Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ei mainita ei, mutta veden ja pohjasedimentin laatu mainitaan. Tarvittaisiin tutkimusta siitä miten suojavyöhykkeen leveys vaikuttaa edellisiin. Raakkuesiintymien kohdalla voitaisiin rajata ja korvata leveät vyöhykkeet. Pitäisi myös tietää riittääkö tämä hyvään veden laatuun, mutta todennäköisempää on että vesiensuojelun tulisi olla korkeatasoista koko valuma-alueella.
Löysin leveät kaistat myös jostain vesiensuojelun materiaaleista joista ministerin korvaan lienee ne kuiskittu. Oli joko Life-hanke tai ely-keskuksen tuote. Raakkujen tutkija Jouni Taskinen sanoo Metsälehden haastattelussa että kapeampi riittää jos pinnanmuodot ovat tasaiset eikä maaperä ole eroosioherkkä.
Yrityksille pitäisi riittää normaali ympäristöraportti jonka kaikki suuret tekevät joka vuosi.
Hyvä lisäys Timpalta. Ilman muuta on selkeämpää soveltaa sertin metrimääriä kuin miettiä olosuhteita. Raakuille muistetaan lisäksi leveämpi suojakaista. Rukopiikki väittää että nämä ovat kaikki ilmaisia mutta käytännössä ei vaan kaikki talouskäytöstä poissa oleva pinta-ala pienentää tulosta. Toki osa on lähes poissa käytöstä muutenkin kuten kivikot ja kalliot. Rannat sen sijaan ovat monesti tuottavaa metsämaata.
En ehdota että näitä pitäisi alkaa korvata, mutta voisi kuitenkin uhrauksia hiukan arvostaa. Raakkuvesien suojakaistat tulisi korvata.
Jovainilta oikein hyvä tieto, mutta lisäksi tarvitaan vielä puulajien jakauma. Jos tuossa on seassa kuusten lisäksi koivua ja mäntyä, kuusen taimettuminen on mahdollista. Kuusijakson jälkeen onkin taas avohakkuun vuoro.
Olemmeko Jovainin kanssa jo lähellä konsensusta? Siis että jatkuva kasvatus pitää katkaista välillä avohakkaamalla. Perko liputtaa vielä jatkuvan jatkuvan kasvatuksen puolesta.
Väite Hesarissa Espoon kaupungin viherpesusta kertovassa jutussa: Yhdessä suuressa tuulivoimalassa voi olla jopa tuhat kiloa harvinaisia maametalleja.
Missä siellä voimalassa? No kestomagneeteissa.
Suomen uusiutuvat:
”Harvinaisiin maametalleihin perustuvilla kestomagneeteilla saadaan aikaiseksi niiden painoon ja kokoon nähden voimakkaita magneettikenttiä, joita hyödynnetään tuulivoimatuotannossa. Kestomagneetteja käyttävissä tuulivoimaloiden generaattoreissa käytetään pääasiassa neodymiumia, joka on suhteellisen harvinainen. Neodymiumia käytetään yleisesti elektroniikassa esimerkiksi kaiuttimissa, puhelimissa, sähkömoottoreissa, tietokoneiden kovalevyissa, hybridiautoissa ja niin edelleen. Tuulivoimaloihin käytetään vain häviävän pieni osa koko maailmassa käytettävästä neodymiumin määrästä.”
VTT:n raportti: Kriittiset metallit vihreässä energiateknologiassa.
Tarvittavista määristä raportin sivulla 27:
”Alhaisen pyörimisnopeuden vaihteettomissa tuulivoimakonsepteissa harvinaisten maametallien tarve on 160–200 kg/MW. Vastaavasti vaihteellisissa korkeamman pyörimisnopeuden laitoksissa harvinaisten maametallien tarve on 30 kg/ MW [Buchert, 2011].
Mielenkiintoisen potentiaalisen tulevaisuuden ratkaisun tarjoavat korkeissa lämpötiloissa suprajohtavat materiaalit (high temperature superconductors, HTS). … Buchert arvioi harvinaisten maametallien menekiksi 2 kg/ MW [Buchert, 2011].”
