Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Sahalan parooni kirjoittaa: Tervetuloa katsomaan!
Neuvoa kannattaa noudattaa. Olen liikkunut hänen maillaan etupäässä tutkimusaineistoa keräten. Syksyllä, mutta myös talvella. Ei yhtään kohtaamista hirvikärpästen kanssa. Kaikki tietyn koon saavuttaneet rauduskoivut ja männyt (myös lehtikuuset) pystykarsittuja. Ajouria pitkin on mukava liikkua, niissä ei vesi seiso. Kannattaa tarkastaa kansalaisen karttapaikasta, satelliittikuvista näkyy hyvin tuo systeemi. Aivan Rautalammin kirkonkylän kupeessa Äijäveden rantamilla.
Mänty on hirvieläinten suosikki
Maaseudun tulevaisuudessa oli 10.03.2023 otsikko: Hirvet syövät metsän monimuotoisuuden
”Hirvituhoilla alttiissa mäntytaimikoissa myös lehtipuut tulevat syödyiksi, joten lehtipuusekoituksen edistäminen näissä kohteissa on vaikeaa. Lehtipuustoisuutta voitaisiin lisätä männiköitä paremmin rehevillä kasvupaikoilla, joita nykyisellään uudistetaan lähinnä kuuselle. Rauduskoivun viljelyn lisääminen on kuitenkin vaikeaa hirvituhojen takia. Valtakunnan metsien viimeisimmän inventoinnin mukaan hirvien aiheuttamia metsätuhoja oli noin 520000 hehtaarilla. Monimuotoisuusnäkökulmasta tärkeiden haapojen, pihlajien ja tammien kasvattaminen hirvieläiten ulottumattomiin on vielä koivujakin haastavampaa. Pohjoisempana ongelmana ovat porot, jotka syövät koivut niin tarkoin, ettei taimikonhoitovaiheessa ole kuin kuusia sekapuuksi”.
Lähde Saija Huuskonen, Juho Matala ja Ari Nikula LUKE.
Maaseudun tulevaisuuden takasivulla oli 15.03.2023 otsikko: Hirvet mässäilevät taimikoissa juuri nyt
”Hirvi suosii talviaikaan erityisesti mäntytaimikoita. Vastoin yleistä oletusta niille kelpaa kuitenkin myös kuusi”, kertoo erikoistutkija Juho Matala Luonnonvarakeskuksesta. Hirvien suosimalla talvialueella taimikot joutuvat vuodesta toiseen hirvien suihin ja ainoastaan yksittäisiä puita säilyy kasvatuskelpoisina. Turvassa eivät ole välttämättä edes taimikkovaiheen ylittäneet puut. ”Jos taimikoita ei ole saatavilla, hirvet käyttävät ravintonaan varttuneempien mäntyjen ja kuusten kuorta”, Matala mainitsee.
Hirvi on edelleen merkittävin taimikkotuhojen aiheuttaja, mutta metsätuhoja on odotettavissa entistä laajemmin valkohäntäpeuran ja metsäkauriin kantojen kasvaessa. ”Valtakunnan metsien inventoinnissa on viime vuodet kirjattu lisääntyvässä määrin pienten hirvieläinten aiheuttamia tuhoja, erityisesti lounais- ja eteläosissa maata sekä Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan alueella. Peura ja kauris suosivat varhaisvaiheen taimikoita. Mänty on niiden suosikki, mutta koska ne elävät rehevillä kuusivaltaisilla alueilla, tuhot kohdistuvat kuusitaimikoihin”, selvittää Matala.
Kohta tulee kymmenen (10) vuotta siitä, kun mikkomme MTK:sta (etujärjestömme metsä-, siis ei metsästysvastaava) vastasi tässä ketjussa kysymykseeni. Tosin tuo mikon vaatimus 1-2/1000ha ei ole lähelläkään. Mikä mättää mikko?
A jalkanen tuolla toisessa ketjussa (harvennukset ja hirvet syövät kasvua) väitti, että MTK tekee hartiavoimin töitä holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen suitsimiseksi.
Matti ei ollut mukana nimimerkkien tapaamisessa, vaan Korholan metsäseminaarissa, jonne kutsuimme myös mikkomme (mikko tiirola), joka ei valitettavasti ehtinyt tapaamiseen. Myyrä tutkija heikki henttonenkaan ei päässyt tulemaan. Mukana oli muutama nimimerkkikin. Laatu kyllä korvasi määrän.
Alma ja Jussi Jalkasen rahasto
Suurlahjoitus maatalouden edistämiseksi. Lahjoitus on Suomen suurimpia.
Rahasto on perustettu Alma ja Jussi Jalkasen testamenttilahjoituksella 1965 ja se jakaa tänä (2023) vuonna tutkimusapurahoja kolmesataakahdeksantuhatta (308000) €uroa.
Maanviljelijä Johannes (Jussi) Jalkanen syntyi 4.2.1891 Rautalammilla. Käytyään Vehmaan maamieskoulun Jussi Jalkanen alkoi viljellä huonoon kuntoon päässyttä kotitilaansa Sahalan kartanoa, ja taitavalla taloudenpidollaan hän saavutti huomattavan omaisuuden. Jussi Jalkanen aloitti 1930-luvulla laajat metsänparannustyöt. Hän kaivatti 45 kilometriä metsäojia lapiotyönä ja istutti yli 400000 kuusentainta. Sahalan pellot salaojitettiin 1950-luvun alussa. Tilalle hankittiin 1951 maakunnan ensimmäinen leikkuupuimuri, ja seutukunnan ensimmäisen ayrshirekarjan tuotanto kohosi Pohjois-Savon merkittävimmäksi.
Pojanpoika Velijussijalkanen ei istuta enää kuusia: tuoreemmille paikoille rauduskoivuja ja kuivemmille mäntyjä. Poistaa mailtaan hirvet, mutta ei myyränsyöjiä (kettu, näätä…). Minulla on ollut tilaisuus tehdä tutkimuksia muutamana syksynä Sahalan mailla: ei koskaan yhtään hirvikärpästä. Eikä yhtään punkkia.
Niitä pystykarsittuja koivikoita ja männiköitä näyttää olevan luokkaa useita satoja hehtaareita.
Kuten timpalla meilläkin on tavoite lisätä metsänkasvua. Tässä oli meidän suvulla saha muutamia kymmeniä vuosia, kunnes hackman kuristi sen 1909. Eli tästä muutaman kilometrin säteellä on aukotettu metsiä yli sata vuotta. Jopa tuoreella kankaalla toisen polven kuusikoiden (kuusta kuusen jälkeen) kasvu on taantunut rajusti ja kirjanpainajatuhoja tulee jatkuvalla syötöllä jo 50 vuotta istutuksesta. Koivikoiden ja männiköiden jälkeen ei ole tullut, vaan kova kasvu jatkuu vielä pitkään.
Puut tekevät metsän, mutta ne eivät voi elää ilman symbioosia sienten kanssa, maamikrobit kierrättävät ravinteet kuolleesta kasviaineesta takaisin puiden käyttöön ja petoeläimet estävät kasvinsyöjäkantojen liikakasvun.
Kun sitä kuusta kasvatetaan sukupolvi toisensa perään, loppuu siitä maaperästä syvälle ulottuva kierrätettävä kasviaines, joka näkyy pintajuurisen kuusen näivettymisenä.
