Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tiesin kyllä jo kirjoittaessani että kesähakkuista ei ole enää mahdollista luopua. Tehtaat tarvitsevat puunsa kesälläkin. Mutta korjuuvaurioita voidaan välttää koulutuksella ja huolellisella työskentelyllä hakkuussa ja ajossa.
Tuohon on tutkimuksen keinoin melkein mahdotonta vastata; vaikuttavia muuttujia on niin paljon. Suomessa on kuitenkin alkamassa tutkimus monimuotoisuuden ja ihmisen terveyden yhteyksistä (Hanski, Haahtela ym).
Se susi ja hirvi ovat yksi pieni osa monimuotoisuutta, joskin tärkeä, koska hirvi muokkaa laiduntamalla metsäluontoa, jos sitä on luonnontilaan verrattuna paljon enemmän. Samoin poro.
Itse uskon että monimuotoisuus kuten muukin luonnonmukaisuus vaikuttaa. Kemiallisten aineiden vaikutus ja yhteisvaikutus (ruoka, puhdistusaineet, rakennusmateriaalit, kankaiden käsittelykemikaalit,…) rasittavat elimistöämme. Jotkut jopa käyttävät antibakteerisia puhdistuaineita, jotka tappavat paitsi haitalliset, myös tarpeelliset bakteerit iholtamme. Lisäksi elimistöltämme on poistettu uonnollinen bakteeri ja viruspommitus lapsuusaikana. Arvellaan että osittain siksi elimistö reagoi vääriin ärsykkeisiin, kun sitä ei ole vauva-aikana opetettu oikeisiin ärsykkeisiin. Siitä ja kemikaaleista allergioiden lisääntyminen.
Kasvien siitepöly olisi yksi tällainen luonnollinen ärsyke. Mitä monimuotoisempi, sen parempi. Mutta tätä puolta vasta aletaan tutkia.
Metsuri motokuski epäilee onko käsittelystä hyötyä, mutta se on kantojen osalta tutkittua ja dokumentoitua tietoa. Entä voiko itiötartunta metsikköön tulla juuristovaurioiden kautta? Tutkijat eivät ole ainakaan vielä kirjoittaneet tällaisesta, mutta ovat kyllä huolissaan runkovaurioiden kautta tulevista tartunnoista.
Harvennushakkuut olisi siis tehtävä mieluiten talvella. Nekään eivät suojaa metsää kokonaan: verinahakan aiheuttama vauriolaho on yleisempi talviaikaisissa vaurioissa kuin kesäaikaisissa!
Juuri näin, että kuusen tauti on ärhäkåmpi kuusella, mutta ei yleensä sairastuta muita puulajeja. Siksi kuusikon voi uudistettaessa vaihtaa melko turvallisesti lehtipuulle ja/tai männylle tai lehtikuuselle, mutta mieluiten puhtaana lehtipuustona, lehtisekataimikkona tai lehti/havusekataimikkona niin että lehtipuuta on runsaasti.
Männyn tauti on hankalampi tapaus uudistamisen kannalta, koska se tartuttaa myös kuusen ja ilmeisesti myös lehtikuusen. Haapa on kestävin, koivu myös melko hyvä, joten koivu/haapataimikko luontaisesti tai harvaan istuttaen olisi järkevin.
Ja molemmissa nostetaan kannot ja pidetään havupuun taimet poissa taimikosta ensiharvennukseen saakka.
Näitä samoja asioita on pyöritelty kahdessa ketjussa:
Juurikäävän vaivaaman kuusikon käsittely
Hirvieläimet, juurikääpä ja ilmastonmuutosOta selvää tieisännöinnin hinnasta. Sitten lähde etsimään uutta puheenjohtajaa. Tiehoitokunnalla pitää olla pj vaikka käytännön toiminta pyörisi isännöitsijän toimesta, ihan kuin asunto-osakeyhtiöissä. Tulevan pj:n taakka on silloin kuitenkin vähäisempi. Suostumusta hoitokuntaan helpottaa jos osakaskokous tekisi päätöksen että tiehoitokunta voi halutessaan solmia milloin tahansa isännöintisopimuksen.
Niin ja tuonnempana esitetty ajatus, että tärkeät asiat pitää lobata isojen osakkaiden ja hoitokuntaan esitettävien kanssa ennen kokousta, oli erittäin varteenotettava. Itsekin sovelsin tuota etukäteislobbausta kun piti saada päätös tien perusparannuksesta aikaan.
Männynjuurikäävän esiintymiskartta on esim. Metlan Metinfossa. Vilkaise sitä; aika yleiseltä tuo näyttää Länsi-Suomessakin. Paikallisesti voi löytyä tyhjiä alueita. Jos lähialueen männiköt ovat olleet terveitä, riski on varmaan pieni.
Jos tuo tehdään motohakkuuna, kannattaa kysellä etukäteen hakkuun suorittajalta, onko heillä tarvittava kalusto. Jos taas hankintana, jää käsittely oman harkinnan varaan.
Luulisin että useimmiten käsittely tehdään havuilla ensiharvennuksista lähtien. Jos jollain on parempaa tietoa, voisi kommentoida. Etenkin turvemaiden hakkuiden tilanne kiinnostaisi, miten niissä toimitaan, ja esiintyykö tyvilahoa tai tyvitervasta niissä?
Käsittely olisi kyllä suositeltava energiaharvennuksissakin.
Luonnonvarapäätöksenteko on sovittelua; kukin ensin julkituo omiin tarkoitusperiinsä sopivan kannan ja sitten neuvotellaan. Näinhän tämä susikonfliktin ratkaisukin muotoutuu.
Ajatuksemme pedoista eivät ole lainkaan kaukana toisistaan: minäkin suhtaudun suurella varauksella tuontipetoihin.
