Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Sain tänään postista kirjan Poiminta- ja pienaukkohakkuut. Voin suositella, kuten Pukkala, Lähde, Laiho -kirjaakin.
Tuosta Valkonen ym. kirjasta referoin täydennystä sieniasiaan Tuula Pirin kirjoittamasta luvusta.
Kannon juurissa juurikääpärihmasto leviää 2-3 kertaa nopeammin kuin pystypuun juurissa. Tartunnan saaneessa kuusikossa juurikäävän etenemistä on vaikea estää, mutta sitä voidaan hidastaa rajoittamalla hakkuut minimiin. Eli mieluiten vain yksi harvennus juurikääpäkuusikkoon ja aikaistettu päätehakkuu, ei jk:ta.
Mesisieni on myös melko yleinen lahottaja kuusikoissa, mutta se ei yleensä leviä metriä korkeammalle kuusen rungossa. Se elää myös lehtipuiden kannoissa.
Kasvavan puun vaurioista, etenkin talvihakkuissa sattuvista runkovaurioista, pääsee alkuun ns. vauriolaho, jonka yleisin aiheuttaja on verinahakka. Se etenee nopeasti kuusen rungossa ja voi pilata useita metrejä tukkipuuta. Nahakka ei leviä puusta toiseen.
Huomionarvoista, on että poimintahakkuissa korjuuvauriot voivat olla ratkaiseva reitti, jota pitkin lahottajasienet tarttuvat terveeseen metsikköön, koska tätä tartuntaa ei voida estää mitenkään, jos olot ovat sille otolliset.
Kurki: onko tuo männikkö poikkeus ympäristöstä? Löysinkin jo sen kuvan ja paikkalinkin lukijoiden kuvista! Eipä tuohon siellä käytyyn keskusteluun ole paljon lisättävää. Joku Kolarin tutkija voisi käydä toteamassa tilanteen paikan päällä, että onko metsikössä jotain erikoista.
Toteutunut kasvu on sikäli helppo tapaus, kun sen voi todeta hakkuun yhteydessä. Vaikeampaa on tulevan kasvun ennustaminen. Totta kai näissä on paikallisia vaihteluita, mutta maamme metsäninventoinnin ja tuotostutkimuksen tuottamilla ennusteilla metsävaroista on pärjätty hyvin. Kasvumallit huomioivat puulajin, puuston iän ja rakenteen, kasvupaikan, lämpösumman ja korkeuden merenpinnasta sekä mereisyyden.
Nyt kun 6m3 olet lukenut asiasta enemmän, ovatko ajatuksesi petojen merkityksestä muuttuneet?
Itseäni huolestuttaa se että metsäluonnon (siis kasvien) monimuotoisuudesta ja ennallistamisesta puhutaan paljon, mutta ravintoketjujen ennallistamisesta ei juuri kukaan. On yksi poikkeus: Korpimäki ym. tutkimus ”huippupetojen paluu”. Mutta siinäkään ei oteta tätä mainitsemaani näkökulmaa, että kokonainen ravintoketju toimii paremmin kuin vajavainen.
Tuolta riistantutkijoiden kirjoituksista olen minäkin, metsästystä harrastamaton, oppinut, että pedot ottavat saaliiksi, paitsi heikkoja ja sairaita, paljon nuoria yksilöitä. Metsästäjät ottavat paljon parhaassa lisääntymisiässä olevia valikoituneita yksilöitä, mikä heikentää paitsi lisääntymistulosta, mahdollisesti myös lajin perimää.
Metsästyksen tulisi siis varmaan yrittää matkia petojen suorittamaa saalistusta. Ja antaa kohtuullisen petokannan auttaa: susi tasapainottaa jo runsaimmilla esiintymisalueillaan metsästyksen aiheuttamaa vinoumaa. Tulevien vuosien hirvestys tulisi kohdistua paitsi vasoihin, erityisesti lehmiin.
Anton nimittää kaikkia koiria sekundasusiksi rotuun katsomatta.
Tyttäreni, joka tietää enemmän koirista kuin minä, vahvistaa että Irlannin susikoira on jalostettu susijahtiin. Onhan näitä muitakin rotuja, mutta tuo on varmaan yksi parhaista säilymään hengissä susimailla. Olisiko siitä hirvijahtiin – en osaa sanoa.
