Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Meillä on 1991 naveromättäille kuivahkolle kankaalle istutettu männikkö jonka ppa oli 2011 yli 45. Itseharvensimme siitä rapian 100 kiintoa/ha (kuormavaaka- ja pinomitta). Seuraavan kerran jouduimme iskemään sen kimppuun 2016, samalla tuloksella (rapia 100 kiintoa/ha, muutama tukkipöllikin). 2020 kävelimme meille hankintaa tekevän motopojan kanssa kuvion läpi, jolloin tämä totesi, että tämä on heti harvennettava tai menee pilalle. Saanto 65 kiintoa/ha (motomitta), puolet tukkia. 29 vuotta istutuksesta kolme (3) harvennusta, ainakin 265 kiintoa/ha. Pystyssä on rapia 200 kiintoa. Tämä kuvio on lähellä talouskeskusta, hirvet kontrolloitavissa.
Samana vuonna kylvimme tämän kantatilan länsireunalle (linnuntietä 3 kilometriä, ei täydellistä hirvikontrollia) samantasoiseen kuivahkon kankaan hyvin muokattuun maaperään laadukkaat männynsiemenet (5000 kylvöpaikkaa/ha, taimia nousi luokkaa 20/kylvöpaikka). Hirvet niittivät tämän tuuhean taimikon tasaiseksi monena vuotena, huolimatta siitä, että ajoimme ne pois monta kertaa viikossa (muutama taisi tulla tapettuakin). Pikkuhiljaa sieltä petäjiä nousee, voi päästä ensiharventamaan viiden vuoden sisällä. Hirvittä tuostakin olisi hakattu vähintään 200 kiintoa.
Kaikki sorkkaeläimet pois puuntuotantoalueelta.
Niinsanottu poronhoitoalue on rapia 12 miljoonaa hehtaaria (36 prosenttia maan pinta-alasta). Ilman tuota syöttilästä (poro) siellä olisi parinkymmenen sentin jäkäläkerros (sitoo typpeä ilmasta). Nyt koko alue on mustalla muralla (täydellinen ekokatastrofi). Käytännössä kaikki jäkälät syöty (jäkälää rahdataan etelästä). Tuo 12 miljoonaa hehtaaria tuottaa sitten naftin 3 miljoonaa kiloa poronlihaa.
Peltoala meillä on 2,3 miljoonaa hehtaaria. Siitä saamme leipämme, jonka lisäksi se tuottaa 176 miljoonaa kiloa sianlihaa, 86 miljoonaa kiloa naudanlihaa ja 147 miljoonaa kiloa linnunlihaa (luvut vuodelta 2021). Lisäksi vielä maitotuotteet, kananmunat, hedelmät, vihannekset…
Tuo niinsanottu poronhoito on jäänne menneiltä ajoilta, niiltä ajoilta, jolloin minunkin kotipitäjäni kasvullisista metsämaista oli kaskettuna yli 80 prosenttia. Äärimmäisen tuhlailevaa maankäyttöä, joka pitää pikimmiten lopettaa.
Risuparta on pääosin oikeassa tuossa aloituksessaan. Valo pilkottaa tänne risukasaan yllättäen EEUUn taholta: ”…Ennallistamisella pyritään palauttamaan kohde luonnontilaan tai palauttamaan elinympäristölle tyypillisiä toimintoja poistamalla häiriötä aiheuttavia tekijöitä…” Luonnontilassa metsämme uudistuvat männiköiksi ja rauduskoivikoiksi.
Metsät tulee uudistaa joko männiköiksi tai rauduskoivikoiksi. Näillä toimenpiteillä puuntuotanto olisi helppo kaksinkertaistaa. EEUU esittää: poistamalla häiriötä aiheuttavia tekijöitä. Tarkoittaa käytännössä: lopetetaan holtiton sorkkaeläinlaidunnus.
Mitä tekee mikkomme (edunvalvojamme) MTKoossa: vastustaa jarin (aiempi metsästystalousministerimme) kanssa jyrkästi esitystä.
Kunhan päästään uudistamaan metsät luonnonmukaisesti avoimen vaiheen pioneeripuilla (tuoreimmat kasvupaikat rauduskoivulla ja kuivemmat männyllä), niin puun (hiilen) pinnanalainen osuus lisääntyy rajusti näillä syvä- ja runsasjuurisilla lajeilla. Nykytaimilla kierto näkyy olevan rauduskoivulla luokkaa 40 vuotta ja männyllä rapia 50 vuotta (täällä savossa). Tuosta maanalaisesta osuudesta ehtii hajota kiertoaikana murto-osa, eli se oikealla (luonnonlakien mukaisella) puuntuotantotavalla lisääntyy koko ajan. Nykyisellä holtittomalla sorkkaeläinpolitiikalla sitä maanalaista osaa ei kerry pintajuurisesta kuusesta.
