Keskustelut Metsänhoito Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

Esillä 10 vastausta, 241 - 250 (kaikkiaan 299)
  • Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

    Merkitty: 

    Perin metsää ja perintöveron maksamiseksi teetin sinne aukkohakkuun, tilaamani metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Metsäyhtiö, joka osti puut teki palvelusopimuksen mukaisesti aukon taimetuksen. Keväällä istutetut taimet olivat syksyllä sienestämässä käydessämme terhakan pikkupuun näköisiä. Kesän kuivuudesta huolimatta taimetus oli onnistunut hyvin.

    Sitten alkoivat vaikeudet. Seuraavana kesänä huomasimme, että osa taimista oli hävinnyt kokonaan, osa oli keskeltä poikki ja pienet oksantyngät vain jäljellä. Otin yhteyttä taimetuksen tehneeseen yhtiöön. Olivat käyneet katsomassa ja soittivat, että näytti siltä, että hirvet tai kauriit olivat tuhonneet taimet. Ihmettelin, mitä nyt tehdään. Sanoivat, että koska olin tehnyt sopimuksen vain taimien istutuksesta, enkä sopimusta, jossa yhtiö olisi huolehtinut taimikosta sen jälkeen, he eivät ole enää vatuussa taimikosta. Toki he voivat tehdä uuden istutuksen, mutta puulaji pitäisi vaihtaa kuuseksi tai minun pitäisi myrkyttää jollain hirvimyrkyllä kaikki mäntytaimet, taimivaiheen ajan. Ihmettelin voiko puulajin vaihtaa, kun metsänhoitosuunnitelmassa on merkitty ”istutus mänty”. Puutarhanhoitoa harrastaneena sen verran ymmärrän, että puu pitää istuttaa sille sopivalle kasvupaikalle, eli kuivaan maastoon mänty.

    Kyselivät vielä onko metsästä tehty metsästysvuokrasopimus ja pyysivät ottamaan yhteyttä paikallisiin metsästäjiin.Sopimus oli voimassa ja kysyin voidaanko siihen lisätä, teksti, että metsästysseura sitoutuu siihen, ettei hirviä tai kauriita ole liikaa ja metsässä voidaan tehdä onnistuneesti taimetukset. Sanoivat ettei tule kysymykseen, sillä heillä ei ole lupaa poistaa kuin tietty määrä eläimiä ja lupa tulee pääkonttorista.

    Otin yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Sieltäkin oli käynyt mies katsomassa tilannetta ja selitys oli likimain samanlainen, kuin metsäyhtiön. Eivät suositelleet taimien myrkyttämistä hirvimyrkyllä, muttaheidänkään mielestään männyn kasvatus ei näy onnistuvan. Kysyin mitä sitten pitäisi tehdä, kun metsänhoitosuunnitelmassa lukee, että pitää istuttaa mäntyä. Kyseli kuka oli tehnyt metsänhoitosuunnitelman. Antoi neuvon, että otapa yhteyttä sinne Metsäkeskukseen, siellä pitäisi tietää. Sieltä tuli vastaus, ettei missään tapauksessa kuusta noin karuun maaperään. Yritin sanoa, että kuka takaa, ettei niitä uusia taimia taas syödä, tulee kokeilut kalliiksi. Kysyi onko metsästysvuokrasopimus ja pyysi ottaamaan yhteyttä metsästysseuraan. Sanoin, että otin jo yhteyttä ja sieltä sanottiin, ettei heillä ole lupaa vähentää hirviä ja kauriita niin paljoa. Joku pääkonttori kuulemma määrää ne asiat. Kyselin mikä mahtaa olla sellainen pääkonttori? Pyysivät ottamaan yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen. Soitin sinnekin ja joku johtaja sieltä selitti, että he eivät anna lupia, ne antaa joku riistakeskus. Tässä vaiheessa luovutin, sillä se pääkonttori, jos sellainen yleensä on olemassa, näkyy karkaavan yhä kauemmas horisonttiin.

