Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Jos ajaa uudella autolla, on kovat pääomakulut ja jos ajaa vanhalla, kovat remonttikulut, mutta vanhalla varmaan kuitenkin pienemmät kulut kokonaisuudessaan. Sähköautot ovat tässä asia erikseen: esimerkiksi huolimaton renkaiden vaihto voi tuoda ikävän laskun akun vaihdosta.
Uudehkolla autolla saa merkkihuollosta ajoturvan vuodeksi. Auton tietokone vaatii ainakin Seatissa ja Skodassa tarkastushuollon noin kerran vuodessa. Ei auto lakkaa toimimasta, mutta se muistuttelee asiasta äänekkäästi jos huoltoa ei toteuta.
Kommentti HS artikkeliin jossa Petteri Tolvanen (ohjelmajohtaja, WWF Suomi) pohtii suurpetopolitiikkaamme.
TA puolustaa kommenteissa nykyistä suurempaa susikantaa hirvieläinten hallinnassa. TA korostaa petojen hyötyä saaliseläinten geneettisessä valinnassa. Suurpedoilla ei ole pentuvaiheen jälkeen paljon vihollisia, joten mikään saalistaja ei tee niille geneettistä valintaa, vaan sen hoitaa luonto muulla tavoin. Luultavasti petoeläimellä itse kannan koko ja geenien riittävä vaihto muiden populaatioiden kanssa on riittävä. Sitä en tiedä onko saalistajan tekemä valinta kasvinsyöjille suurikin hyöty. Valkohäntäpeura on ainakin pärjännyt meillä erittäin hyvin jo vuosikymmeniä ilman suurta petopainetta huolimatta aloituspopulaation pienestä koosta.
AJ kommentti (ei ole julkaistu).
Olisiko hirvieläinkantojen hallinta edes teoriassa jätettävissä nykyistä vahvempien suurpetokantojen hoidettavaksi, ja mitkä olisivat seuraukset siitä. Kykenisivätkö kotkat, ahmat, ilvekset, karhut ja sudet yhteensä laskien hoitamaan ongelman ja millaisia määriä niitä silloin tarvittaisiin? Oppia voitaisiin hakea niistä maista Euroopassa joissa susien määrä on meitä suurempi pienemmällä pinta-alalla.
Pedot pitäisivät hirvieläimet enemmän liikkeellä, jolloin ne aiheuttaisivat enemmän kolareita. Niiden lisääntymisteho heikkenisi hieman heikomman ravintotilanteen ja stressin vuoksi. Nykyisellä metsien nuorella ikärakenteella ja talvien ollessa yleensä leutoja ja vähälumisia voidaan olettaa, että ravinto ei ainakaan kaikkina vuosina rajoittaisi hirvieläinten lisääntymistä.
Luultavasti suurpetoja tarvittaisiin hirvieläinten hallintaan paljon suurempia määriä kuin mitä ihmiset sietäisivät lähiympäristössään. Perinteinen ja tehokas koira-avusteinen hirvenmetsästys käy vaikeaksi suuren susikannan vallitessa. Tämä ongelma olisi ratkaistava, mutta oikein hyviä malleja ei ole vielä löytynyt. Metsästysseurojen jäsenistö vanhenee ja uusia hirvikoiria otetaan jo harvemmin koulutettaviksi.
Vaikuttaa siis siltä, että se susikanta, joka on minimi suotuisan suojelun tason kannalta, on samalla suunnilleen maksimi ihmisen kannalta. Metsästämistä tarvitaan edelleen hirvieläinkantojen hallintaan.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011566451.html
Tästä unohtui nyt vhp:n säästäminen pedoille ja siitä johtuva mahdollinen negatiivinen kierre metsästyksen kannalta.
PS. Viiden suden lauma nähty Kirkkonummen Sundsbergissa kehä 3 sisäpuolella.
Tuolta löytyy tietoja PEFC:n osalta seurannasta, myös poikkeamaraportteja. Auditointi perustuu otantaan joten ihan kaikkea ei valvota, mutta on olemassa riski että laiminlyönneistä voi jäädä kiinni.
Kävin puhumassa Metsätieteen Päivillä median ja keskustelijoiden metsäpolitiikasta. Näköhavainto Leena Finéristä, mutta valitettavasti hukkasin hänet… Seuran jäseniä on retkeillyt Latviassa, josta katseltiin kuvia. Erittäin heinittyvät ja rehevät kasvupaikat. Ongelmia metsänuudistamisessa tiedossa, kun ilmasto lämpenee?
