongelma, koska monimuotoisuus vähenee ja kuuset eivät kestä kovin hyvin kuivuutta ja ovat myös alttiita tuuli- ja kuoriaistuhoille. Keski-Euroopassa nähdään jo yksipuolisen puulajivalinnan tulos.

    ”metsään mennään vain silloin, kun tuottoa on saatavissa”

    Näin menetetään muun muassa maanmuokkauksen ja jalostetun viljelymateriaalin tuoma hiilensidontahyöty.

    ”metsä tuottaa meille tasaisesti tuloja ja metsään sidotun pääoman tuotto pysyy korkealla tasolla”

    Suhteellinen tuotto voi olla aluksi hyvä, mutta todennäköisesti aleneva.

    ”Jatkuva kasvatus antaa metsälle mahdollisuuden palautua kohti luonnonmukaisempaa elävän puuston tilarakennetta.”

    Luonnonmetsässäkin esiintyy tasarakenteisia metsiköitä, erityisesti alueilla jotka ovat palaneet.

    ”Jatkuva kasvatus on hyvä metsänhoitomenetelmä myös hiilensidonnan ja hiilivaraston säilymisen kannalta.”

    Puuntuotos on jaksollisessa parempi ja näin ollen myös hiilen sidonta. Paras hiilivarasto on turvesuo tai suojelualue.

    ”Avohakkuusta tulee hiilen lähde 15–30 vuodeksi.”

    Noin 5-10 vuodessa metsikkö muuttuu jälleen hiilen sitojaksi jos uudistamisesta huolehditaan. Aluetasolla jaksollinen on koko ajan parempi hiilen sitoja. Turvemailla jatkuva malli voi olla parempi jos taimia syntyy.

    Gla Gla

    Tricon ruiskutus onnistuu hienosti omana työnä, on yksi helpoimpia asioita, mitä metsässä itse voi tehdä. Tavarassa on oma hajunsa, mutta en minä sitä mitenkään erityisen vastenmielisenä ole ruiskutuksen yhteydessä kokenut. Malttia kannattaa käyttää annostelussa, koska menekki helposti kasvaa kohtuuttomaksi. Ei siitä tosin muuta haittaa ole kuin kustannusten kasvu. Jossain mainostetaan, että ainetta voi levittää vaikka penselillä, mutta mielestäni ruisku pitää olla. Itselläni on reppuruisku, kun muutakin ruiskutettavaa on ollut. Pelkkään Tricoon riittää pienempikin, ellei nyt ihan valtavia hehtaarimääriä aio käsitellä.

    AJ vastasi hyvin jatkuvan kasvatuksen kysymykseen. Muutaman eri kirjoittajan kirjan kun lukaisee (löytynee lähes jokaisesta kirjastosta), pelin henki selviää hyvin.

    Kun metsässä kulkee ja katselee hyvin taimettunutta kuviota, täytyy miettiä myös korjuun edellytyksiä. Vaurioita suurten puiden kaadossa pienten päälle tulee enemmän kuin tasarakenteisen metsän harvennushakkuussa. Taimista vain kuusella on mahdollisuus kasvaa muiden puiden alla ja kuusen alla harvemmin kuusikaan viihtyy. Ongelma ratkaistaan jatkuvassakin kasvatuksessa avohakkuulla. Kriittisesti siis kannattaa suhtautua, vaikka kirjaviisaus ja varsinkin ekonomien laskelmat sanoisivat mitä.

    Koivikossa kannattaa miettiä vaihtoehtona kaksijaksoisen metsän kasvatusta eli koivut päällä ja luontaiset kuuset alla. Siitäkin tosin käydään keskustelua, onnistuuko korjuu ilman liiallisia vaurioita. Itse olen sitä mieltä, että jos hoidossa on asia huomioitu, korjuun pitäisi onnistua. Rästimetsien parsintakohteet on asia erikseen, niissä olosuhteet voi olla vaikeammat. Mutta kaksijaksoinen kasvatus ei ole jatkuvaa, koska kasvatusketju johtaa päätehakkuuseen. Kiertoaika on kuusisukupolven takia normaalia koivikkoa pidempi. Sen (uudistuskulujen osuus kiertoajalta laskee) ja erirakenteisuuden sekä sekametsäisyyden takia menetelmä on ainakin teoriassa erinomainen. Hyötyjinä ovat ihminen ja luonto. Sekametsää kannattaa, jos vain mahdollista, suosia. Yhden puulajin metsikkö on stressiherkkä ja se korostuu ilmaston nopeasti muuttuessa. Sekametsä on monimuotoisempi eli pitää yllä monipuolisempaa mikrobi- ja sienilajistoa ja se taas parantaa metsän vastustuskykyä.

    Jatkuva kasvatus on aihe, mitä yleisesti ottaen suosivat muut kuin omalla rahalla metsätalouttaan harjoittavat. Yle ja Helsingin Sanomat ovat kunnostautuneet tämän ilosanoman kritiikittöminä levittäjinä.

     

    Tilley

    Timo Pukkalan blogia jatkuvasta kasvatuksesta Arvometsän sivuilla kannattaa ainakin lukea melko kriittisesti. Ei täytä vertaisarvioidun tieteellisen tutkimuksen kriteereitä, vaan tavoitteena on Arvometsä Oy:n myynnin edistäminen. Kaikessa metsänkasvatuksen simuloinnissa ja etenkin jatkuvassa kasvatuksessa laskelmien lähtötiedot vaikuttavat lopputulokseen valtavasti. Pukkalan blogilaskelmissa ei ole yleensä tehty minkäänlaista herkkyysanalyysiä, jolla laskelmien luotettavuutta voisi pyrkiä osoittamaan. Itse yritin kommentoida blogiin muutaman mielestäni keskeisen kriittisen pointin (vedoten vertaisarvioituihin tutkimuksiin), mutta viestini sensuroitiin, koska se ei muka liittynyt asiaan. Taisi liittyä liikaakin.

Esillä 10 vastausta, 231 - 240 (kaikkiaan 299)