    Tiekokouksen jälkeen otin hihasta erästä tieosakas-metsänomistajaa ja kyselin häneltä mielipidettä. Hän sanoi, ettei metsänviljelyyn ole paikkakunnalla järkevää enää panostaa, ainoastaan luontaisesti uudistumiseen. Jos teet aukon, jätä jäljelle harvakseltaan koivuja ja mäntyjä, jotka siementävät aukon. Maaperästä riippuen voi olla järkevää antaa jonkun paikallisen kaivinkonemiehen raapia maanpintaa rikki, jolloin siemenille tulee hyvä kasvualusta. Yleensä syntyy erittäin tiheä koivikko ja piempiä kuusia. Kymmenenen vuoden kuluttua pitää alkaa seurata mitä taimikkoon jää jäljelle ja miten edetään. Ennen kuin taimet alkavat yltää viiteen metriin, ei saa mennä harventamaan niitä. Jos koivut harventaa ennen sitä ne menetetään. Kun viiden metrin pituus on saavutettu, hoidetaan taimikko kuntoon raivaussahalla tai kasvatetaan hiukan lisää ja myydään enegiapuuharvennus, joka voidaan tehdä koneella.

    On tämä ihmeellistä. Olen teettänyt kalliin metsätaloussuunnitelman, miten metsiä hoidetaan parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan. Sitten ilmeneneekin, että käytännössä metsää ei voidakaan hoitaa sen mukaisesti. Suunnitelma oli turha ja jopa vahingollinen. Eikä edes kukaan neuvontaorganisaatioiden ”asiantuntijoista” pysty antamaan ohjetta, mitä pitäisi tehdä. Paikalliselta metsäomistajalta sen sijaan saa ilmaiseksi ohjeita, jotka ainakin hänen tapauksessaan näyttävät toimivilta. Ovatko metsäalan neuvontaorganisaatiot täysin turhia ja jopa vahingollisia?

    Tällaisia kaupunkilaisia metsänomistajia tulee koko ajan lisää ja hyvät neuvot olisivat tarpeen. Selkeitä ohjeita ei kuitenkaan saa mistään, pompotellaan paikasta toiseen ja vältellään vastaamasta. Suomi on huippuosaajien maa, mutta nyt tuntuu, että huippuosaajat ovat jossain muualla kuin metsäalalalla. Tuli mieleen opiskeluaikaisen tyttökaverin kommentti tansseissa, että hän yrittää vältellä maa-ja metsätieteen opiskelijoita, koska sinne ovat jääneet ”pahnanpohjimmaiset”, jotka eivät ole muualle päässeet. Pidin sitä silloin vitsinä, mutta onko siinä kuitenkin perää, vai mistä tässä on kysymys, pelkästä rahastamisestako?

  • Jean S

    Toistan itseäni, mutta olen tosiaan sitä mieltä, että jos jatkuvuuteen pyrkivässä tai kiertoaikaa pidentävässä kasvatuksessa aikoo tehdä tiliä, kannattaa taimikonhoidossa ja kaikissa alle 60-vuotiaaseen metsään tehtävissä harvennuksissa suosia erikokoisuutta ja sekametsäisyyttä.

    Jätkä

    Männikössäkin ?

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Riippuu kasvupaikasta ja puulajista ja siitä miten erikokoisuus määritellään . Klassinen jatkuva kasvatus kuusikossa pyrkii erikokoisten ja eri lajisten puiden sekoitukseen jatkuvuuden varmistamiseksi. Männikössä riittää lievempi eri kokoisten puiden kokoelma josta voi valita joko ala- tai yläharvennuksen. Yläharvennuksen jälkeen kasvatetaan lisävaltapuut. Alaharvennuksen jälkeen voidaan tehdä siemen- tai suojuspuusto jonka voi jättää taimikon päälle ylispuustoksi. Sauli Valkosen mukaan tämä on männikön jatkuvaa kasvatusta.