Kari Mielikäisen kanssa muisteltiin Ekometsätalouden liiton Kaapelikäräjät-metsäkeskustelua v. 1998. Ensimmäisiä nettimetsäkeskusteluja ylipäänsä. Mutta oliko silloin jo olemassa Metsälehden palsta vai milloin se aloitti?
Olen kyllä äänestänyt sekä vihreitä että demareita, mutta puolueista itseäni osuu lähimmäksi arvokartalla RKP eli keskustaliberaalit.
Ranelle: rahaa on, nimittäin yksityistä rahaa. Jokainen metsistä huolestunut yksilö voi ostaa metsää suojeltavaksi tai lahjoittaa rahaa suojeluun.
Kurjelle: lahopuujatkumo katkeaa, kun hakkuualueelta viedään pois elävät puut. Elinympäristö voi muuttua liikaa harvinaisten vaateliaiden lajien kannalta avohakkuussa. Tuollainen harvinainen Kemijärven jalokivi pitäisi säästää ja meillä tulisi olla siihen varaa.
Mistä ne muuten tuonkin jutun otsikossa mainitun tietää että: ”Metsä Group aikoo avohakata arvometsää selluksi Kemijärvellä – keski-ikä lähes 200 vuotta”. Siis että selluksi menee. Eikö tuo puusto olisi sellaista joka kannattaisi viedä sahalle – hitaasti kasvanutta laatutukkia.
Kommentoin YLElle:
Kuvituskuvassa näkyy vanha karun kasvupaikan luonnonmetsä. Huomataan että luonnontilainen männikkö voi olla pääosin yksilajinen. Kuusi ei pärjää männyn kanssa kilpailussa ja koivu ja muut lehtipuut ovat lyhytikäisempiä kuin mänty. Lisäksi puulajivalikoimaan vaikuttaa alueen palohistoria: kuusen taimet kuolevat maapalossa pois.
Kyllä olisi suojelun arvoinen metsä. Ongelmana näissä on valtion niukka suojelun rahoitus; sanotaan että Lapissa on jo tarpeeksi suojeltua ja niukat varat pitää kohdistaa etelämmäksi. Avuksi tarvittaisiin yksityisiä lahjoituksia – vaikka Luonnonperintösäätiölle tai Metsä Groupin suojelusäätiölle joka aloittaa ensi vuoden alussa. Kemijärven yhteismetsän kontolle korvaukseton suojelu ei luonnollisesti kuulu, siis enempää kuin mitä FSC-sertifikaatti vaatii.
Voisiko joku kommentoida mitä ovat keskustelussa monesti väitetyt metsäteollisuuden runsaskätiset tuet? Eiköhän metsäteollisuus tuota huomattavasti enemmän verotuloja kuin mitä se saa tukea. Tuottaa joka vuosi edelleen lisää verotuloja mahdollisten hiilinielusakkojen maksamiseen.
Peurojen pyyntiluvat vähenivät Varsinais-Suomessa, jotta susille riittää saalistettavaa. Valkohäntäpeurojen määrä on kääntynyt laskuun Varsinais-Suomessa. Sen sijaan susia ja ilveksiä on ennätyspaljon. Mitä vähemmän on peuroja, sitä suuremmalla todennäköisyydellä susien ei toivottu käyttäytyminen kasvaa, sanoo Hermansson viitaten kotieläinvahinkoihin ja susien pyrkimiseen asutuksen lähelle.
Mitä enemmän peuroja, sitä tehokkaammin susi lisääntyy ja sitä enemmän niille joudutaan säästämään saalista. On jouduttu pahaan kierteeseen, josta ei ehkä päästä ulos säästelemällä kaatolupia. Sen sijaan jos saalista ei alueella ole, susikannan kasvu hidastuu ja nuoret yksilöt hakeutuvat kenties muualle eli Järvi-Suomeen. Haitat lienevät melko suorassa suhteessa kannan kokoon, joten karkotusmenetelmien kehitystä tarvittaisiin avuksi.
Lapin metsät ovat hiilinielu huolimatta ojittamattomien soiden ja suojelualueiden suuresta määrästä. Tarkoittanee myös sitä, että alueen talousmetsät ovat huippukasvun vaiheessa.
