Suomen metsätalous on ajautumassa koko historiansa vaarallisimpaan tilanteeseen. Ilmastopanelin taustalla vaikuttavat voimat eivät ole ystävällismielisiä, vaan niiden tarkoitus on estää Suomen metsätalouden kehitys ja koko tulevaisuus. Paha ydinjoukko on pieni, mutta se käyttää hyväuskoista tutkijajoukkoa ja tiedotusvälineitä häikäilemättömästi hyväkseen. Toivottavasti ylin valtiojohto herää ajoissa torjumaan tätä vakavinta rauhanajan uhkaa mikä maatamme on kohdannut.

Olen ymmällä. Puun kasvaminen sitoo hiilidioksidia, puun kasvun pysähtyminen ei vaikuta hiilidioksidipäästöihin ja puun lahoaminen vapauttaa hiilidioksidia ilmaan. Tavoitteena on puuhun sitoutuneen hiilidioksidin pitäminen mahdollisimman korkealla tasolla ja mieluiten kasvattaa tätä määrää.

Nopeasti kasvava metsä sitoo paljon hiilidioksidia, kun taas hitaasti kasvava sitoo vähemmän ja kasvunsa lopettanut puu ei ensinkään. Lisäksi kasvunsa lopettanut metsä ei kestä ennallaan. Luonto tekee tehtävänsä, eli metsä lahoaa ajastaan, mikä puolestaan merkitsee hiilidioksiidin vapautumista.

Keskustellaan hakkuun vaikutuksesta metsään sitoutuneen hiilidioksidin määrään. On selvää, että hakkuu lopettaa uuden hiilidioksidin sitoutumisen puuhun. Riippuen puuaineksen käytöstä alkaa puun lahoaminen ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta hakattu alue metsitetään ja se alkaa taas sitoa hiilidioksidia, aluksi hitaasti mutta taimettumisen jälkeen yhä enemmän ja enemmän. Aikaa myöten puun kasvu hidastuu ja hiilidioksiidin sitoutuminen pienenee. Onko hakkuun kokonaisvaikutus negatiivinen vai positiivinen riippuu hakatun puutavaran käyttötavasta, aukon uudistamisesta ja tarkasteltasta aikajänteestä.

Vaihtoehtoisesti pitää tarkistella tilennetta, jossa hakkuuta ei tehdä. Metsä ikääntyy, kasvu hidastuu ja lopuksi pysähtyy ja vihon viimein metsän lahoaminen aiheuttaa hiilidioksiden vapautumisen ilmakehään. Lopputulos on surkea. Toimenpiteillä jopa puihin jo sitoutunut hiilidioksiidi vapautuu ilmakehään.

Minulle jää epäselväksi se, miksi väitetään jälkimmäisen tapahtuman olevan ilmaston kannalta edullisempi. Vaikuttaa etteivät sellaisen väittäjät ymmärrä luonnon kiertokulkua.

,.

Juuri noin, ja vielä: jos vuosikymmeniä tästä eteenpäinkin hakataan vähemmän kuin mitä kasvu on, metsät alkavat vanheta ja lopulta kasvu heikkenee. Jokainen metsänomistaja tietää metsälönsä tasolla miten metsien ikärakenne ja hakkuiden rakenne vaikuttavat kasvuun, mutta jostain syystä valtakunnan tason mallilaskelmat osoittavat toista. Pitäisi olla selvää, että jos lisähakkuut painottuvat kuitupuuhun eli harvennusrästien purkuun, vaikutus kasvuun on lyhytikäinen. Jos taas painotetaan uudistushakkuita, hiilivarasto ja kasvu alenevat ehkä enemmän, koska meidän metsät uudistetaan kohtalaisen nuorina eikä niiden kasvu ole vielä pysähtynyt. Avohakkuun jälkeen uudistusala on 10 – 20 vuotta hiilen lähde, ennen kuin kasvu alkaa nousta hakkuutähteiden ja maan hiilen vapautumista suuremmaksi.

Visakallo: ” Toivottavasti ylin valtiojohto herää ajoissa torjumaan tätä vakavinta rauhanajan uhkaa mikä maatamme on kohdannut.”

Mielestäni nyt viimeistään olisi teollisuuden ja tuottajien päästävä samalle puolelle pöytää, jotta viesti menisi perille. Tukin hinnoista yms. asioista voidaan jatkaa riitelyä, mutta sovitaan kaksi asiaa, jota vastaan taistellaan yhdessä: Perusteettomasti kotimaisen, uudistuvan raaka-aineen tuotantoa  terrorisoivat ilmastopaneelit ja hirvieläinpolitiikka. Intressi on molemmissa yhteinen. Lisäksi suomalainen metsätalous ei ole uhka ilmastolle, päinvastoin. Hyvin kasvavien metsien hakkuurästit ja hirvituhot koittaa kyllä parhansa mukaan ilmastotavoitteita kampittaa. Mielestäni on surullista ja minua vanhempaa kaartia loukkaavaakin, että vuosikymmenien mittainen, osin taloudellisesti kannattamatonkin työ jäisi hyödyntämättä ja saavutuksia pidetään itsestäänselvyytenä. Kun puuston kasvua on saatu parannettua ja potentiaalia on runsaasti jäljellä, pitää keskittyä luomaan mahdollisuuksia tämän raaka-aineen hyödyntämiselle sen sijaan, että aletaan miettiä, miksi tätä mahdollisuutta ei pitäisi hyödyntää. Metsien kasvun parantamisen alkamisen aikoihin oman maan edun vastaisesti toimiville oli ihan oma, metsäaiheinen nimityskin. Tuo on edelleen ajankohtainen asia.