    Osaisiko joku kertoa miten turvemaalla homma hoituu?

    hatelo

    Minustakin olisi äärimmäisen mielenkiintoista tietää miten onnistuneesti ja vieläpä taloudellisesti järkevästi korjaan päätehakkuupuusadon ja hoidan metsän uudistamisen rämemänniköissäni ilman uudistushakkuuta. Sitten ministeritasolla kannustetaan maanomistajia suometsien tuhkalannoituksiin ilmastosyistä ja toisaalta niitä ei saisi avohakata eli kotiuttaa lannoitusinvestointiin sijoitettuja varoja…,

    Puuki

    Rämemännikkö uudistuu hyvin siemenpuuhakkuulla.  Jos rahkaturve ei muuten ole märkää, niin ojat tukkoon väliaikaisesti uudistumisen ajaksi. Se on jatkuvaa kasvatusta ( ennen sen nimi  oli siemenpuuhakkuu ja uudistaminen tasaikäiseksi sekapuu- tai männikkötaimikoksi).  Näin jk:sta saadaan mahdollisimman tuottavaa ja myös yleisesti (?) hyväksyttävää toimintaa.  Hiilensidonnassa vähän hävitään viljelyyn verrattuna mutta uudistuskuluissa voitetaan.

    Rane

    Kun pari vuotta sitten keskustelin Arvometsän työnjohtajan kanssa hän sanoi että Pukkala oli kieltänyt siemenpuuasentoon hakkaamisen.Ei ole jatkuvaa kasvatusta.

    Puuki

    No miten eroaa mä-siemenpuuhakkuu alue jk:n hakkuusta ?  Jos isoja siemenpuita jätetään vaikka 150 kpl/ha voi PPA :ksi jäädä n. 8-10 m²/ha. Se olisi sama tiheys kuin jk:n männikössä.  Eroja syntyy sitten taimikon kasvussa , jos s-puita ei poisteta seur. 15 vuoteen.  Mutta niiden hakkuu voidaan tehdä aiemminkin, jos halutaan toimia talousmetsässä eikä kuin puistometsässä.

    Arvometsän laskelmia kun lukee, niin huomaa miten niissä on tarkoitushakuisuutta eikä tasapuolisuudesta ole tietoakaan tuotosten vertailussa.

    kim1

    Annelii..Klassillinen kuusikko voi olla jonkin verran maannousemasienen vaivaama….,jos ei niin maaperä voi olla erityisen hapan…..,sekä että voinee myöskin kellari ilmiö vaivata….,käääk….toisin sanoen aika hyvin täytyy tietää kuusikon historia,ennen kuin edes KANNATAA HARKITA ,jk  kasvatusta…,sen toki itse hyvin tiedät…p.s.oikeilla jäljillä olet aika ajoin…

    Jovain

    Korjuuolosuhteet ovat heikommat ja ovat muuttuneet heikommiksi kaikkialla, niin myös rämeillä ja turvemailla. Ainakaan jatkuva korjuu turvemailla ei tunnu perustellulta. Onnistuu talvella parhaimman kantavuuden aikana ja onhan toki telavarusteisia ja muuta kalustoa, mutta onhan olosuhteet otettava huomioon. Sitä puoltaa myös alempi metsän tuotto, että kannattaako mennä viljelyyn ja maan muokkaukseen. Tulee kauheaa jälkeä ja kustannuksia. Luontaiset vaihtoehdot tuntuisivat paremmilta, olivatpa sitten jatkuvaa tai jaksottaista.

    hatelo

    Ja paskat. Rämeet nurin motolla, voi jättää siemenpuita jos tahtoo (tavallaan muutaman teeren/metonistumapuun jätän) ja uudistus kaivurilaikutettuun maahan siemenpuilla tai pullomenetelmällä käsin kylväen. Niin pitkään kun näitä menetelmiä ei lailla kielletä, niin aion wanhan liiton uudistamismenetelmien mukaan toimia. Mänty tarvitsee valoa!

Esillä 10 vastausta, 241 - 250 (kaikkiaan 299)