Tuire Nygrenin väitöskirjasta: ”…Metsästysasetuksella, joka määrättiin suurena nälkävuotena 1868, hirvelle luettiin täydellinen rauhoitus koko maassa. Se lienee ollut kannan elpymisen kannalta eduksi, mutta hirven luvallinen metsästys käynnistyi vasta 30 rauhoitusvuoden jälkeen. Vuoden 1898 asetuksella metsästäjille suotiin mahdollisuus uroshirven kaatamiseen syyskuun kahdeksan ensimmäisen päivän aikana. Ensimmäiset luvat myönnettiin voimakkaimman kannan alueelle Viipurin lääniin. Vuonna 1906 lupia myönnettiin jo joka puolelle Suomea. Vuosittain kaadettiin 200-800 uroshirveä…”
Hirvenmetsästyksenharrastajista yli puolet on maattomia. Metsästävistä metsänomistajista huomattava osa on bjöörn vaalruussin kaltaisia vapaamatkustajia, jotka harrastavat sitä harrastustaan ympäri maapallon. Vaalruussikin ilmoitti harrastavansa erilaisia metsästysmuotoja puoli vuotta vuodesta. Siis keräilytaloutta. Ja tuonkaltainen tyyppi on uupeeämmän hallituksen puheenjohtaja. Täysin holtiton. Rahanteko ei paljon älyä vaadi. Suomalainen metsätalous on keräilytaloutta pahimmillaan, keräillään mitä sattuu luonnottoman suuren sorkkaeläinkannan jäljiltä jäämään (pääasiassa lahoja kuusia, ja tauti vaan pahenee).
Metsänomistajia on 640000 (kuusisataaneljäkymmentätuhatta), hirvenmetsästyksenharrastajia 100000 (satatuhatta). Vaikka kaikki hirvenmetsästyksenharrastajat olisivat myös metsänomistajia, niin olisivat sittenkin pieni vähemmistö (15,6 prosenttia, todellinen osuus on luokkaa 8 prosenttia metsänomistajista). Minä metsänomistajana hävittäisin kaikki hirvet, mutta persaukiset maattomat mafiosot enemmistönsä turvin estävät sen.
Tässä ei tarvita mitään sidosryhmiä, valta kuuluu metsänomistajalle. Tuo rosvojoukko (hirvenmetsästyksenharrastajat) on lahjattomuuden tiivistymän (suomalaiset lainlaatijat) erityisessä suojeluksessa.
Kun pintajuurinen kuusi kasvaa riittävän isoksi sen vedentarve lisääntyy. Mutta kun se ei niillä pintajuurillaan saa sitä vettä tarpeeksi. Silloin siihen iskee se kuusenkirjanpainaja ja tappaa sen (kuten susi tappaa ja syö liiat hirvet). Tämä holtiton hirviralli on jatkunut jo yli 40 vuotta (josta johtuu tuo typerä kuusettaminen). Valveutuneimmat puuntuottajat vaativat sorkkaeläinten poistamista puuntuotantoalueelta, sillä paalujuurinen mänty kasvaa hyvin missä vaan, syväjuurinen rauduskoivu jopa mäntyä paremmin. Koivua menee sellutonniin neljä (4) kiintoa ja niitä kiintoja saisi ilman hirviä kasvamaan helposti 12 hehtaarilla. Jokainen sellukoivuhehtaari tuottaisi sellufirman kassaan 1000 €uroa vuodessa (tällä veroasteelle yhteiskunta saisi saman). Kuivan kankaan kuusikossa päästään tuskin kymmenesosaan.
Mikä on hallinnon taso, kun ei oteta näitä faktoja huomioon. METSÄSTYStalousministeri oli huolissaan hirvien riittävyydestä ja muutamasta susien repimästä lampaasta. Kun susien annetaan hoitaa hommansa niin lampurit (myös poronpurijat) voidaan elättää lisääntyvän puuntuotannon koronkoronkoronkorolla uunin pankolle loikoilemaan tai vaihtoehtoisesti bahamasaarille palmun alle jatkuvaa siestaa viettämään (vapaan valinnan mukaan).
Helsingin sanomissa (28.07.2022) Luken tutkimuspäällikkö markus melin antaa ohjeita kuusenkirjanpainajatuhojen torjuntaan: ”…Oikea puulaji oikealle kasvupaikalle on se ensimmäinen. Suomessa on istutettu runsaasti kuusia paikoille, jotka kuivuutensa puolesta olisivat sopineet paremmin männylle…” Ehdottomasti, heinäseiväskaliiberiin kasvavilla kuusilla on hyvin rajalliset markkinat. ”…Syy vääristymään on kuusen paremmassa tuotossa…” Nyt on kyllä tutkimuspäälliköltä pallo hukassa (lieneekö koskaan edes ollut hallussakaan); eihän kuivan kankaan heinäseiväskuusikko tuota mitään. ”… ja siinä, että männyntaimet kelpaavat HIRVILLE liiankin hyvin…” Nyt osui kohdalleen. Olikohan vahinko?
Toinen melinin esimerkki on sekametsien suosiminen: Jos talousmetsä on maisematasolla riittävän monipuolista, kaikki munat eivät ole samassa korissa ja yhteen lajiin erikoistuneen tuholaisen tuhot jäävät pienemmiksi. Poikkeuksellisen ontuva peruste kuusen suosimiselle. Kun sille jatkossa kuitenkin käy köpelösti.