Eivät ne sudet taida liikkua aivan noin isoina tokkina. Keskimääräinen lauma taitaa olla 10-20 yksilöä. Urospennuthan joutuvat jättämään lauman (perheen) aina aikuistuttuaan?
Kuusmottiselle: ajattelin siis luonnollisia oloja joissa ne saavat vapaasti muodostaa laumoja ilman että ihminen häiritsee ampumalla. Esimerkiksi Yellowstonen havainnot.
Petovahinkoja oli tilaston mukaan havaittu vime vuonna 3378 kpl poronhoitoalueella. Havaitut ovat arviolta viidennes todellisista. Korvaukset luokkaa 4 miljoonaa euroa. Nämä luvut ovat aika hyvin verrannollisia hirvivahinkokorvauksiin metsissä. Niissäkin korvaukset ovat jonkin tutkimuksen mukaan noin viidennes todellisista vahingoista.
Jos lasketaan hirvivahinkoihin ja porovahinkoihin lisäksi liikennevahingot, tulee molemmista aika paljon kuluja. Poro on sikäli hankalampi tapaus että korvaus tulee valtion budjetista eikä lupamaksuvaroista.
Lisäys: taloudellisesti ajatellen tulisi siis vähentää susia poronhoitoalueella ja antaa kannan kasvaa muualla. Kun vasahävikki pienenisi, voitaisiin aikuisten porojen kantaa myös pienentää metsävahinkojen välttämiseksi. Niitä ei korvata mistään varoista.
Hemputtajan kanssa samoilla linjoilla. Mutta tässä oli kyse lähinnä tuhoalttiudesta ja geneettisestä rappeutumisesta.
Ken elää se näkee. Aika suuri osa eteläisen Suomen kuusikoista jää jk menetelmän ulkopuolelle jo pelkästään tyvilahoisuutensa takia. Pohjoisempana olisi nyt varottava parantamasta lahon leviämisedellytyksiä. Yksi varteenotettava leviämistie ovat korjuuvauriot hakkuissa.
Sen sijaan esimerkiksi turvemaat – erityisesti korvet – rannat, karuimmat mäntymaat, virkistysmetsät, rannat ja muut vastaavat ovat hyviä jk-, poiminta- ja pienaukkohakkuiden kokeilukohteita. 1940-lukuun verrattuna yksi iso ero on laadukkaan metsänviljelymateriaalin helppo saanti: ellei uudistu, niin sitten kylvetään ja istutetaan.
Jatketaan tässä juurikäävästä.
Hyviä huomioita Petellä. Kyllä tietoa oman metsän lahopesäkkeistä voi ja kannattaa käyttää hyväksi uudistamisessa. Näkeehän tiedon kannoistakin kun muistaa käydä alueella hakkuun jälkeen. (Kuvia männynjuurikäävän saastuttamista kannoista on netissä.) Tosin kannattaa muistaa että juuristot leviävät laajalle, eli jonkinlainen (10 m?) turvaväli saastuneisiin kantoihin on syytä jättää. Jos sienitutkijoilta saisi arvion turvavälin pituudesta, lahoastetta ei tarvitsisi huomioida periaatteessa lainkaan.
Tarkempia neuvoja näihin saisi Metlan tutkijoilta, minun tietämykseni ei riitä. Toivon että ne tulevat uudistettaviin metsänhoitosuosituksiin ja metsänhoitokortistoon. Voin vinkata asiasta Tapioon.
Tuo alikasvoksen saastuneisuus on ollut tiedossa, mutta erittäin hyvä havainto ja vertailu kuitenkin. Koko metsikkökuviota ei siis tarvitse uudistaa lehtipuulle vaikka osa siitä olisi saastunut.
Tuo havupuun istuttaminen normaalia harvempaan tiheyteen oli ruotsalaisten ohjeissa myös. Luontaiset kuusentaimet ja männikössä vastaavasti männyntaimet kannattaisi varmaan poistaa taimikonhoidoissa lahopesäkkeen alueelta.
