Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Yhdessä käyttämässämme mallissa ajoura on 10 metriä. Ajouran keskustaa raavitaan vähän auki ja kylvetään rauduskoivu. Ehtii hyvin kasvattamaan kuitukierron. Istutuspuusto metrin taimivälillä. Tässä mallissa ajouran reunapuusto kasvatetaan suoraan päätehakkuuseen asti. Hyvin kasvaa.
Juuri tässä mallissa 5 metriä leveiden ajourien reunat istutetaan metrin taimivälillä, sinne kaistaleen (10 metriä leveä) sisälle sitten harvempaan. Meillä on näitä toimivia malleja useampia. Mielenkiintoisen näköisiä satelliittikuvissa.
Voihan sen venyttää vaikka 20 metriksi. Silloin puukaistale on 15 metriä. Varmaan sekin toimii.
Puukaistale on 10 metriä leveä, ajoura 5. Ajouraväli on tässä mallissa 15 metriä.
Meillä on yksi neljän hehtaarin kuvio rivi-istutettu (kuusta) kymmenen metrin rivivälillä ja metrin taimivälillä (1000/ha). Poikkeuksellisen hyvä kasvu, joka suuntautuu ylöspäin. Valoa riittää (fotosynteesiin) ja näköjään ravinteitakin.
Husq165R: Väliin jätämme ajourat. Ajoura on luokkaa 5 metriä. Ajouran reunat istutamme metrin taimivälillä. Tuolla väljyydellä noilla reunoilla voi mennä päätehakkuuseen asti (käytännössä koettu).
Meillä on kymmenen miljoonaa hehtaaria sellaista metsämaata, joka rauduskoivulla nykytaimilla tuottaisi tuon 20 kiintoa/ha/vuosi. Harvennuksista kylläkin pitää huolehtia. Ja holtiton sorkkaeläinlaidunnus lopettaa. Luken mukaan keskikasvu on viiden kiinnon luokkaa. Sorkkaeläinlaidunnuksen kasvua alentava vaikutus on luokkaa 15 kiintoa/ha/vuosi. Meillä ei ole metsätalousministeriötä, vaan tolkuton METSÄSTYStalousministeriö. Meillä on maa jaettu HIRVITALOUSALUEiksi.
Koivunjalostus on meillä pisimmällä. Nykyisellä taimimateriaalilla koivikon joutuu tässä systeemissä harventamaan alle 15-vuotiaana, männikön parikymppisenä ja kuusikon myöhemmin. Siinä vaiheessa kun kuusikaistale on harvennettavissa saa koivukaistaleesta jo tukkeja (sahatavaraa, vaneria). Meillä ei ole paluuta entiseen tehottomaan rimpuiluun.
Kun se susilauma loikoo sadantuhannen hehtaarin reviirillään viikosta kuusi vuorokautta aarin alalla välillä hirveä syöden, niin siihen törmääminen on tuona aikana loton täysosumaa harvinaisempi suoritus.
Niitä hirventappopaikkoja löytyy tuota luokkaa (50/vuosi) häiritsemättömältä susireviiriltä. Naapurin vävy oli aikoinaan rajavartijana ilomantsissa. Mekrijärven tutkimusasemalta oli heille jatkuva tilaus vielä syömättömästä susien tappamasta hirvestä. Kerran partiossa sitten oli hakkuuaukon reunaan ilmestynyt erittäin kookas isosarvinen hirvi. Satakunta metriä kuljettuaan se oli kaatunut maahan. Oli kuollut. Takajalat oli revitty ylös asti auki, kuoli verenvuotoon. Luokkaa viiden minuutin kuluttua jälkiä pitkin oli hiljalleen jolkotellut puolenkymmentä sutta. Kääntyivät jälkiään pitkin takaisin. Ei susi vaaranna terveyttään hirven takia. Ohje oli, että vartijat pysyvät kaadolla kunnes kaarlo nygren (hirvitutkija) tulee hakemaan tutkimusaineiston. Näin kävi.
Susilauman (perhelauma 5-10 yksilöä) reviiri on meikäläisissä oloissa luokkaa 100000 hehtaaria. Lauma tappaa hirven keskimäärin kerran viikossa, jolloin se pysyy kaadon ympärillä useamman päivän, lähes viikon muutaman aarin alalla. Ne ovat liikenteessä keskimäärin 50 kertaa vuodessa muutaman tunnin kerrallaan. Tuolle sadalletuhannelle hehtaarille sopii 30 meikäläistä hirvenmetsätysseuruetta. On kohtuullisen lottovoiton tasoinen tuuri että se reviirilauma ja hirvenmetsästysseurue kohtaavat.