Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ei ole kysymys siitä kuka on oikeassa vaan siitä miten saadaan metsien hiilinielun parempi kuvaus ja millä keinoin saadaan metsien kasvu pysymään hyvällä tasolla. Viestintäongelma on siinä, että saadaan metsäalan ulkopuoliset maallikot ymmärtämään metsien kasvun dynamiikka ja ilmastotoimien eli ehdotettujen hakkuiden alentamisen seuraukset. Jos yhteiskunta tästä valistuksesta huolimatta haluaa valita sen tien, se on sitten metsäalan pakko hyväksyä.
Kertoimien hionnan huippuunsa voi jättää suosiolla alan tutkijoille!
Häkkiselle: en ole ihan varma onko käytännössä olemassa ”täyttynyttä” maaperän hiilivarastoa. Tarkoitat ilmeisesti tilaa ”steady state” jossa syöte on yhtä suuri kuin hajotus? Hetkellisesti tällainen voinee vallita, mutta ympäristön muutos ja syötteen muutos muuttavat systeemin tilaa jatkuvasti.
Ei nielu mene nollaksi talousmetsässä josta hakataan pääomaa pois ja se pysyy nuorena. Ranelle vastaan että hiilinielu on vuotuinen kasvu – poistumat. Jos poistuma pienenee, nielu kasvaa. Lisäksi joidenkin ennusteiden mukaan kokonaiskasvukin voi jonkin aikaa kasvaa nostamalla puustopääomaa. Nämä ovat lyhyen aikavälin ratkaisuja mutta jos näitä halutaan, niitä on mahdollista järjestää. Kompensaatiomarkkinan raha tulisi varmaan yrityksiltä pääosin. Verovaroista tuskin liikenee hiilinieluihin rahaa kun metsien suojeluunkaan ei tunnu järjestyvän.
Ilmastopaneelilta kannanotto hiilinieluihin Metsäuutisissa.
Vaje suhteessa EU-tavoitteisiin ei ole harmiton ja seurauksia tulee, mutta vielä ei tiedetä millaisia. Seuraavalla sopimuskaudella alkaen vuodesta 2026 olisi hyvä päästä tavoitteisiin, mikäli EU jatkaa nykyistä nielupolitiikkaa.
Tarvittava määrä hiilinieluyksiköitä saataisiin kyllä kasaan luontoarvomarkkinoilta, samoin tarvittava määrä suojelualueita. Muun muassa metsäekonomisti Olli Tahvonen on esittänyt, että metsänomistajat voisivat tarjota kohteita markkinoille. Toteutus voisi olla esimerkiksi vuosivuokra, joka suunnilleen vastaisi vastaavan metsäalueen vuotuista tuottoa metsätalouskäytössä. Tämäkin tapa olisi kallis kerrannaisvaikutusten kautta, mutta verovaroja ei kuluisi.
Sitten on erikseen kysymys siitä, millä ja miten hyvillä mittareilla EU-ilmastopolitiikan onnistumisia seurataan. Siellä maaperän epävarmoille muuttujille kannattaisi ehkä antaa pienempi paino kuin puuston varmoille muuttujille.
