Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
”Pohjoismaissa metsämyyrät ja metsähiiret on todettu borrelioosin kannalta tärkeiksi puutiaisen isäntäeläimiksi (Jaenson 1988). Spirokeetta leviää punkkien joukossa horisontaalisesti nymfeistä jyrsijöiden kautta toukkiin, jotka nymfeiksi muututtuaan siirtävät spirokeetan uusiin jyrsijöihin.”
Tuo otsikon juttu on peräisin täysin valottomasta paikasta. Epätoivoista rimpuilua ennen romahdusta. Koko borreliakatastrofi perustuu täydellisen holtittomaan myyräkannansäätelyjärjestelmän manipulointiin (tapetaan ketut, näädät, minkit, supikoirat). Ja sitä ylläpitää vielä holtittomampi sorkkaeläinlaidunnus.
Myyriä pääravintonaan käyttävät pedot (kettu, näätä, minkki, supikoira) pudottavat puutiaisaivokuume- ja borreliariskin kahdeskymmenosaan nykyisestä kun niitä ei tapeta. Punkkien toukat saavat 95 prosenttisesti nuo taudinaiheuttajat myyriltä (linnut ovat aivan marginaalinen ryhmä). Juuri seuraava vaihe punkkien kierrossa eli nymfit ovat niitä, jotka tartuttavat eniten ihmisiä (ja ne ovat siis lähtöisin myyristä, eivät supikoirista). Pääsyyllinen tähän kurjuuteen on pienpetojenmetsästyksenharrastaja. Kierto jatkuu sitten isoihin sorkkaeläimiin, joista niitä aikuisia punkkeja sitten tippuukin kustakin luupäästä tuhansia kesän mittaan. Ja niistä jokainen tuottaa tuhansia toukkia, jotka taas jatkavat kiertoa myyrien kautta, kun ne ketut tuli tapettua. Aikuinen punkkihan väijyy useimmiten metrin puolentoista korkeudessa juuri siksi, että saa runsaan veriaterian juuri sorkkaeläimestä.
Timppa: ”…Kyllä kuusi tulee olemaan jatkossakin Suomen metsätalouden avainlaji…”
Keittiöni ikkunasta avautuvassa maisemassa näkyy kilometrin päässä pellonreunassa vajaan sadan metrin matkalla kuusikon reunaa. Siinä reunassa on tuolla matkalla parikymmentä kuusenkirjanpainajien tappamaa kuusta (kokoluokka 500 litraa). Viime vuonna ei ollut vielä yhtään. Aiemmin siinä oli myös kuusikko, joka uudistettiin kuuselle (noin neljäkymmentä vuotta sitten). Ennen noita kuusikoita siinä oli ollut massiivinen männikkö.
Metsälehdessä (13/2022) otsikolla
AJANKOHTAINEN
Eurooppalainen näkökulma:
”…Myrskyt ovat kaataneet metsää, ja viimeisen kolmen vuoden aikana kirjanpainajat ovat olleet suuri riesa. Tuhokuoriaiset ovat yhä ongelma, myös Rheinland-Pfalzissa. Kuusia ei ole enää juuri lainkaan, mutta metsiin on istutettu monipuolisesti uusia puulajeja…”
Siis: ”…Kuusia ei ole enää juuri lainkaan…”, mutta siitäkin huolimatta tuhokuoriaiset ovat yhä ongelma. Tuhokuoriaiset tulevat tappamaan loputkin kuuset.
Huolimatta siitä, että meillä on holtittomien sorkkaeläinlaiduntajien puolueessa täydet 200 kansanedustajaa, täällä tullaan ennemmin tai myöhemmin hirvi poistamaan eläimistöstä (niitä jää aivan riittävästi venäjälle). Mieluummin ennemmin (toivottavasti järki voittaa).
Joka ainoan syöpäläisen voisin myydä pystyyn. Voisin jopa lahjoittaa. Halukkaita ottajia on pilvin pimein. Erittäin kokeneita ja osaavia hirvenmetsästäjiä (ja lihankäsittelijötä). Enkä ole ainoa puuntuottaja joka haluaa poistaa syöpäläiset mailtaan. Nykysysteemillä se ei tule onnistumaan.
Ei edelleenkään vähäisintäkään kosketusta todellisuuteen. Itse olin hirvijahdissa mukana jo 1959.
Muutamilla kirjoittelijoilla todellisuudentaju ja luetun ymmärtäminen näyttää olevan luokattoman heikkoa.
Tässä missä pääosa maistani sijaitsee on hirvien talvikanta pidetty toistakymmentä vuotta tasolla 10/1000ha. Pääasiassa maattomista (huoleton on hevoseton poika) koostuva seura ei tingi yhtään tuosta tasosta. Minä itse kykenen poistamaan tuosta määrästä omilta mailtani heti tänä syksynä vähintään kymmenen (10) syöpäläistä. Ja ongelma minun osaltani poistuu.
Pinta-alarajoitus ja lupateatteri pois maanomistajilta.
Tätä kuusettamistahan on jatkunut luokkaa puoli vuosisataa (holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen ansiosta). Kuusihan on hiivistellyt syväjuurisempien rauduskoivun ja männyn vanavedessä viimeisenä metsiimme. Ja ensimmäisenä lähtee. Mitä isommaksi se ehtii kasvaa, sitä suurempi on vedentarve. Ja ne pintajuuret eivät kykene tyydyttämään sitä tarvetta.
Maanomistajalla tulee olla oikeus poistaa tuholaiset (hirvi, valkohäntäpeura, metsäkauris) mailtaan ilman pinta-alarajoitusta ja lupateatteria. Maat voivat olla edelleen vuokrattuna metsästysseuralle (mutta vain ja ainoastaan sorkkaeläinjahtiin, mutta ei enää yksinoikeudella).
Kauriin ollessa vielä luvanvarainen keittiöni ikkunan ohi vaelsi jopa 20-päisiä kaurislaumoja. Nyt niitä ei näy edes joka vuosi (ja silloinkin yksittäisiä).
Hirviä näkyy (ja tuntuu taimikoissa). Minä lupaan ampua omilta mailtani kymmenen (10) hirveä tänä vuonna ja ongelma poistuu minun osaltani. Seuraavina vuosina tulokkaita onkin enää 1-2 (jotka myös poistan), ja talvilaidunnus loppuu.
Hirvellä on vakiintunut elinpiiri, jonka se valitsee toisena elinvuotenaan.
Heikosti on arton seudulla lintuja. Mutta siellähän tapetaankin kaikki myyränsyöjät. Täällä ne ovat saaneet olla viisitoista (15) vuotta rauhassa. Minun tarvitsee talvella aterioidessani vain katsoa keittiön ikkunasta ulos, niin siellä onkin samaan aikaan pellonreunan koivikoissa einestämässä 50-150 teeren parvia.
Helsingin yliopiston valtakunnalliset talvilintulaskennat (alkaen vuodesta 1956) kertovat hömötiaishavaintojen olleen vakaat aina vuoteen 1990 asti, jonka jälkeen havainnot ovat pudonneet kymmenesosaan. Myös talitiaishavainnot olivat vakaat 1990 asti, josta lähtien havainnot ovat kaksinkertaistuneet. Sinitiaishavainnot olivat myös suht vakaat vuoteen 1990 asti, jonka jälkeen ne ovat jokseenkin suoraviivaisesti lisääntyneet nelikymmenkertaisiksi.
